miten tällaisessa ystävien avioerotilanteessa toimitaan?

Hakekoot ystävänsä muualta, jos noin.

eli jätät ystäväsi eron sattuessa. kovin lujassa ei sun ystävyys ole

Mahtavaa logiikkaa!

Miltähän mahtaa lapsesta tuntua myöhemmin, kun äiti ei koskaan tule tähän tiettyyn kyläpaikkaan mukaan.

koska se on sukua mun miehelle ja meidän lapsille

Miksi tuo miespuolinen avionrikkoja on kuitenkin tervetullut kotiinne, mutta lapsen äiti ei?

Taas huomaa kun aikuiset ajattelevat vain itseään. Se lapsi on kuitenkin miehesi veljen lapsi, ja te kohtelette häntä, hänen äitiään ja perhettään noin? Hävetkää jos älyätte.

Me ollaan se tyttö hyväksytty, koska sehän on täysin syytön että sillä on mulkku isänä ja ** äitinä. Ja kyllä miehen veli on käynyt meillä normaaliin tapaan, välillä lapsi mukana ja välillä ei. välit miehen veliin ei ole huonontuneet, kumma kyllä. taitaa itekin tajuta että ei koskaan tulla hyvöksymään sitä akkaa.

Mutta jos se ex-vaimo olis näin tehnyt ei se olisi meille ollenkaan tervetullut. me ei voida sietää pettämistä.

Eli joko kutsut miehen naisystävänsä kanssa, tai sitten et kumpaakaan.

joka on itse ollut kolmantena naisena...Riehujalle tiedoksi,että elämä on pelkkiä valintoja. Jos rikot jonkun avioliiton - oli siihen syitä vaikka kuinka paljon - niin kaverit kaikkoavat. Fakta on näin.

ollut kolmantena (?) naisena :D :D. Enkä toisenakaan. Mutta olen opetellut hyväksymään ihmisiä ja erilaisuutta, sekä muiden ihmisten radikaalejakin elämänsiirtoja puuttumatta ja moralisoimatta. Kokeile, se on vapauttavaa!

Ap:lle, ja parille muullekin, luultavasti asia tulee korjaantumaan "itsekseen", kun molemmat eronneista osapuolista huomaa, kuinka jäykkämielisiä olette, ja lopettaa yhteydenpidon ihan itse. Näitä on nähty. Elämänsuuntien muutokset ovat kuitenkin myös hienoja alkuja, jotka saattaa muiden kapeakatseisuus pilatakin. Siis jälleen: ole tukena, mutta älä moralisoi, ei sellasta kaveria kukaan halua!

Tottakai on hyvä ap että pohdit tätä. Ja on hienoa että mietit myös tuttavasi tunteita. Varsinkin alussa tilanne voi olla hyvin herkkä.

Meillä ei onneksi tällaisia ystävyyssuhteita ole joten on helpompaa.

Mutta teidän tilanteessanne kutsuisin kyllä kummatkin avecina mutta miehesi saisi tämän miehen lähempänä ystävänä ilmoittaa että ex-vaimokin on kutsuttu ja että mies voisi hieman miettiä tämän tunteita.

Ps. se että tuntuu helvetin pahalta kun on tullut jätetyksi ei tarkoita sitä ettei olisi elänyt muuta elämää kuin sen miehen kautta. Se tarkoittaa vaan sitä, että suree eroa ja toisen v**tumaisuutta.

Ps2. Minä olin se joka jätin aikoinaan ensimmäisen mieheni eli eipä ole tässä omaa lehmää ojassa...

niin miten ihmeessä se yksi miehenreppana sen pystyy PILAAMAAN? Kommenttini omasta elämästä koski siis tätä ap:n sanomaa. Eihän kukaan pysty toisen elämää pilaamaan, jos sillä toisella oikeasti on oma erillinen minänsä, eikä siis ole riippuvainen muista. Sellainen ihminen ei tule IKINÄ olemaan onnellinen.

[

Ja kyllä miehen veli on käynyt meillä normaaliin tapaan, välillä lapsi mukana ja välillä ei. välit miehen veliin ei ole huonontuneet, kumma kyllä. taitaa itekin tajuta että ei koskaan tulla hyvöksymään sitä akkaa.

miehesi velihän sen perheen rikkoi ja vaimoaan petti :O miksi veli on teille tervetullut vaikka on pettäjä paskiainen joka tuhosi perheensä. miksi vaan hänen uusi kumppaninsa on syyllinen tuohon ja van häntä ei kutsuta. sielä oikeen joukolla akat käy ulkopuolisen kimppuun. huh.. en hyväksy pettämistä, enkä varatun miehen kanssa makaamista, mutta enemmän se pettäjä syyllinen on, kun se jonka kanssa petetään. miettikääs nyt akat vähän.. onhan suku, katkeria noitia täynnä

Ei tule se mieskään (enää) teille, jos uutta puolisoa ei voi ottaa mukaan.

Tottakai on hyvä ap että pohdit tätä. Ja on hienoa että mietit myös tuttavasi tunteita. Varsinkin alussa tilanne voi olla hyvin herkkä.

Meillä ei onneksi tällaisia ystävyyssuhteita ole joten on helpompaa.

Mutta teidän tilanteessanne kutsuisin kyllä kummatkin avecina mutta miehesi saisi tämän miehen lähempänä ystävänä ilmoittaa että ex-vaimokin on kutsuttu ja että mies voisi hieman miettiä tämän tunteita.

Ps. se että tuntuu helvetin pahalta kun on tullut jätetyksi ei tarkoita sitä ettei olisi elänyt muuta elämää kuin sen miehen kautta. Se tarkoittaa vaan sitä, että suree eroa ja toisen v**tumaisuutta.

Ps2. Minä olin se joka jätin aikoinaan ensimmäisen mieheni eli eipä ole tässä omaa lehmää ojassa...

niin miten ihmeessä se yksi miehenreppana sen pystyy PILAAMAAN? Kommenttini omasta elämästä koski siis tätä ap:n sanomaa. Eihän kukaan pysty toisen elämää pilaamaan, jos sillä toisella oikeasti on oma erillinen minänsä, eikä siis ole riippuvainen muista. Sellainen ihminen ei tule IKINÄ olemaan onnellinen.

voi todella pilata monta vuotta toisen, rakastavan ja luottavan ihmisen elämästä. Toki myöhemmin sitten ehkä se petetty voi nähdä, että niistäkin vuosista on ollut jotain hyötyö, henkistä kasvua tms... Itse petettynä ja siitä helvetistä selvinneenä olisin kyllä kasvanut henkisesti mielummin jotenkin muuten.

Ja noi on hankalia tilanteita. Lasten takia me ollaan käyttäydytty aikuisesti ja pinnallisesti välit exän kanssa on ihan hyvät, ja ollaan oltu rippijuhlissa tms. yhdessä. Mulla ei ole uutta suhdetta, exällä on ilmeisen vaihtuvia suhteita, onneksi on älynnyt olla ottamatta niitä noihin kummilapsien juhliin mukaan...

Tunnepohjalla itse vetäisin jutun.

Pettäjät meille ei tule. Joo olen lapsellinen.

vaikeaa kutsua hyvällä mielellä miestä ja toista naista jos kerran olisivat parhaan ystäväni elämän sillä tavalla pilanneet (ainakin väliaikaisesti).



Voisin ehkä ajatella että tässä tilanteessa olisi hyvä pitää jonkin aikaa etäisyyttä mieheen ja tämän uuteen naiseen ja jättää kutsumatta ainakin ekoihin juttuihin.. Ja selittäisin sen ihan sillä että tilanne on nyt liian arka kutsua molempia. Luulisi miehenkin ymmärtävän jos yhtään tajuaa mitä on tehnyt.



Vaikea tilanne tietysti mutta tunnepohjalta näin.

itselläni ei ole kokemusta avioerosta, mutta olen jotenkin luullut, että jos mies pettää vaimoaan ja jättää tämän ja perheensä toisen naisen vuoksi, siinä menisi jotenkin lasten ja heidän äitinsä elämä pilalle. Ei se sitten kai joillakin tunnukaan missään.

Jattaisin miehen ja uuden onnen kahden kesken.

itselläni ei ole kokemusta avioerosta, mutta olen jotenkin luullut, että jos mies pettää vaimoaan ja jättää tämän ja perheensä toisen naisen vuoksi, siinä menisi jotenkin lasten ja heidän äitinsä elämä pilalle. Ei se sitten kai joillakin tunnukaan missään.

Miten niin pilalle?

Pitäiskö miehen sit moraalisista syistä elää siinä liitossa missä ei ole onnellinen? Ettei vaan JONKUN TOISEN AIKUISEN IHMISEN elämä mene pilalle? Lasten kohdalla asia on tietysti eri, ja riippuu myös paljon tuon äidin asenteesta, kuinka pilalle menee heidän elämänsä (katkeroituuko/katkeroittaako lapset, estääkö tapaamisia ym).

Suru ja pettymys ja siitä johtuva vihaisuus ovat aivan eri asia kuin että jonkun elämä menis pilalle. Ja vihaisuuden kuuluisi olla jollain aikavälillä ohimenevää, kun on valmis jatkamaan eteenpäin.

Maailmassa on paljon muutakin kuin se yksi mies, ei se oikeesti mun mielestä mitenkään VOI toisen elämää pilata.

tosin yhteiset ystävämme eivät tätä varsinaisesti tiedä, minulla ei ole ollut tarvetta asian oikeaa laitaa kertoa ja ex:n kertomus ystäville oli toisenlainen.



Onneksi yhteiset ystävämme kutsuivat meitä vuorotellen illanviettoihin, myös sen uuden naisen. Erilaisiin juhliin rippi, yo meidät on kutsuttu molemmat, osaamme käyttäytyä ja olla kuin ilmaa toisillemme tälläisissä tilanteissa, yhteiset lapsetkin mahtuvat mukaan.

itselläni ei ole kokemusta avioerosta, mutta olen jotenkin luullut, että jos mies pettää vaimoaan ja jättää tämän ja perheensä toisen naisen vuoksi, siinä menisi jotenkin lasten ja heidän äitinsä elämä pilalle. Ei se sitten kai joillakin tunnukaan missään.

Miten niin pilalle?

Pitäiskö miehen sit moraalisista syistä elää siinä liitossa missä ei ole onnellinen? Ettei vaan JONKUN TOISEN AIKUISEN IHMISEN elämä mene pilalle? Lasten kohdalla asia on tietysti eri, ja riippuu myös paljon tuon äidin asenteesta, kuinka pilalle menee heidän elämänsä (katkeroituuko/katkeroittaako lapset, estääkö tapaamisia ym).

Suru ja pettymys ja siitä johtuva vihaisuus ovat aivan eri asia kuin että jonkun elämä menis pilalle. Ja vihaisuuden kuuluisi olla jollain aikavälillä ohimenevää, kun on valmis jatkamaan eteenpäin.

Maailmassa on paljon muutakin kuin se yksi mies, ei se oikeesti mun mielestä mitenkään VOI toisen elämää pilata.

oikeasti pettäminen pilaa elämän pitkäksi aikaa.

Onko parisuhde jo niin hajalla, että katsoo muita? Ja jos, niin miksi se parisuhde on hajalla. Olisiko siinä sillä toisellakin osapuolella joku osuus?

Ette voi dissata uusia kumppaneita, koska ette oikeasti koskaan voi tietää kaikkia taustoista eikä ne edes teille kuulu.

itselläni ei ole kokemusta avioerosta, mutta olen jotenkin luullut, että jos mies pettää vaimoaan ja jättää tämän ja perheensä toisen naisen vuoksi, siinä menisi jotenkin lasten ja heidän äitinsä elämä pilalle. Ei se sitten kai joillakin tunnukaan missään.

Miten niin pilalle?

Pitäiskö miehen sit moraalisista syistä elää siinä liitossa missä ei ole onnellinen? Ettei vaan JONKUN TOISEN AIKUISEN IHMISEN elämä mene pilalle? Lasten kohdalla asia on tietysti eri, ja riippuu myös paljon tuon äidin asenteesta, kuinka pilalle menee heidän elämänsä (katkeroituuko/katkeroittaako lapset, estääkö tapaamisia ym).

Suru ja pettymys ja siitä johtuva vihaisuus ovat aivan eri asia kuin että jonkun elämä menis pilalle. Ja vihaisuuden kuuluisi olla jollain aikavälillä ohimenevää, kun on valmis jatkamaan eteenpäin.

Maailmassa on paljon muutakin kuin se yksi mies, ei se oikeesti mun mielestä mitenkään VOI toisen elämää pilata.

oikeasti pettäminen pilaa elämän pitkäksi aikaa.

Jos mun mies pettäisi ja jättäisi, niin näkisin että koen suuren elämänmuutoksen, ja kriisin. Josta sitten lopulta poikisi jotain hyvääkin. Ei mun elämä pilalla olis.

vastauksiahan on tullut vaikka kuinka. Tosin en vieläkään oikein tiedä, miten pitäisi toimia. Joku sanoi, että olen puoleni valinnut. Niin olen, koska näen ystäväni surun ja ikävän, kun hänen suuresti rakastamansa mies on hänet jättänyt. Ja näen, miten pienet lapset ovat ihan ymmällään. Siitäkin huolimatta, että tiedän, etteivät asiat ole aina niin mustavalkoisia, ja että pettämiseen tarvitaan kaksi. En kuitenkaan voi sietää tätä miehen uutta rakkautta. En haluaisi tutustua häneen muutenkaan, vaikka tätä suhdetta ei olisi tapahtunutkaan, kaikista ihmisistä ei vain pidä, eikä kaikkien kanssa tarvitsekaan ystävystyä. Vaikea tilanne minusta, enkä ymmärrä, miten olen lapsellinen, niinkuin joku väitti.

kuinka kauan mies on ollut uuden kumppaninsa kanssa yhdessä. Itse olen kokenut rasittavana sen, että pitää raahata mahdollisimman äkkiä näytille se uusi kumppani. Ikään kuin olisi jotain kilpailua siitä, että kumpi saa pitää vanhat ystävät ja saa ekana esiteltyä uuden kumppaninsa kavereille. Ja sitten niitä uusia kumppaneita tulee tietysti lisää, kun ei se rebound-suhde onnistutkaan... Minusta eronneet voisivat ihan rauhassa tutustua uuteen kumppaniin ja vaikka puolen vuoden päästä esitellä uuden kumppaninsa kavereille.