Lue keskustelun säännöt.
Erityislapsen käytöksen vaikutus omamme käytökseen.
12.08.2011 |
Naapurustossamme asuu perhe, jossa on saman ikäinen lapsi kuin meillä. Lapsemme ovat nyt reilun vuoden leikkineet keskenään ja siinä sivussa me vanhemmatkin olemme ystävystyneet.
Nyt ongelmaksi on alkanut muodostua se, että aina kun lapsemme on leikkinyt tuon naapurin lapsen kanssa on tämän käytös sen jälkeen aivan kamalaa (siis omamme käytös).
Tuo naapurin lapsi on erityislapsi ja osaa olla erittäin agressiivinen (lyö, sylkee, hakkaa kepeillä, heittelee esineillä aikuisia ja muita lapsia jne.) ja kiroilee ja uhkailee ("saatanan kusipää, tapan sut"). Tuo edellä mainittu käytös siis ikään kuin "tarttuu" sitten meidän lapseemme aina kun ovat leikkineet yhdessä. Ilmiö on selvästi havaittavissa (samaa ongelmaa ei ole mikäli on leikkinyt jonkun muun kanssa).
Mitä ihmettä tässä pitäisi tehdä? Meillä on tällä paikkakunnalla vain muutama tuttu ja harmittaisi hassata hyvin alkanut ystävyys. Ja vielä kun on kyse naapureista, voisi olla aika kiusallistakin laittaa välit poikki. Mutta toisaalta tuo lasten yhteisistä leikeistä seuraava oman lapsemme käytöksen järkyttävä huononeminenkaan ei ole kovin mukavaa. Mitä tässä tilanteessa voisi tehdä?
Kommentit (39)
oppii ne kirosanat???????
ei sitä tuon ikäinen mistään kuule kirosanoja, jos ei vanhemmat niitä latele
ei 4v käy yksin ulkona, ei katsele telkusta kuin pikkukakkosta jne tarhasssa ei kiroilla,
eli syy löytyy kyllä vanhemmista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Keskustele sen lapsen vanhempien kanssa.
kerro nyt vielä ihmeessä kuinka tällaisen aran asian ottaa puheeksi ilman, että loukkaa ihmisiä joiden kanssa haluaisi alkaneen ystävyyden säilyvän?
ap
oppii ne kirosanat???????
ei sitä tuon ikäinen mistään kuule kirosanoja, jos ei vanhemmat niitä latele
ei 4v käy yksin ulkona, ei katsele telkusta kuin pikkukakkosta jne tarhasssa ei kiroilla,
eli syy löytyy kyllä vanhemmista.
Meidän lapsi varmasti kiroilisi täyttä päätä, jos vaan jostain kirosanoja kuulisi. Mutta taivaan kiitos ei ole kuullut, koska on kotihoidossa.
Minä en suostu vikanani pitämään sitä, jos joku setä tai täti kiroilee kaupan pihassa ja siitä lapseni ottaa mallia. Kitkemään en luultavasti niitä sanoja enää kykene sitten, kun ne sanavarastoon tulevat. :(
2
Ja jos taas he eivät näe lapsessaan mitään vikaa, ei varmaan ole paljon tulevaisuutta.
Enkä tajua, miten lapselle ei ole kertynyt muita kavereita reilussa vuodessa.
Keskustele sen lapsen vanhempien kanssa.
kerro nyt vielä ihmeessä kuinka tällaisen aran asian ottaa puheeksi ilman, että loukkaa ihmisiä joiden kanssa haluaisi alkaneen ystävyyden säilyvän? ap
kertonut mitä on tapahtunut.
kaikille äideille kerron aina miten leikit on sujuneet, mitä on leikitty yms mitä on tapahtunut...
yleensä asia on mukavaa, itsekin tykkään kuulla miten lapseni on leikkinyt kaverin luona.
itse olen aina sanonut uusille kavereiden vanhemmille, että mitä lapsi saa ja ei saa tehdä/syödä eli toivon ettei anneta mehua ,limua jne
sanon että opetan lapseni keräämään lelut leikin jälkeen, toivon et sitä odotetaan kyläillesäkin
nämä nyt muutama esimerkki...
eli ap kun lapsi on likkinyt teillä ja jotain ikävää on tapahtunut, niin kun äiti hakee lapsensa niin kerro just se mitä tapahtui
esim kalle heitteli tavaroita villen päälle, eikä uskonut vaikka kielsin....
kalle suuttui kun ei saanut olla eka pelissä ja sitten kiroili runsaasti
jne jne eli se totuus!!!!
sitten yhdessä mietitte miten tilannetta voisi auttaa...
jos vanhemma tyhtään ovAT KIINNOSTUNEITA LAPSENSA KASVATUKSESTA, NIIN AIVAN VARMASTI HALUAVAT YRITTÄÄ TEHDÄ ASIALLE JOTAIN.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
heidän mielestään sinun kannattaisi selittää lapsellesi, että vaikka X välillä huutaa ja lyö, hän ei saisi tehdä samaa. Sanot, että tiedät, ettei X tee sitä ilkeyttään tai pahatapaisuuttaan. Kysyt sitten vaikka, voisiko heidän mielestään sanoa, että X:llä on jokin sairaus tai vamma, jonka takia hän ei aina hallitse käytöstään.
jotain sellaista.
Ja jos taas he eivät näe lapsessaan mitään vikaa, ei varmaan ole paljon tulevaisuutta. Enkä tajua, miten lapselle ei ole kertynyt muita kavereita reilussa vuodessa.
me asumme omakotitalossa ja alueella vain ei ole tytömme ikäisiä lapsia,
tyttö kotihoidossa, muskarissa käy
mistäpä niitä kavereita löytyy??
kuka kertoo?? otan minäkin mielelläni tietoa ja ohjeita vastaan!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta lapset tulevat todennäköisesti kohtaamaan erityislapsia ja huonosti käyttäytyviä lapsia päiväkodissa, eskarissa, viimeistään koulussa. Ihan hyvää se tekee nähdä jo 4-vuotiaana, että meitä on erilaisia ja kaikkien kanssa on osattava tulla toimeen, tavalla tai toisella.
Minusta tuntuu, että minun lapset ovat ymmärtäneet jo pienenä selityksen, että toinen teki väärin, sinulla ei ole lupa. Ilman, että tarvitsisi puolustella toisen käytöstä sairaudella.
Ja minulla yksi erityislapsi, vaikkei agressiivinen.
Ja myös yhden lapsen kaveri "huonosti käyttäytyvä" ja annan lapsen leikkiä tämän kanssa ja olen itse ystävä vanhempien kanssa.
käytöstä sairaudella. Mutta perustella sillä voi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta lapset tulevat todennäköisesti kohtaamaan erityislapsia ja huonosti käyttäytyviä lapsia päiväkodissa, eskarissa, viimeistään koulussa. Ihan hyvää se tekee nähdä jo 4-vuotiaana, että meitä on erilaisia ja kaikkien kanssa on osattava tulla toimeen, tavalla tai toisella. Minusta tuntuu, että minun lapset ovat ymmärtäneet jo pienenä selityksen, että toinen teki väärin, sinulla ei ole lupa. Ilman, että tarvitsisi puolustella toisen käytöstä sairaudella. Ja minulla yksi erityislapsi, vaikkei agressiivinen. Ja myös yhden lapsen kaveri "huonosti käyttäytyvä" ja annan lapsen leikkiä tämän kanssa ja olen itse ystävä vanhempien kanssa.
ja käyttää kaiken vapaa-aikansa huonosti käyttäytyvän lapsen seurassa, kyllä siinä seura tekee kaltaisekseen...
iso merkitys on sillä, kenen kanssa on usein.liki päivittäin
erityislapsesta? Juttele ihan avoimesti. Meillä kävi niin että ystäväperheen kanssa oli meidän lapsen ikäinen samanikäinen lapsi ja aina näiden ihmisten kyläilyjen jälkeen lapsi alkoi kastelemaan aina sänkynsä. Poika löi ja hutmi ja vei kaikki lelut ihan sumeilematta. Eli oli sanottava vaan rehellisesti ystävillemme että teidän lapsenne saa omamme huonovointiseksi. Sen jälkeen eivät kyllä meillä enää kyläilleetkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
oppii ne kirosanat???????
ei sitä tuon ikäinen mistään kuule kirosanoja, jos ei vanhemmat niitä latele
ei 4v käy yksin ulkona, ei katsele telkusta kuin pikkukakkosta jne tarhasssa ei kiroilla,
eli syy löytyy kyllä vanhemmista.
Tourettea sairastavan ei tarvitse kuin kerran kuulla, kun jo jaksaa jankata sitä kyllästymiseen asti. Monasti koitetaan kieltääkin ja siitä vaan yltyy.
Kyllä nelivuotiaat terveetkin lapset osaavat puhua rumia, menepä joskus leikkipuistoon kuuntelemaan. Yksi supattaa toisille kuinka kuuli sellaisen ja tällaisen ruman sanan ja sitäpä sitten hihitetään siellä porukalla. On siellä puistoissa ja päiväkodeissa isompiakin, jotka osaavat opettaa.
Hoh hoijaaa...
Kyllä ne "normaalit" lapsetkin hyvin äkkiä nappaa aikuisten puheesta rumat sanat! Ei tarvi kuin kerran päästää suustansa ärräpää lapsen kuullen!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä en puhuisi sairaudesta, vaan siitä, että elämässä tärkeiden taitojen oppiminen vie toisilta pidempään kuin toisilta. Itsehillintä on taito siinä missä pyöräilytaitokin. Voisitteko vaikka yhdessä sen erityislapsen vanhempien kanssa jutella siitä lapsille, missä asioissa kumpikin näistä lapsista on jo tosi hyvä, missä taas tarvitsee vielä harjoitusta.
Lapsesi saattaa ajatella, että se naapurin erityisen käytös on jollain lailla hienoa ja matkii sitä siksi.
koulua aggressiivisen ja hälisevän erityislapsen kanssa.
Ja se yksi ainoa lapsi on saanut koko luokan sekaisin. Se käytös tarttuu, se sekoittaa kaikkien keskittymisen ja se on TOSI ärsyttävää.
Ja tämän pojan äiti ei millään myöntänyt, että on mitään vikaa! Neljä vuotta koululta mennyt palautetta, että poika ei nyt vaan pärjää täällä. Mutta ei.
Eli omasta kokemuksesta sanoisin, että aggressiivisuus ja häiriökäyttäytyminen todellakin tarttuu ja että vanhempi voi olla lapsensa käytökselle täysin sokea.
en ihan käyttäisi sanaa SAIRAS, mutta kertoisin, että ystävällä on kehityksessä ja aivojen toiminnassa häiriö, hän käyttäytyy sen takia välillä todella huonosti.
Kertoisin, että on olemassa ihmisiä, jo ihan lapsia, jotka eivät pysty oppimaan ja omaksumaan asioita sillä tavalla kuin esimerkiksi Sinä. Joillakin se on sitä, ettei kädet toimi, tai jalat. Toisilla siten, ettei opi asioita tai oppii hyvin hitaasti ja tarvitsee siihen aikuisten tukea enemmän. Naapuri-ystävälläsi se ilmenee tuollaisena käytöksenä, että hän kiroilee, puhuu rumia, ja lyö. Hän vasta opettelee sitä, ettei noin saa tehdä. Sinulla ei tätä ongelmaa ole aivoissa, sinä tajuat ja osaat sen eron, millainen käytös on oikein ja hyvää ja millainen ei.
Tämä on kuitenkin asia, jota ei 4 vuotiaalle eikä isommallekaan yhdellä tai kahdella keskustelukerralla selvitetä, vaan siihen palataan aina vain uudelleen ja uudelleen ja sitä kerrataan koko ajan.
Lapsesi oppii, että ystävä on mukava, vajeestaan huolimatta.
Omalle lapselleni olen käyttänyt sanaa NORMAALi, niin sanotusti, ja kertonut, mikä ero on sillä että on ns. normaali (oppii tiettyyn ikään mennessä tietyt asiat) ja mikä katsotaan että on sitten joku viivästymä tai vaje kehityksessä. Olen kertonut, etteivät nämä lapset itse voi asialle mitään. Esim. jos puheen tuottaminen tai sen ymmärtäminen on vaikeaa.
että kaverit voi välillä tehdä tosi tyhmästi, mutta että itse ei tarvitse tehdä niin. Ja 4v kyllä ymmärtää sen kun asiaan palataan. jos siitä huolimatta käyttäytyy typerästi kotona niin sinä rankaiset tietysti teidän sääntöjenne mukaan (on se sitten jäähyä tms)
Lapsen on hurjan tärkeä oppia, että maailmassa on aina toisia lapsia (aikuisia) jotka käyttäytyvät typerästi, mutta se ei tarkoita sitä että se olisi matkimisen arvoista.
Meillä oli viime vuonna 6 vuotiaan muskarissa todella kaameasti käyttäytyvä adhd lapsi ja koko ryhmän toiminta meni niin huonoon suuntaan että opettaja otti vanhemmat mukaan. Tämän jälkeen taas muistutimme että älä ole yhtä tollo kuin kaverisi. Oli sitten mahtava huomata vähän myöhemmin kuinka poika ei mennyt tolloiluihin mukaan vaan katsoi minua ilmeellä "mä tiedän että kaverin toiminta on tosi tyhmää"
koulussa työssäni erottaa selvästi ne lapset, joille on kotona tehty tämä selväksi ja ne jotka saavat apinoida, eivät kykene ajattelemaan omilla aivoillaan.
Eli anna leikkiä naapurin lapsen kanssa, älä curlaa häntä lapsesi elämästä, mutta opeta lapsellesi ettei tyhmiin juttuihin mennä mukaan. Sitä taitoa lapsesi oikeasti tarvitsee elämässä!
terveisin, äiti, ope ja kasvatustieteilijä
Mun poika 7v. ja aina kiroillut ja raivonnut, mutta tekee sen vain kotona tai kotipihalla.
Tarhassa ja koulussa käyttäytyy hyvin.
Pojalla lievä dysfasia ja lievä adhd epäily.
Adhd lapset kiroilee ja saavat raivareita.
Tunteiden säätely ei toimi.
Kiroilua on todella vaikea saada pois.
Meillä toimii palkitseminen, mutta kun se on ohi, niin kiroilu jatkuu taas.
Näillä menetelmillä menty monta vuotta.
Lapsen käytöksestä kärsii myös lapsen omat vanhemmat ja monesti paljon enemmän, kuin vieraat ihmiset.
On kauheaa, kun oma lapsi raivoaa ja kiroilee.
Poikani käytöstä silti kehutaan, koska kaverit on pojalle tärkeitä ja käyttäytyy kavereiden luona hienosti.
Auta armias, kun kavereita ei ole, niin poika on megaraivareissa.
Noin minä yritän selittää meidän isolleveljelle pikkuveljen käytöstä. Mutta en toki voi tietää, mikä teidän tapauksessa on lapsen diagnoosi ja miten vanhemmat suhtautuisivat.
Mutta minusta olisi ok ja noin sanon aina itsekin.
2 tms