Millainen lääke on Venlafaxin ratiopharm - onko hankalia sivuoireita?

Googleta Efexorin vieroitusoireet, niin saat käsityksen asiasta. Minulla piti lopettaa ko. lääke ennen synnytystä (lopetin todella hitaasti annosta vähentämällä). Nyt pitäisi aloittaa uudestaan, mutten ikipäivänä enää laita tuota ainetta elimistööni.

Auttoi kyllä hyvin siihen mihin on määrätty, mutta vieroitusoireet ovat kauheat ja kestävt kauan vielä lopullisen lopettamisen jälkeenkin (jopa kuukausia!)

Hirveä lääke! Hikoilua, käsien tärinää, väsymystä ym ym....ja lopuksi haimatulehdus johon olin kuolla!

Kokeilin muutama vuosi sitten, mutta oli ihan mahdotonta vaikka tarve olisi ollut kova. Pahoinvointia tuli niin joka tilanteessa, lyhyet bussimatkat kaupungin sisällä, muovipussien haju kaupassa jne. En voinut jäädä odottamaan edes paria viikkoa aloitusoireiden häipymistä. 

Yritin lopettamista kolme kertaa kolmen vuoden aikana. Kolmannella kerralla onnistui kun vähensin annosta 9kk:n ajan todella hitaasti. Silloin vieroitusoireet olivat siedettävät, enkä sortunut takaisin lääkkeen syöjäksi helpottaakseni niitä. 

Kannattaa harkita jotain toista lääkettä.

Mulla toimii tosi hyvin, suurimmillaan annos ollut 150+150 mg, mutta nyt 150+75 mg. On sivuvaikutuksiakin (ainakin painonnousua, hikoilua) mutta silti en halua olla ilman tätä lääkettä. Elämä lääkkeen kanssa on niin paljon parempaa, että olen mielummin onnellinen ja tasapainoinen läski kuin onneton ja masentunut hoikkeliini. Ja hikoilun voi aina laittaa aikaisten vaihdevuosien piikkiin :-)

Itse söin puolisen vuotta 150mg annoksella ja lopetin pikku hiljaa pienentämällä annosta. Vieroitusoireena semmosia sähköiskuja päässä ja yleistä pahoinvointia. Kesti pitkään kunnes viekkarit loppu. En suosittele tosiaan kyseistä myrkkyä kenellekkään. Ja lääkärit sanoo ettei nämä koukuta mutta jo samana päivänä jos ei ottanu lääkettä alko vierotusoireet. Näitä psyykelääkkeitä ja neuroleptejä kyllä lääkärit määrää vaivaan ku vaivaan mutta bentsoja edes mietoa vaikea saada vaikka kärsis pahastakin ahdistuksest.

Syön vakvana olleeseen masennukseen 150mg.

Nyt 5 kuukausi menossa. Auttaa hyvin. Käytän daylio appia seuratakseni mielalaa. Viimeisrn kuukauden aikana 2 huonompaa päivää. Ne johtuivat kai siitä, ett yritin ollailman ko. lääkettä ja mieliala laski. Vielä ei ole sitten mun aika lopettaa lääkitystä.

Minulle ei oletullut pahoja haittavaikutuksia. En koe sähköiskuja päässä. Lopetettuani 4 päiväksi mieliala laski ja olisiko ollut hieman väsymystä ja hikoilua. Nyt ollut hieman ummetusta, mutta täytyy lisätä kuituja ja jättää vaikka 1 päivän annos pois.

Alkuun en saanut unta joten oli hyvä etten ollut töissä. Kehon totuttua uni normalisoitui. Minulle tarjottion unilääkkeitä, mutta en halunnut, koska tiesin oireen johtuvan lääkkeestä, eikä sellaista tule mielrstäni hoitaa lisälääkkeellä.

Olisinpa osannut ottaa lääkeavun vastaan jo vuosia sitten. Ehkä masennukseni ei olisi koskaan muodostunut vakavaksi...

Kokemukset on yksilöllisiä. Kaverini saa sähköiskuja heti, kun unohtaa annoksen. Minä en. Toiselle tuli mania liian korkeasta annoksesta. Itsekin huomasin erikoisen vilkkauden itsessäni 225mg annoksella. Oli oikein luova olo. 150mg on sopiva. Olen normaali minä ilman masennusta.

mulle määrättiin tuota lääkettä hermosärkyyn,ja korvan kovaan siritykseen,särky kyll häviää mutta se hermo mikä menee korvan taakse säteilee äänenä ,mikä vaihtelee laajuuessaan,ei ole 2 kk jälkeen hävinnyt,,otan 3 päivässä 75 mg..ei ole muuta sivuoireita kun tinnituksen koveneminen,onneksi laantuu muttei poistu.on viiden vuoden"helvetti"....

Mulla oli se lääke kokeilussa krooniseen kipuun. Aloitettiin minimillä ja annosnosto viikon välein.

Korkein annos oli 150mg.

Auttoi kipuun loistavasti kuukauden, ei ollut sivuvaikutuksia. Hyvää oloa, siis kivuttomuutta kesti kuitenkin vain tosiaan tuon kuukauden. En halunnut enää annosnostoja, koska samalla meni muutakin kipulääkettä.

Erittäin rankaksi meni sitten lääkkeen alasajo, vaikka tehtiin tietysti lääkärin ohjeen mukaan ja hitaasti. Lopetusoireet erittäin ikäviä, meinasinkin jo jossain vaiheessa vaan jatkaa lääkettä, kun olo oli niin paha.

Lopetusoireina siis hikoilu, massiivinen huimaus, päässä sähköiskutuntemuksia ja kaksoiskuvia. Kävely oli hankalaa, olo oli kuin humalassa, jalat eivät meinanneet kantaa. Oksetti ja kova päänsärky päivittäin.

Kaikista pahimmat oireet oli, kun yritin laskea 75mg alas. Olin potilaana kipupolilla ja lääkäri sanoi, että aiemmin hällä ollut yksi potilas, joka ei meinannut millään saada alasajoa hankalien oireiden vuoksi. Kun kerroin oman kokemukseni, totesi, että kai se on uskottava, että voi olla olo todella kehno.

Juuri näiden lopetusoireiden vuoksi - ja sen, että lääkevaste stoppasi seinään, en halua enää venlafaksiinia käyttää.

Vierailija kirjoitti:

Mulla oli se lääke kokeilussa krooniseen kipuun. Aloitettiin minimillä ja annosnosto viikon välein.

Korkein annos oli 150mg.

Auttoi kipuun loistavasti kuukauden, ei ollut sivuvaikutuksia. Hyvää oloa, siis kivuttomuutta kesti kuitenkin vain tosiaan tuon kuukauden. En halunnut enää annosnostoja, koska samalla meni muutakin kipulääkettä.

Erittäin rankaksi meni sitten lääkkeen alasajo, vaikka tehtiin tietysti lääkärin ohjeen mukaan ja hitaasti. Lopetusoireet erittäin ikäviä, meinasinkin jo jossain vaiheessa vaan jatkaa lääkettä, kun olo oli niin paha.

Lopetusoireina siis hikoilu, massiivinen huimaus, päässä sähköiskutuntemuksia ja kaksoiskuvia. Kävely oli hankalaa, olo oli kuin humalassa, jalat eivät meinanneet kantaa. Oksetti ja kova päänsärky päivittäin.

Kaikista pahimmat oireet oli, kun yritin laskea 75mg alas. Olin potilaana kipupolilla ja lääkäri sanoi, että aiemmin hällä ollut yksi potilas, joka ei meinannut millään saada alasajoa hankalien oireiden vuoksi. Kun kerroin oman kokemukseni, totesi, että kai se on uskottava, että voi olla olo todella kehno.

Juuri näiden lopetusoireiden vuoksi - ja sen, että lääkevaste stoppasi seinään, en halua enää venlafaksiinia käyttää.

Täsmennän: en siis ollut lopettamassa 75mg:sta seinään, vaan hyvin maltillinen alasajo kuten lähdettiin tuosta isoimmasta annoksesta. Tuossa kohtaa oli ihan epätoivoinen olo, että pääseekö tästä irti koskaan selväjärkisenä ja ilman järkyttäviä lopetusoireita.

No korvat muuttui sinisiksi, mutta väri on alkanut haalentua nyt 10 vuoden lääkkeen käytön jälkeen että kyllä ne ajan kanssa palautuu...

mulla toimi toi venlafaxin ihan törkeen hyvin! vähän oli käsien tärinää mikä ei haitannu, nnyt kun lopetin raskaudenn myötä niin järkyttävät vierotusoireet ja ihan hirvee tunteiden mylläkkä, plus haimatulehdus mikä ei oo selvinny mistä onn tullu ku ei ollu sappikiviä ja en todellakaan oo juoja....

Aloittessa tuli pää kipeäksi. Tuntui että joku puristaa aivoja kasaan. Sitten ilmeisesti alkoi tehota mutta annostusta kuitenkin korotettiin matkan varrella. Lääke tuntui helpottavan jollain osin oloa tai turruttavan jotenkin pahimpia nousuja ja laskuja tunteissa. Vuosien ajan minulla oli kuitenkin kummallisia oireita; järkyttävä hikoilu, painajaiset joissa huusin ääneen, painonnousu jne jne. Luulin että nämä johtuvat verenpainelääkkeestäni. Kunnes selvisi mutkan kautta että kyse täytyy olla Venlasta.

Lopetin lääkkeen oma-aloitteisesti vähitellen. Lopetusoireet olivat karseat. Huonoa oloa eli kuvotusta,  mielialan vaihtelut raivosta itkuun ja kaikkea siltä väliltä, itsemurha-ajatuksia,   sähköiskuja päässä, nykimisiä kasvoissa jne jne. Lopetusoireet kestivät ainakin puoli vuotta ja ylikin. 

Lopettamisen jälkeen josta on nyt vuosi tuntuu ettei pääni koskaan palautunut normaaliksi. Mielialan vaihtelut ovat todella voimakkaita mutta olen myös vaihdevuosi-iässä joten hormoonitkin voivat aiheuttaa noita vaihteluita. Mutta ihan kuin jokin olisi muuttunut peruuttamattomasti lääkken käytön jälkeen päässäni että se ei vaan tunnu enää 'normaalilta'. Ja masennukseen söin. Odotan päivää jolloin ajatus on taas kirkas ja selkeä.

Ainoa lääke minulla, joka on auttanut vaikeaan masennukseen. Kun olen lopettanut käytön, niin masennus on palannut viimeistään parissa vuodessa.

Sivuvaikutuksista suurimmat tulevat minulle, jos unohdan ottaa lääkkeen. Se johtaa seuraavana yönä synkkiin psykedeelisiin valveuniin. Niissä on jostain syystä poikkeuksetta ahdistava tunnelma, joka jää päälle seuraavaksi päiväksi voimakkaan väsymyksen kera. Toki jos haluaa kokeilla tapella demoniensa kanssa ja on vapaapäivä, niin siinäkin on oma kiehtovuutensa.

anonyyymiiiii kirjoitti:

mulla toimi toi venlafaxin ihan törkeen hyvin! vähän oli käsien tärinää mikä ei haitannu, nnyt kun lopetin raskaudenn myötä niin järkyttävät vierotusoireet ja ihan hirvee tunteiden mylläkkä, plus haimatulehdus mikä ei oo selvinny mistä onn tullu ku ei ollu sappikiviä ja en todellakaan oo juoja....

Tunnen kaksi haimatulehduksen saajaa, ja he ovat molemmat raittiita, olleet aina. Joten ei voi yleistää että olisi alkoholihuuruisten ihmisten tyypillinen tauti.

Sen sijaan sappikivet voivat olla perinnöllisiä, tai aiheutua jopa kodeiinia sisältävistä yskänlääkkeistä.

Annos 225mg ja syönyt kohta vuoden. Tänään otin -75mg eli pelkän 150mg kapselin ja ajattelin tiputtaa oma-aloitteisesti nyt ton 75mg . Ja katon vieläkö sivuoireet jatkuvat.

Nimittäin jos nämä krapula olotilat (vaikka ei juo) noi Aamuset lihaskivut yms todella vaikea päästä ylös ja herätä kurjuutee . Enpä olisi ikinä aloittanut tätä! Helvetillisin kaikista ssri , snri xxRI lääkkeistä. Hyi! Ei koskaan enä

Aloitin venlafaksiinin syömisen pari päivää sitten ja mulla on ollut suun kuivumista, pahoinvointia sekä tosi laajentuneet pupillit. Päänsärkyä ja univaikeuksia on myös ollut, mutta en osaa sanoa,m johtuuko ne siitä lääkkeestä vaiko jostain muusta.

Minun lapseni syö maksimi annoksella, 300 mg.

Ei mitään nosto-oireita.

Hän on kokeillut useampaa lääkettä, eikä mistään mitään oireita, ei nostossa eikä laskussa.

Minulla on annos ollut 150 mg puolitoista vuotta. Häiritsevä sivuoire on runsas hikoilu. Lämmin kesä on tuskaa ja pää vetää ihan lipimärkähielle kun vähän kuntoilee. Mieliala pysyy kuitenkin tasaisen järkevänä. Parempi lääke kuin essitalopraami, joka mulla oli aiemmin.

Jos unohtaa ottaa venlafaxin lääkkeen niin sen huomaa jossain vaiheessa päivän mittaan kun mieli on normaalia kireämpi, väsyttää ja etoo hieman. Tulee myös järkyttävä hikipuuska, lennokkaita todentuntuisia unia, huimausta (silmät ei ehdi mukaan päätä kääntäessä) ja itkuinen olo. En käyttäisi mutta en uskalla lähteä lopettelemaankaan koska pelkään että masennus vyöryy uudestaan päälle.

Sekosin täysin, minusta tuli tunteeton zombi, söin purkin unilääkkeitä ja menin psykoosin rajamaille. Lopettaminen oli lähes mahdotonta. Koko ajan annosta vaan nostettiin kunnes söin täyttä maksimia.