Miksi äidit kertovat kauhujuttuja synnytyksestä ja

t. koliikkiesikoinen joka syntyi kiireellisellä sektiolla

mutta kieltämättä naurattanut kun kaveri hoki koko odotusajan ettei vauva muuta heidän elämäänsä mitenkään. Huvitti sitten myös katsoa sitä kun vauva oli syntynyt ja koko paletti meni sekaisin... en tietty mitään sanonut ja parhaani mukaan jeesasin, mutta silti :)

esinsynnyttäjille, mutta joskus on voinut tietty käydä niin että joku ensisynnyttäjä on ollut kuulolla kun on syntynyt aiheesta keskustelua.

Syystä, että minulla ei ole ollut kauhutarinoita kerrottavaksi. Minun synnytykseni ovat olleet nopeita ja helppoja. Tokihan se sattui, mutta ei mitenkään ylitsepääsemättömästi. Minusta ensisynnyttäjän pelotteleminen on turhaa ja typerää. Tokihan synnytyksessä voi mennä moni asia ns. pieleen ja kaikkea voi sattua, mutta miksi etukäteen pelottelemaan?

enkä lukenut kauheasti mitään synnytykseen liittyvää, joten synnytys oli aika hurja kokemus. 3.asteen repeämät, ekoihin viikkoihin en pystynyt kävelemään suorassa ja pari kuukautta istuin renkaalla. Olis tosiaan ollut kivaa, jos joku olis varoittanut mua.

Ei siellä salissa kukaan kuollut, vaikka lähellä oli. En sitä tapahtumaa nyt kaunistelemaankaan ala. Kerron niin kuin asia oli ja miten sen koin.

Mutta ystävillä ei vielä ollut omia lapsia ja äiti ja anoppi puhui aiheesta tyyliin "sittenpähän tiiät, kylse hyvin menee".

Neuvolassa aika ympäripyöreitä "kaikki on mahdollista ja AIVAN normaalia" juttuja. Kyllä mua jännitti, en yhtään tienny mitä oottaa... Eikä sillon ollu omaa nettiäkään mistä ois voinu kokemuksia kaivella :)

mä haaveilin helposta ja mahdollisimman luonnollisesta synnytyksestä ja loppujen lopuksi koko synnytys oli kauhutarina, joka jatkui vielä lapsen syntymän jälkeenkin

ihan tosi juttuja omista synnytyksistä ja vauva-ajoista. Kaikki ei mene aina nappiin, eikä siinä ole mitään kauhistumista.

Toisten synnytykset on tosi rajuja ja rankkoja ja vauva-arki työlästä. Ei jotenkin tajuta, että vauva muuttaa paljon, mutta ei sen ihan kaikkea tarvi mullistaa kokonaan...



Mun synnytykset ollu helppoja, vauvat nukkuneet hyvin, syöneet ja kasvaneet. Oon sit kertonu omasta kokemuksestani toisenlaista tarinaa. Toisaalta esim. vauva-arkeen solahtaminen oli helppoa, kun ei tarvinnu opetella ihan kaikkea alusta, ison perheen toiseksi vanhimpana oli helppo löytää rutiinit vauvanhoitoon ja arjen pyörittämiseen. Ei tarvinnu opetella vaipan vaihtoa ja kylvettämistä. Imetys oli suht kivutonta ja vaivatonta niin kauan kuin maitoa riitti.



Mutta väittäisin, että jokainen kun peilaa maailmaa omien kokemustensa läpi, niin on helppo unohtaa, että ihan kaikki ei oo kokenu asioita samanlaisena. Toisaalta omaa kärsimystä on ihana liioitella..:) On jotenkin herkullista selittää, miten hirveän vaikeaa on ollu... Varmaan siksikin moni ihmettelee, miten pärjään tämän joukkueen kanssa. Helposti. Kaikki on olleet helppoja vauvoja, eikä normaali lapsen vilkkautta ja uteliaisuutta kummempaa ongelmaa oo ikinä ollu.



Nämä on myös asioita, joissa on kyse suurista muutoksista ja tunteista. Ne on todella merkittävä osa kokemusmaailmaa. Ja siksi kaikki tunteet suuntaan jos toiseenkin vähän ylikorostuu :)



Odota vaan luottavaisena synnytystä ja vauva-aikaa. Oma asennekin vaikuttaa valtavasti kokemukseen.

Jos joku on kysynyt, olen kertonut miten synnytys meni. Ja synnytykseni ei mennyt ihan nappiin. En tosin ihan tuntemattomille edes halua puhua siitä.



Itse olisin halunnut, että joku olisi kertonut kuinka VOI käydä. Sen takia sairastuin masennukseen synnytyksen jälkeen, luulin, että vika oli minussa, että en osannut synnyttää.



T: imukuppi ulosautto 36h kestäneen synnytyksen jälkeen ja alapää riekaleina. Vauva syntyi velttona jne.

Ihan kamalia asioita, joita olen kuullut en kerro, sillä niiden osuminen kohdalle on kuitenkin harvinaista.



Kannustan, ja kerron, että kaikki synnytykset ja lapset ovat erilaisia. Etukäteen ei voi tietää, mitä käy.

ja tuntisivat itsensä jotenkin paremmiksi, koska he selvisivät kaikesta siitä kauheudesta

"ruusunpunaisilla laseilla" ja "vauva-aika on niin ihanaa" -tyyppisellä asenteella.



Totuus on niin useasti jotain täysin muuta. Esim. synnytyksen "kauhujutut" eivät oikeasti ole mitään "kauhujuttuja", vaan kertomuksia tosielämästä.



Itse olin aivan ihmeissäni, kun kerroin omasta esikoisen synnytyksestäni faktoja (pyynnön jälkeen), sen kummemmin asiaa paisuttelematta, mutta samalla kuitenkin kerroin totuuden, ilman kaunistelua. Silloin sain heti kommentin, että miksi kerrot synnytyksestä "kauhujuttuja".



Kyseessä siis ei tosiaankaan ollut mikään synnytyksen "kauhujuttu", vaan oma synnytykseni, joka ei mennyt ihan oppikirjan mukaan. Harvalla meneekään, eikä synnytys silti ole mikään "kauhujuttu".

harvemmin se synnytys on mikään pelkkä yskäisy ja vauva-aika silkkaa vaaleanpunaista hattaraa.

Minun synnytykseni voi kuulostaa kauhujutulta, mutta on täyttä totta.

Siksi, että saisivat ihailua osakseen ja tuntisivat itsensä jotenkin paremmiksi, koska he selvisivät kaikesta siitä kauheudesta

Mä luulen että niinkuin mistä tahansa rajusta kokemuksesta selvinneillä, mammoilla on yksinkertaisesti tarve puhua asiasta.

Mutta jos ekakertalainen kysyy ja haluaa jutella niin voihan se vähän roisiltakin tuntua jos kuulee jotain yksityiskohtia. Synnyttämätön nainen on yleensä vielä pystynyt hallitsemaan "kaikkea" ja sitten tuleekin kokemus ettei pysty ja pitää tehdä kaikenlaista ikävääkin vauvan nimissä. Siinä tavallaan joutuu niin "paljaaksi", seksuaalisuus ja terveys on myös vaakalaudalla.



Siis itse olen näitä miettinyt itsekseni, kolme lasta saanut hienosti maailmaan ja mielelleni kerron miten mukavasti synnytykset voi sujua. Mutta nyt kovasti harkitsen uskallanko neljättä tehdä. Jotenkin pelottaa että olenko itse ollenkaan ehjä ja terve odotuksen ja synnytyksen jäljiltä enää.



Itse yritän ensisynnyttäjiä tsempata, etenkin näitä jotka haaveilevat mahdollisimman luomusta synnytyksestä. Näin minäkin ja se jopa sujui niin hyvin kuin vain oli mahdollista ja voin kertoa että kipulääkkeettä voi selvitä. Monet jotka erehtyvät tällaisen toiveen sanomaan saavat kuulla muilta että "joo joo, sitten sä rukoilet sitä puudutusta". Tai "ota vaan heti koska jos et ota niin puudutusta ei välttämättä ehdi saada". Tavallaan on siis sellainen ajatus ettei KUKAAN muka synnytä ilman kivunlievityksiä.

En ole kuullut yhtään positiivista tarinaa ja olen kyllä tietoinen siitä että asioita voi mennä, ja tuleekin menemään pieleen. Synnytykseni lähestyy ja tunnen masenuvani. Joudun välttelemään jo synnyttäneitä ystäviäni, sillä en halua kuulla juttuja siitä miten kamalia aikoja minulla on edessäni. Olen pyytänyt ystäviäni olemaan puhumatta kyseisistä aiheista, sillä olen tietoinen siitä ettei kaikki tule olemaan helppoa. Yöt menevät valvoessa sen jälkeen kun olen näiden ystävieni kanssa kahvitellut. Tuntuu siltä että haluan "perua" koko jutun. Välillä ihmettelen eikö lapsen saamisessa ole MITÄÄN positiivista? Toivon vain ettei minun tarvitsisi pelätä kaikkea etukäteen ja voisin rauhassa pitää haaveeni siitä että kaikki menisi hyvin. Miksi murehtia näitä etukäteen?

ja tuntisivat itsensä jotenkin paremmiksi, koska he selvisivät kaikesta siitä kauheudesta

että hattua nostan kaikille jotka on tämänkin asian tehneet, ovat sen ansainneet.

En ole kuullut yhtään positiivista tarinaa ja olen kyllä tietoinen siitä että asioita voi mennä, ja tuleekin menemään pieleen. Synnytykseni lähestyy ja tunnen masenuvani. Joudun välttelemään jo synnyttäneitä ystäviäni, sillä en halua kuulla juttuja siitä miten kamalia aikoja minulla on edessäni. Olen pyytänyt ystäviäni olemaan puhumatta kyseisistä aiheista, sillä olen tietoinen siitä ettei kaikki tule olemaan helppoa. Yöt menevät valvoessa sen jälkeen kun olen näiden ystävieni kanssa kahvitellut. Tuntuu siltä että haluan "perua" koko jutun. Välillä ihmettelen eikö lapsen saamisessa ole MITÄÄN positiivista? Toivon vain ettei minun tarvitsisi pelätä kaikkea etukäteen ja voisin rauhassa pitää haaveeni siitä että kaikki menisi hyvin. Miksi murehtia näitä etukäteen?

Se, mikä synnytyksestä ja vauva-ajasta tekee niin erikoisen, on juurikin se, että kuvailtuna se on järkyttävää ja kauheaa, mutta tosiasiassa sinäkin selviät siitä. Ja olet onnellinen siitä.

Vakavat komplikaatiot synnytyksessä ovat melko harvinaisia, jos niitä murehdit.

Mieti ihan oikeasti vakavissaan hetki sitä, miksi useimmilla on enemmän kuin yksi lapsi!!

Voisiko se johtua siitä, että se ihanuus on vielä suurempaa kuin se kamaluus?