ongelmia 8-v tytön kanssa-uhma, kohtalotovereita?
tuntuu että mahdottomaksi mennyt elämä 8-v:n kanssa. Uhmaa ja itkeskelee aivan naurettavan pienistä asioista( siis aikuisen näkökulmasta) esim. Jos ei löydy juuri tietynlaista vihkoa joka sattuu hetkellä olemaan mielessä yms. tai saa kohtauksen kun hänelle ei ole sanottu jotain erikseen vaan yleisesti kaikille esim. että tule iltapalalle tai tänään muut lapset nousivat kotipihassa autosta ja vein kauppakasseja sisälle. Tyttö jäi jotain puuhasteleen vielä autoon ja oli loukkaantunut kun ei erikseen sanottu että tule mukaan, siis täh! Välillä tulee mieleen että samaa tasoa uhma 2-vuotiaan kanssa. mustasukkaisuutta on ilmassa sisarusten kesken ja yleensä tilanteet tulee kun ollaan porukalla. kun on hetki aikaa olla kahdestaan niin ei ole mitään ongelmia. Tiedän että kaipaa kovasti vain omaa aikaa äidin kanssa, mutta kun sitä on käytännössä aika mahdotonta järjestaa koko ajan, koska pääasiassa lastenhoito on minun vastuulla. En tiedä mitä tehdä. Tuntuu että konstit on käytetty. Paljon on asiasta puhuttu mutta kun tunnekuohu yhtäkkiä saa vallan niin ei auta sekään. Vinkkejä?????
Kommentit (4)
ota vaikka väkisin kahdenkeskeistä aikaa tyttösi kanssa. Ideaalitilanteessa lähtisit tietysti kahdestaan vaikka vaeltamaan tai ulkomaille, tosielämässä se kuitenkin on harvoin mahdollista.
Miten olisi puoli tuntia yhteistä aikaa joka ilta? Opeta lasta vaikka virkkaamaan ja sen varjolla juttele. Tai pelatkaa korttia, kaksistaan. Tärkeintä on, että alatte jutella. Ihan mistä vaan, lukekaa vaikka vitsikirjoja yhdessä.
Omani on nyt 10v, parasta aikaa yhdessä on kun teemme jotain ihan perusjuttua kaksistaan, puhumme niitä näitä. Siitä joskus avautuu sellainen arempikin aihe joka lapsen mieltä on painanut. Anna aikaa ja tilaisuus.
ja sen hetken on tosi iloinen ja tyytyväinen mutta vaikutus ei valitettavasti kestä kauaa=(.
oikeen syvällisiä juttuja. Tyttö on tosi ajattelevainen persoona ja miettii syntyjä syviä. mutta sitten on tämä toinen puoli joka saa minut täysin ihmetyksen valtaa, miten se ilmenee niin voimakkaana.ap
kun asian kanssa päivittäin painitaan tuntuu vaikealta ajatella ja sanoa ainakaan ääneen, että olet ihana juuri tuollaisena kuin olet =D. Toki joka päivä kerron että rakastan ja annan hyvistä jutuista myönteistä palautetta mutta kun tuntuu että mikään näistäkään konsteista ei oikeen tilannetta auta. On niin neuvoton olo jo. Täytyy vaan toivoa, että on jokin ohimenevä vaihe ja olisi vähän seesteisempää ennen kuin murrosikä alkaa =).
ota vaikka väkisin kahdenkeskeistä aikaa tyttösi kanssa. Ideaalitilanteessa lähtisit tietysti kahdestaan vaikka vaeltamaan tai ulkomaille, tosielämässä se kuitenkin on harvoin mahdollista.
Miten olisi puoli tuntia yhteistä aikaa joka ilta? Opeta lasta vaikka virkkaamaan ja sen varjolla juttele. Tai pelatkaa korttia, kaksistaan. Tärkeintä on, että alatte jutella. Ihan mistä vaan, lukekaa vaikka vitsikirjoja yhdessä.
Omani on nyt 10v, parasta aikaa yhdessä on kun teemme jotain ihan perusjuttua kaksistaan, puhumme niitä näitä. Siitä joskus avautuu sellainen arempikin aihe joka lapsen mieltä on painanut. Anna aikaa ja tilaisuus.