Auttakaa ikisinkkua! Riidellä vai nauttia tänä viikonloppuna? Vaikeaa!

Homman nimi on siis tämä. Olen ollut yksin enemmän ja vähemmän viimeiset 11 vuotta ts. minulla on ollut tänä aikana jotain pientä säpinää tässä välissä, mutta ei mitään oikeaa suhdetta. Olen nyt 4 kuukautta ollut yhden miehen kanssa sillä erotuksella, että meillä on 200 kilometriä välimatkaa. Kesällä näimme pari viikkoa tiiviisti, mutta nyt kun työt alkoivat, olemme vain soitelleet viimeiset pari viikkoa.



Olen äärimmäisen loukkaantunut monesta asiasta. Enimmäkseen siitä, että mies on kryptinen, eikä halua sanoa mitä haluaa. Kauheasti hän haluaa olla yhdessä, mutta kun olen kasvotusten yrittänyt keskustella aiheesta, tulee ihmeellisiä lauseita tyyliin; älä painosta, mennään tilanteen mukaan, katsellaan jne. epämääräistä. Sitten kun olemme erossa, hän vannoo tykkäävänsä hirveästi ja ikävöivänsä.



Tapaamme nyt viikonloppuna ilman lapsia ja olisi hyvää aikaa kehitellä suhdetta eteenpäin. En tiedä pitäisikö minun avautua siitä, että en tiedä missä mennään, joka vääjäämättä johtaa taas uuteen konfliktiin vai vain nauttia yhteisestä viikonlopusta ja yrittää kehittää suhdetta eteenpäin.



Miten te naimisissa olevat saatte pidettyä turpanne kiinni aina kun tekisi mieli haastaa riitaa tai arvostella tai kommentoida?



Järki sanoo, että nauti nyt kun mies on kerrankin luonasi, tunne sanoo, että vitun paska.