Kivuliain toimenpide, jossa olet ollut
, potilaana?
Muhun sattui paksunsuolen tähystys aikoinaan valtavasti. Suolenmutkani oli kai hankalia päästellä. Eikä asiaa kai auttanut kuvitelmani alienista sisälläni. : D
Kommentit (56)
Kuopuksen synnytin luomuna ja varsinkin se avautumisvaiheen loppuosa, aaargh. Se on jotain ihan tajutonta kipua, kun tuntuu että silmämunatkin pullistuu ulos päästä!! Minua on myös hammaslääkärillä aloitettu juurihoitaa ilman puudutusta (" laitetaan kuitenkin se puudutus..." ) ja epparihaavaa on ommeltu pari viimeistä tikkiä niin ettei enää ' kannattanut' laittaa uutta puudutusta. Polvileikkauksessa olen ollut yms. Mutta mikään, ei niin mikään, voi olla yhtä kamalaa kuin ne avautumiskivut synnytyksessä. Uskallankohan ajatellakaan (hormoni)kierukkaa...
Mutta minä uskonkin vakaasti, ettei synnytys tee kaikille yhtä kipeää, kun olen nähnyt jonkun dokkarin missä rouva vaan vähän kyykyssä ähisi ja kappas vaan, parilla ponnistuksella syntyi. Ja oli tosiaan dokkari.
ei voi mielestäni mennä ihmettelemään toisten kipukokemuksia.
Mua ei oo koskaan sattunu pahasti, ees synnytyksessä (kipu oli tosin kovin jota olen kokenut)
Hampaita on paikkailtu ilman puudutuksia (mulla ei tunnu missään, jos on hermoon osunut niin sekin on mennyt äkkiä ohi)
Kierukkaa laitettu yms. normaalia.
Kaikki on niin ihmisestä kiinni ja epäilen vahvasti, että lääkäristä. Asiansa osaava lekuri ei kiduta potilaita turhaan!
Ala-asteella h-lääkärit eivät antaneet puudutusta,vaikka pyysi. Sen jälkeen olen aina ensimmäisenä sanonut, että haluan puudutuksen tehtiin mitä hyvänsä..
Mulla pahin on imukuppisynnytys liki 5 kilon lapsesta
istukan irroittelu mahan päältä puristellen
Ei itse asiassa niinkään kivuliasta (hyvin puudutettuna), mutta äärimmäisen inhottavaa... Hyi h**vetti, miltä tuntui kuunnella niitä rusahduksia oman kallon sisältä, kun tuosta nenästä painettiin metallipuikko reippaasti läpi!...
Hoitakaa flunssanne hyvin, ettei tule poskiontelotulehdusta jälkitaudiksi, en voi muuta sanoa!!!
Kauheasti peloteltiin, etukäteen mitä se on, mutta en kyllä tuntenut yhtään mitään. Taitaakin olla ainut positiivinen asia siinä, koska tutkimuksessa todettiin hermon tuhoutuneen lopullisesti :-(
Kauhein toimenpide minulla on hassua kyllä , että kivuliaimpana tähän mennessä olen kokenut inseminaation. Ei meinannut onnistua millään, koska minulla on niin vahvasti taaksepäin kallistunut kohtu. Toinen lääkäri veti jollain vempeleellä kohdun kaulaa suoraksi ja toinen työnsi sitä olematonta putkea sisään. Kyyneleet vain valuivat, ääntäkään en saanut suustani ulos, sattu niin paljon.
Itselläni synnytyksen sentit 4-8 olivat pahimmat... Ja kyllä kierukan laittokin sattui jonkin verran...
eli angiografia.. Ensin nivusiin (jossa on tosi herkkä iho..) työnnettiin tosi paksulla neulalla puudute. Se ei juurikaan vaikuttanut ja lääkäri vaan teki veitsellä viillot ja alkoi ujuttaa katetria nivuslaskimoista sisään. Voi tuskaa!!!!!
Toinen on, kun kainaloon tuli mätäpaise (hikirauhanen tukkeutui). Kainalo oli niin kipeä ettei voinut kuvitellakkaan koskevansa siihe, ja sitten kun siihen lyötiin puudutuspiikki....=O Vieläkin puistauttaa, niin kipeää se kävi. Ei edes synnytys vedä vertoja noille!
Kohdunsuu kun oli kiinni ja väkisin avattiin, niin kyllä sattui ja paljon. Varsinainen asentaminen ei tuntunut miltään.
Hyvänä kakkosena tulee esikoisen syntymä imukupilla.
Noihin verrattuna ilman kivunlievitystä synnyttäminen ja sektion jälkeiset kivut ei ainakaan mulla ole ollut mitään.
Se laitettiin karmeiden kuukautistipujen vuoksi ENNEN KUIN OLIN SYNNYTTÄNYT ensimmäistkään lasta. Kierukan laittaja alkoi asentamisen suurimman mahdollisen värkin kanssa ja siitä sitten edettiin mittaluokassa alaspäin, kunnes kaikkein pienimmällä härvelillä sai kierukan viimein runnottua kohdunkaulasta läpi. Eli ei tosiaankaan ollut mikään kertatuikkaisu.
Olin n. viikon verran kierukan laiton jälkeen vuodepotilaana. Kohtu kouristeli, alavatsa kramppasi ja itkin vain. Veristä vuotoa. Sain lopulta lääkitykseksi Panacodia, joka auttoi VÄHÄN.
Synnytys muistutti periaatteessa kierukanlaiton jälkimaininkeja, mutta kesti huomattavasti vähemmän aikaa ja supistukset ja kouristelut tulivat harvemmin.
Kierukan laitto oli todellakin pahempi kokemus kuin synnytys minulle.
tai tarkemmin sanottuna leikkausten jälkeiset pari vuorokautta. Ihan järkyttävä kipu - kuin olisi silmiä raastanut raastinraudalla aina kun niitä vähän liikautti. Ei auttanut kuin maata pimeässä huoneessa kumpikin silmä peitettynä ja nappailla kipulääkkeitä. Tämä tapahtui viisi vuotta sitten eli nykyään on ilmeisesti jo kehittyneemmät ja kivuttomammat menetelmät näissä leikkauksissa. Mutta leikkaukset kyllä kannattivat kivusta huolimatta: olen nyt pärjännyt ilman silmälaseja tai piilolinssejä 5 vuotta ja tarkasti näkyy edelleen lähelle ja kauas! :)
Ja hyvänä kakkosena tulevat sitten synnytykset, joista lyhyemmässä (alle 2 tuntia) kivut kauheammat kuin pidemmässä (24 tuntia + imukuppi). Kummassakin synnytyksessä tosi kivuliasta oli myös repeämien ompelu, kun paikat ei puutuneet kunnolla. Auts!
Vierailija:
Miksi pitää päänahkaa venyttää?
Tr Rolf Nordtrömin luona on käyty myös konsultoimassa, mutta tarvis olla pätikkää tarpeeksi. Ei ole halpaa.
Joten olkaa onnellisia jos ihonne ovat kauttaaltaan suurinpiirtein kunnossa. Pienet raskausarvet tän päälle ei tunnu enää missään.
Yritti kai että synnytys käynnistyisi ja oikeen kunnolla " kaiveli" paikkoja. Sattu niin pirusti. Mieskin oli mukana ja sai varmaan kauheet traumat kun siinä makasin kyyneleet silmissä...