Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Erityislapsen käytöksen vaikutus omamme käytökseen.
12.08.2011 |
Naapurustossamme asuu perhe, jossa on saman ikäinen lapsi kuin meillä. Lapsemme ovat nyt reilun vuoden leikkineet keskenään ja siinä sivussa me vanhemmatkin olemme ystävystyneet.
Nyt ongelmaksi on alkanut muodostua se, että aina kun lapsemme on leikkinyt tuon naapurin lapsen kanssa on tämän käytös sen jälkeen aivan kamalaa (siis omamme käytös).
Tuo naapurin lapsi on erityislapsi ja osaa olla erittäin agressiivinen (lyö, sylkee, hakkaa kepeillä, heittelee esineillä aikuisia ja muita lapsia jne.) ja kiroilee ja uhkailee ("saatanan kusipää, tapan sut"). Tuo edellä mainittu käytös siis ikään kuin "tarttuu" sitten meidän lapseemme aina kun ovat leikkineet yhdessä. Ilmiö on selvästi havaittavissa (samaa ongelmaa ei ole mikäli on leikkinyt jonkun muun kanssa).
Mitä ihmettä tässä pitäisi tehdä? Meillä on tällä paikkakunnalla vain muutama tuttu ja harmittaisi hassata hyvin alkanut ystävyys. Ja vielä kun on kyse naapureista, voisi olla aika kiusallistakin laittaa välit poikki. Mutta toisaalta tuo lasten yhteisistä leikeistä seuraava oman lapsemme käytöksen järkyttävä huononeminenkaan ei ole kovin mukavaa. Mitä tässä tilanteessa voisi tehdä?
Kommentit (39)
Mutta ajattelin lohduttaa kertomalla, että meillä on just vastaava tilanne muuten, mutta molemmat lapset on omia. Erityistarpeisen pikkuveljen pahat käytösongelmat on tarttuneet isoonveljeen. Taapero on sentään vielä varjeltunut, mutta saa nähdä,miten pitkään. :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minkä ikäinen lapsesi on?
En ottaisi tuosta hirveitä paineita. Kotiin palattua pidät vain langat tiukasti käsissäsi, selität rauhallisesti miksi toinen lapsi tekee noin ja miksi Sinä että hyväksy vastaavaa käytöstä. Kerrot miksi noin käyttäytyminen ei ole mukavaa. Mallittaminen on hetken hurma, kyllä se ohi menee. Lapsellesi on kuitenkin rikkaus oppia olemaa erilaisten lasten kanssa.
Kyllä he varmaankin ovat tietoisia lapsensa käytöksestä, ja suorastaan odottavat, milloin teiltäkin näytetään ovea heille tämän käytöksen takia. Minä kehottaisin ottamaan asian puheeksi: kerro, että käytöksen "tarttuminen" vaivaa, muttet halua ystävyyttä katkaista. Miettikää yhdessä ratkaisuja.
Ja sitten: minkä ikäisistä lapsista on kyse? Voitko jutella oman lapsesi kanssa käytöksestä, mahdollisesti selittää hänelle jollakin tavalla, miksi toinen lapsi käyttäytyy näin, vaikkei se ole yhtään hyväksyttävää? Ehdottoman tärkeää on se, että te ette hyväksy tuollaista käytöstä lapseltanne missään nimessä. Puuttukaa siihen, kieltäkää ja tarvittaessa jopa rangaiskaa (jäähy tms.) johdonmukaisesti aina ja joka kerta. Ajan myötä lapsenne kyllä tajuaa, ja lakkaa matkimasta.
Lapsenne tulee joka tapauksessa kohtaamaan erityislapsia ja -ihmisiä pitkän elämänsä aikana. On hyväkin, jos hän saa eväitä suvaita erilaisia ihmisiä ja erilailla käyttäytyviä, ja oppii jo lapsenakin ymmärtämään, että joskus ihmiset käyttäytyvät oudosti ja ei-hyväksyttävästi, muttei se tarkoita, että itse voi, saa ja tarvitsee käyttäytyä siten. Saattaa jopa vähentää teini-iän hölmöilyjä, jos lapsi oppii jo sitä ennen miettimään asioita omilla aivoillaan ja hallitsee käytöstään itse eikä ole virran vietävänä.
t. erityislasten kanssa työskentelevä äiti, jonka lapset leikkivät erilaisten erityislasten kanssa
on hieman yli 4-vuotiaat lapset. Miten voisin selittää tuon ikäiselle, että vaikka toinen käyttäytyy noin niin hän ei voi käyttäytyä? Siis mustamaalaamatta tuota toista lasta? Olemme toki selittäneen omallemme, että noin ei voi käyttäytyä, mutta selkeästi ihmettelee sitä, että miksi toinen sitten voi?
Joku ehdotti, että voisimme puhua naapureillemme suoraan asiasta. Siihen ei rohkeuteni riitä, sillä ystävyys on kuitenkin melko tuore. Ja vaikka oikein mukavia ihmisiä ovatkin, tuntuu minusta, että lepsuilevat hieman liikaa lapsensa kanssa enkä usko, että tykkäisivät jos alkaisin esittämään kritiikkiä lapsestaan.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
miten ihmeessä voisin sanoa heille asiasta ilman, että loukkaantuisivat tai suuttuisivat? Aikamoiselta syyttelyltähän se varmasti kuulostaisi.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eli etsikää muita kavereita ja sillä selvä.
tosiaan melko uusia paikkakunnalla ja meillä aikuisillakin kontaktit täällä hyvin vähissä. Noiden naapureiden kanssa olemme alkaneet päästä ystäviksi, joten sinäällään olisi todella harmi. Ja olisihan se myös kiusallista pistää välit poikki naapureihin.
ap
että toinen lapsi on sairas, eikä sen takia osaa käyttäytyä paremmin. Ja että sinun lapsellasi ei tätä samaa sairautta ole, siksi hän osaa käyttäytyä kunnolla ja siksi sinä häneltä sitä vaadit.
Aika vaikea varmaan lapsen vielä ymmärtää, mutta kokeile.
Olinkohan 2.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta etsitte vaan lapselle muuta seuraa nähden vähän vaivaa.
Vaihtoehdot on siinä tai sitten äherrätte nykytilassa tai jokin kaunis päivä hermostutte ja täräytätte asian suoraan.
Todennäköisesti tekevät sen, mitä voivat, vaikka ulkopuolisen silmissä ei siltä näyttäisikään.
t: samalla tavoin käyttäytyvän erityislapsen äiti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
yrittää etsiä rakaisua eikö heti ole laitamassa välejä poikki.
Itsellä ollut samankaltainen tilanne, mutta sukulaislapsen kanssa.
Te, ketkö kehotatte laittamaan välit poikki, miettikää, millaista se on erityislapselle. Hienoja, kannustavia vastauksia täällä on ollut!
Kyllä nelivuotiaalle voi aivan hyvin selittää tilanteen. Ymmärrys riittää kyllä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ok selittää lapselle, että tuo toinen lapsi on sairas ja siksi käyttäytyy siten? Tähän kaipaisin erityislasten vanhempien mielipidettä. Loukkaantuisitteko te jos kuulisitte, että joku on selittänyt teidän lapsenne käytöstä tuolla tavoin?
ap
siis mikä diagnoosi oikeuttaa tuollaiseen käytökseen????
minusta tuo on kasvatuksen puutetta!!!
ja mistä lapsi oppii 4v nuo kirosanat?? vanhemmiltaan tietenkin
ei missään tarhassa lasten anneta kiroilla!
eli keskustele ap lasen vanhempien kanssa
kerro mitä on tapahtunut, ja että haluaisit kaveruuden jatkuvan, miten voisitte yhdessä toimia
eli tuonikäisiähän kaiken aikaa vahditaan vielä, eli kun leikkivät teillä tai heillä, niin heti tapahtumahetkellä asiaan puututtava
ohjattava sitten miten tulee tpoimia, miten ei
kannustavaa ohjausta lapselle
itse olen vuoden kaveruuden jälkeen pikku hiljaa lopetttanut oman tyttöni leikimiset naapurin tytön kanssa,
en tiedä onko tytöllä diagnoosia, mutta ihna mettässä kasvanut lapsi on!
eli seura tekee kaltaisekseen, näin se vaan on
jos haluat oman lapsesi oppivan tuota kiroilua ja mekastamista, niin sitten annat leikkiä
jos haluat lapsesi oppivan käytöstavat, hanki muita kavereita
tai parempi on olla ilmankin kaveria!
ehkä voisit kysyä naapureilta miten he toivoisivat asiasta puhuttavan.
Voist ehkä sanoa, että lapsi on silla lailla erilainen, ettei osaa miettiä aina mitä saa tehdä ja puhua.
siis mikä diagnoosi oikeuttaa tuollaiseen käytökseen????
minusta tuo on kasvatuksen puutetta!!!
ja mistä lapsi oppii 4v nuo kirosanat?? vanhemmiltaan tietenkin
ei missään tarhassa lasten anneta kiroilla!eli keskustele ap lasen vanhempien kanssa
kerro mitä on tapahtunut, ja että haluaisit kaveruuden jatkuvan, miten voisitte yhdessä toimia
eli tuonikäisiähän kaiken aikaa vahditaan vielä, eli kun leikkivät teillä tai heillä, niin heti tapahtumahetkellä asiaan puututtavaohjattava sitten miten tulee tpoimia, miten ei
kannustavaa ohjausta lapselleitse olen vuoden kaveruuden jälkeen pikku hiljaa lopetttanut oman tyttöni leikimiset naapurin tytön kanssa,
en tiedä onko tytöllä diagnoosia, mutta ihna mettässä kasvanut lapsi on!eli seura tekee kaltaisekseen, näin se vaan on
jos haluat oman lapsesi oppivan tuota kiroilua ja mekastamista, niin sitten annat leikkiä
jos haluat lapsesi oppivan käytöstavat, hanki muita kavereita
tai parempi on olla ilmankin kaveria!
käytöstä. Adhd-lapsillakin on vastaavaa
Alue: Aihe vapaa
kuinka asia on edennyt vuoden mittaiseksi ja lapsi edelleen huutaa saatanan kusipää? eikö naapuri karsi lapsen puhetta?
olisin ihan kauhuissani moisesta. harmi vaan mahdollisesti hankkisin muun kaverin :(