päiväkodin vaikea aloitus

Lapsi oli hämmentynyt, muttei itkenyt. Enkä minäkään itkenyt. Mutta kyllä tämä silti on kamalaa ) : Onneksi saimme palakttua yhden hakijan lisää. Se tarkoittaa, että lapsi haetaan 2 x viikossa hieman aikaisemmin. Päivät eivät ole ennätyspitkiä ja minä olen perjantait kotona. Vuoden vanha lapsi on "helpompi" viedä pk:iin kuin tuollainen jo kaiken tajuavat 2,5-3-vuotias. Toivon vain että lapsi sopeutuu. Harjoittelivat isänsä kanssa pari viikkoa. Oli itkuinen siirtymävaiheesa, mutta muuten menee ok.

Pk-seudulla matkat ovat pitkät. Olen töissä Hgin ytimessä. Vaikka olisin tehnyt 6h:n päivää, ennen olisi tarhassa kuin joskus 1615.

Työ on sellainen, että toimipaikkaa ei vaihdeta (suuren pörssiyhtiön asiantuntijatehtävät), eikä duunia jätetä tuosta vain...

Tyttö 2v 2kk aloitti päiväkodissa ja pahin painajainen kesti n. 2 viikkoa. Olin vielä kotona lomalla ja yritin pitää häntä vähän lyhyempiä päiviä. Hoitajat kuitenkin sanoi että hyvä totuttaa heti normaalirytmiin (n. 7h) eli kärvistelin sitten kotona. ei koskaan ole ollut niin huonoa omaatuntoa kuin viedä tyttö sinne itku silmässä. Onneksi sitten helpotti. Pakko oli vain kestää, muita vaihtoehtoja ei ollut.Tsemppiä!

mutta ei todellakaan välttämättä helpota parissa viikossa. kuukauden päivät aamusta iltapäivään itkeskeleviä lapsosia on ollut urani aikana useita, tavallisesti joka kausi. varsinkin juuri nuo siirtymätilanteet ovat niitä kynnyksiä ja taas itkua voi riittää pitkäksikin aikaa. kuukausi kaksi voi helpostikin mennä sopeutumisessa. pidempäänkin.

oma ryhmänsä on nuo jotka aamulla itkeä tirauttavat kun äiti lähtee, ja muuten päivä sujuu mukavasti.

tietenkään en sano että sinun lapsesi kohdalla sopeutuminen veisi normaalia pidemmän ajan, mutta siihen kannattaa varautua.

hoitoon kuin hoitoon lapsesi kyllä sopeutuu, ennemmin tai myöhemmin. sopeutumisen kustannukset kannattaa kyllä huomioida. jälkensä se jättää pieneen lapseen. tsemppiä!

lto (nyt hoitovapaalla)

Täytyy vain varautua pahimpaan ja toivoa parasta eli että parissa viikossa eroahdistus helpottaisi. Jotenkin olin toivonut, ettei tarhan aloitus olisi näin vaikeaa, kun tyttö on niin sosiaalinen ja ollaan käyty paljon kerhoissa ym eli on tottunut olemaan isoissa lapsiryhmissä äidin ollessa taustalla.



Lastentarhanopettaja ja muutkin, jotka tiedätte...onko ne lapset, joilla sopeutuminen vie kauan aikaa, luonteeltaan esim. arkoja tmv.? Jotenkin olin aikaisemmin kuvitellut niin..

kuin yrittää itse kestää tilanteen. Ei mitenkään voi loputtomiin olla hoitovapaalla ja lapsikin on jo kohta 3. Ilmeisesti olisi ollut vain helpompaa viedä pienempi lapsi hoitoon, joka ei osaa samalla tapaa ikävöidä kuin vanhempi, vaikka kotihoitoa suositellaankin mahd. pitkään.

ikävöi kovasti... Meillä 1 v 3 kk kolmatta pvää viety tänään hoitoon ja vain kolme tuntia ollut päivittäin ja kova on itku, kun lähden ja muutenkin itkuinen siellä. Kotona illalla ollut sitten takertuva minuun eikä isikään oikein kelpaa. Todella pahalta tuntuu... Meilläkin onneksi tuota "harjoittelu aikaa" vielä pari vkoa, joten toivon, että helpottuisi...

kerhon aloituksen tosi raskaasti. Ei todellakaan vaan olisi ollut kypsä päiväkotiin aikaisemmin kuin mitä sinne sitten meni eli 4-vuotiaana. Lapsetkin on yksilöitä!

Vuosi sitten meidän yksivuotiaamme huusi niin, että työntekijät kuulivat jo kun olimme pihassa, että täältä tullaan, vaikkei haluta tulla. Nyt parivuotiaana sama tyttö menee tanssien päiväkotiin.



Ei tuosta hankalasta alusta mitään näkyvää ole jäänyt...

se aina mene niin, että nuorempana sopeutuu paremmin. Meidän lapsen päiväkotiryhmässä aloitti keväällä 1 v 3 kk lapsi, joka itki useita viikkoja, olisiko pari kuukautta mennyt niin, että aina kun hain oman lapsen niin tämä toinen lapsi itki täyttä kurkkua. Myös aamuisin oli itkenyt. Hoitajat olivat suositelleet lapsen ottamista takaisin kotiin, mutta vanhemmat eivät suostuneet. Se oli tosi kurjaa aikaa koko ryhmälle, koska tämä lapsi vei aina yhden hoitajan sylin ja ennen kaikkea muut lapset sekä hoitajat joutuivat kuuntelemaan hirveätä huutoa päivästä toiseen. Kumpikaan vanhemmista ei voinut/halunnut edes vaihtaa lyhyempään työviikkoon ja lapsen hoitopäivät olivat alusta lähtien tosi pitkiä. Nyt on sopeutunut ryhmään, mutta kyllä kovasti ihmetytti sen vanhempien asenne. Rahasta heillä ei ole kiinni, olisivat voineet sen puolesta palkata vaikka hoitajan hakemaan lasta aikaisemmin päiväkodista tms.



Meni vähän ohi aiheen, mutta pointti siis se, että toisilla kestää sopeutuminen kauan ja ikä ei aina takaa tietynlaista lopputulosta. Jos mahdollista niin alkuun kannattaisi ainakin pitää päivät lyhyinä ja sitten kun se lähtee paremmin sujumaan niin voi mennä normirytmiin.

Hoitajat olivat suositelleet lapsen ottamista takaisin kotiin, mutta vanhemmat eivät suostuneet.

Tuskin se vanhemmistakaan kiinni oli: lain mukaan työnantajalle pitää ilmoittaa kaksi kuukautta etukäteen, jos aikoo jäädä pois työstä. Samoin työpäivän lyhentämisestä täytyy sopia pari kuukautta etukäteen eikä se kaikissa työpaikoissa sittenkään onnistu.

Ovat kyllä hoitajatkin aika pahasti työelämästä vieraantuneita, jos kuvittelevat, että työssäkäyvä voi noin vain jäädä töistä pois. Irtisanomisaikakin on useimmilla kuukausi.

eivät välttämättä suositelleet kotiin ottamista, mutta toista hoitomuotoa. Ja lain mukaan varmaankin pitää ilmoittaa 2 kk ennen, mutta eiköhän työnantajakin suhtaudu suopeammin nopeampiinkin muutoksiin jos syy on tuollainen. Hoitajan saa ainakin palkattua nopeallakin aikataululla.

Älä syyllisty lokerointiin -> sosiaalinen lapsi sopeutuu päiväkotiin helposti eikä ikävöi, kun taas arka (ujo) ei sopeudu ja ikävöi ja itkee. Ei se näin mene. On olemassa erilaisia persoonallisyystyyppejä, mutta ei niistä ole kiinni ikävöinti tai sen taso tai miten sitä ikävöintiä näytetään ulospäin.

Täytyy vain varautua pahimpaan ja toivoa parasta eli että parissa viikossa eroahdistus helpottaisi. Jotenkin olin toivonut, ettei tarhan aloitus olisi näin vaikeaa, kun tyttö on niin sosiaalinen ja ollaan käyty paljon kerhoissa ym eli on tottunut olemaan isoissa lapsiryhmissä äidin ollessa taustalla.

Lastentarhanopettaja ja muutkin, jotka tiedätte...onko ne lapset, joilla sopeutuminen vie kauan aikaa, luonteeltaan esim. arkoja tmv.? Jotenkin olin aikaisemmin kuvitellut niin..

mutta heti ekana päivänä annoin lapsen mukaan (lokeroon) kuvan minusta, jota lapsi sai päivän aikana käydä katselemassa jos ikävä yllätti. Kävi sitä kerran pari päivässä katselemassa melkein vuoden ja sitten se unohtui.



Suosittelen varsinkin sinun tapauksessai, että laitat lapselle mukaan kuvan sinusta jota voi katsella kun ikävä yllättää.