Miksi niin monessa perheessä isä joutuu sohvalle nukkumaan, kun vauva syntyy?

En ole koskaan tuollaisesta ennen kuullutkaan, ja minun tuttavapiiriini kuuluu sentään aika paljon enemmän lapsiperheitä kuin kolme.



Onko tuo joku paikallinen ilmiö, tai sitten johonkin tiettyyn sosiaaliryhmään omaksuttu tapa vai uusi muoti-ilmiö.



Meillä nukkui koko perhe samassa huoneessa, vauva alusta alkaen omassa sängyssä kunnes olivat sen verran isoja, että oma-aloitteisesti päättivät muuttaa toiseen huoneeseen.

Minun ukkoni ei olisi suostunut nukkumaan sohvalla, nurisi kyllä vauvan ähinöitä, mutta kärsi mieluummin niistä kuin olisi nukkunut huonosti sohvalla. Ja vauva koulittiin nukkumaan omassa punkassaan.

Meillä mies nurisi mielummin sohvalla (ja nukkui täydet yöt) kuin "kärsi" vauvan ähinöitä sängyssä. Vauva ei nukkunut sängyssämme mutta vieressä pinniksessään.

Lienee sitten omituinen tuttavapiiri minulla :) Yliopistokoulutuksen saaneita naisia, päälle kolmekymppisinä esikoisen saaneita, nyt toinen lapsi jokaisella.

Ja kaikki ovat itse puhuneet, että mies nukkuu sohvalla. Yhden mies kertoi vitsikkäästi, että vaimo vaihtoi miestä, kun poikavauvan kanssa nukkuvat ja hän joutui esikoisen huoneeseen patjalle nukkumaan.



Sinänsä minusta on sama miten nukkuvat, meillä mies ei olisi tällaiseen suostunut. Ennen olisi häätänyt minut vauvan kanssa sohvalle. Onneksi mahduttiin kaikki samaan makuuhuoneeseen, vauva nukkui alusta lähtien omassa sängyssään, imettämään nousin olohuoneeseen, istualtaan sujui paremmin kuin makuultaan.

suurin osa tuttavapiiristä on YO-koulutuksen saanutta, ja lähes kaikissa perheissä vauva nukkuu vanhempien välissä.

Ja vaikka meillä ei enää olekkaan yösyöttäjä, niin mieheni kuorsaa niin kovaa ja puhuu unissaan, että 11kk tyttäremme nukkuu todella levottomasti. Asumme kaksiossa, joten ainoa mahdollisuus oli että mieheni siirtyi olohuoneeseen nukkumaan

vauva taas ei saa?

Parempi olisi ns. opettaa isompi lapsi nukkumaan omassa sängyssään koko yö. Vauva senetään nukkuu melko rauhallisesti - tai ei ainakaan potki unissaan ja kääntyile, vääntyile ja pyöri ympäri, kuten noin parivuotiaat ja vanhemmat lapset.

Toisekseen, meillä esikoinen änkeää yleensä jossakin vaiheessa yötä viereen. Ei kyllä oltaisi kaikki mahduttu samaan sänkyyn eikä ole oikein että selkävikainen mies joutuu epämukavalle sohvalle nukkumaan.

Esikoinen nukkui omassa sängyssään meidän huoneessa mutta herkkäuninen mies heräsi jokaiseen vauvan parahdukseen ja syöttöön. Ei ole mitään järkeä, että koko perhe valvoo. Sitten kun aloin olla itse loppu yövalvomisista niin minä nukuin välillä sohvalla ja mies vauvan kanssa.



Kuopuksen kanssa alusta asti mies on nukkunut esikoisen kanssa toisessa huoneessa. Minä vauvan kanssa. Ja nyt taas kun vauva on jo vähän isompi ja minäkin kaipaan välillä täysiä yöunia, vaihdamme osia. Edelleen sama perustelu: miksi ihmeessä molempien pitää raahustaa puoliväsyneenä jos kerta on mahdollista, että vuorotellaan. Ei meidän avioliitto siihen kaadu, että nukumme muutaman kuukauden eri huoneissa.

vauva taas ei saa?

Parempi olisi ns. opettaa isompi lapsi nukkumaan omassa sängyssään koko yö. Vauva senetään nukkuu melko rauhallisesti - tai ei ainakaan potki unissaan ja kääntyile, vääntyile ja pyöri ympäri, kuten noin parivuotiaat ja vanhemmat lapset.

Toisekseen, meillä esikoinen änkeää yleensä jossakin vaiheessa yötä viereen. Ei kyllä oltaisi kaikki mahduttu samaan sänkyyn eikä ole oikein että selkävikainen mies joutuu epämukavalle sohvalle nukkumaan.

Nukkuu omassa sängyssä heräämättä, kuten on aina tehnyt ekaa kahta viikkoa lukuunottamatta, jolloin heräsi korkeintaan sen kaksi kertaa syömään.

Esikoinen on myös nukkunut omassa sängyssään aina, mutta jostakin syystä alkoi pelätä yksin nukkumista vuosi sitten. Se osui juuri siihen saumaan, kun kuopus syntyi eli voipi olla jotakin siihenkin liittyvää.

Kyllä sitä omassa sängyssä nukkumista on yritetty, mutta jos toinen huutaa paniikissa niin ei oikein viitsi pakottaakaan. Välillä olaan öisin siirretty takaisin omaan sänkyyn mutta palaa aina bumerangina takaisin meidän viereen.

Vauva herää aluksi syömään monta kertaa yössä, voi olla että vaippaa pitää vaihtaa jne.



Meillä mies on nukkunut sohvalla vierashuoneessa tarpeen vaatiessa, esim. jos on pitänyt herätä aamulla aikaisin töihin. Meillä on oikein hyvä, levitettävä vierassohva, jossa kyllä kelpaa nukkua. Välillä mies on sitten nukkunut meidän vanhempien omassa sängyssä.



Lapset ovat vauvana nukkuneet välillä omassa sängyssään, joka on meidän makuuhuoneessa meidän vanhempien sängyn vieressä, ja välillä taas minun vieressäni. Tilanteen mukaan.



Noin vuoden ikäisenä lapsi on siirtynyt nukkumaan omaan tai sisaruksen huoneeseen. Nyt on siis neljäs lapsi tulossa ja samalla systeemillä mennään.

että kun nyt ensimmäistä kertaa yli viiteen vuoteen nukumme miehen kanssa kahdestaan, se tuntuu tosi kivalta. Tulee tehtyä kaikkea jännää, jota joskus silloin ennen lapsia... Ei sitä muuten tietäisikään, miten kivaa se onkaan.



Vaikka on niitä tuhisijoita välillä ikävä, vaikka eiväthän he vieläkään kaukana nuku.

t: neljän äiti

Minusta olisi tosi rasittavaa, jos isompi lapsi tulisi joka yö meidän vanhempien sänkyyn. Eri asia on joskus satunnaisesti, sairaana tai jos lapsi näkee pahaa unta tms. Mutta ei joka yö!

vauva taas ei saa? Parempi olisi ns. opettaa isompi lapsi nukkumaan omassa sängyssään koko yö. Vauva senetään nukkuu melko rauhallisesti - tai ei ainakaan potki unissaan ja kääntyile, vääntyile ja pyöri ympäri, kuten noin parivuotiaat ja vanhemmat lapset.

Toisekseen, meillä esikoinen änkeää yleensä jossakin vaiheessa yötä viereen. Ei kyllä oltaisi kaikki mahduttu samaan sänkyyn eikä ole oikein että selkävikainen mies joutuu epämukavalle sohvalle nukkumaan.

Nukkuu omassa sängyssä heräämättä, kuten on aina tehnyt ekaa kahta viikkoa lukuunottamatta, jolloin heräsi korkeintaan sen kaksi kertaa syömään. Esikoinen on myös nukkunut omassa sängyssään aina, mutta jostakin syystä alkoi pelätä yksin nukkumista vuosi sitten. Se osui juuri siihen saumaan, kun kuopus syntyi eli voipi olla jotakin siihenkin liittyvää. Kyllä sitä omassa sängyssä nukkumista on yritetty, mutta jos toinen huutaa paniikissa niin ei oikein viitsi pakottaakaan. Välillä olaan öisin siirretty takaisin omaan sänkyyn mutta palaa aina bumerangina takaisin meidän viereen.