Lue keskustelun säännöt.
Yllätysraskaus! Miten selvisitte henkisesti?
14.08.2011 |
Tämä ottaa todella koville, vaikka periaatteessa olimme jo hupinaan miettineet uudelle kierrokselle lähtemistä. Lapset ovat jo 10 ja 9 v. Kaikki on ok: vakityöt, koti (joka käy jossain vaiheessa pieneksi), turvaverkko jne., mutta minun on älyttömän vaikea hyväksyä yllätysraskautta.
En suostu aborttiin, mutta yllätän itseni miettimästä/toivomasta keskenmenoa :(
Kommentit (24)
ja aloin odottaa neljättä lastamme. Otin hänet kiitollisena vastaan, sillä aikaisemmat lapset olivat hoidoilla saatuja. nyt tuntuu että olisi tosi outoa jos ei hän olisi syntynyt. Nyt meidän perhe on juuri meidän perhe, sellainen kun pitääkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tota,tota.. mä tulin raskaaksi yhenillanjutusta ja olin kahen ison lapsen yh.
Että revi siitä :D
Mutta kaikki on menny tosi hyvin, yhenillanjutusta on tullu monenvuodenjuttu ja ihana lapsi toi on, mutta niin kun voit kuvitella ni meinashan siinä hätäkakka tulla housuun :D
huhtikuun lopulla. Raskaus tuli aivan puun takaa, kaksi vanhempaa lasta ovat koulussa ja eskarissa. Meillä mies ei meinannut millään hyväksyä raskautta ja talous ennen kaikkea huoletti. Puitiin ja itkettiin asiaa 2kk, mutta ekan ultran jälkeen päätettiin alkaa sopeutua asiaan ja kerrottiin lapsillekin - heidän riemunsa on auttanut sopeutumaan tilanteeseen. Samoin muiden ihmisten kannustavat ja yllättyneen iloiset reaktiot. Kyllä kaikesta selviää.
En edelleenkään hihku riemusta, mutta näen jo paljon hyviä asioita vauvan tulossa (LA joulukuussa) ja mielestäni on vain positiivista, kun lapsilla on kunnon ikäero, niin isommista on apua ja iloa vauvan hoidossa ja muistavatkin vauva-ajasta jotakin, itse taas saa sitten kunnolla keskittyä vauvaan kun toiset lapset eivät enää ole vaipoissa ja ihan autettavissa.
Että kyllä se siitä! Ellet tosiaan aborttiin suostu (kuten en minäkään), niin kyllä aika hoitaa tehtävänsä!
täyttää 10. Olen raskaana (tekemällä tehty) ja olen niin onnellinen. Aivan ihan myös seurata kuinka tytär on tässä odotuksessa mukana. Silittelee masua, kyselee kuulumisia, minunkin vointia. Auttaa ja odottaa vauvaa kovasti.
Tänään tulin apteekin pussi kädessä kotiin. Tytär tuumas siihen, että "hei, onko sulla hiivatulehdus?" (canesten näkyi pussin läpi). Juu, on :) Raskausajan vaivoja.
Tavallaan jo niin iso, mutta siltä vielä lapsi ja odottaa leikkikaveria. Tsemppiä odotukseen! Vois helpottaa jos kerrot lapsillesi ja näet heidän ilon.