Auttakaa ikisinkkua! Riidellä vai nauttia tänä viikonloppuna? Vaikeaa!
Homman nimi on siis tämä. Olen ollut yksin enemmän ja vähemmän viimeiset 11 vuotta ts. minulla on ollut tänä aikana jotain pientä säpinää tässä välissä, mutta ei mitään oikeaa suhdetta. Olen nyt 4 kuukautta ollut yhden miehen kanssa sillä erotuksella, että meillä on 200 kilometriä välimatkaa. Kesällä näimme pari viikkoa tiiviisti, mutta nyt kun työt alkoivat, olemme vain soitelleet viimeiset pari viikkoa.
Olen äärimmäisen loukkaantunut monesta asiasta. Enimmäkseen siitä, että mies on kryptinen, eikä halua sanoa mitä haluaa. Kauheasti hän haluaa olla yhdessä, mutta kun olen kasvotusten yrittänyt keskustella aiheesta, tulee ihmeellisiä lauseita tyyliin; älä painosta, mennään tilanteen mukaan, katsellaan jne. epämääräistä. Sitten kun olemme erossa, hän vannoo tykkäävänsä hirveästi ja ikävöivänsä.
Tapaamme nyt viikonloppuna ilman lapsia ja olisi hyvää aikaa kehitellä suhdetta eteenpäin. En tiedä pitäisikö minun avautua siitä, että en tiedä missä mennään, joka vääjäämättä johtaa taas uuteen konfliktiin vai vain nauttia yhteisestä viikonlopusta ja yrittää kehittää suhdetta eteenpäin.
Miten te naimisissa olevat saatte pidettyä turpanne kiinni aina kun tekisi mieli haastaa riitaa tai arvostella tai kommentoida?
Järki sanoo, että nauti nyt kun mies on kerrankin luonasi, tunne sanoo, että vitun paska.
Kommentit (25)
vaan antanut virran viedä. Liika analysointi pilaa kaiken.
Älä ripustaudu yhteen mieheen vaan hanki muita suhteita - ja elämä.
Jos oikeasti olet miehestä kiinnostunut. Mies kuin mies pakenee perse edellä puuhun, jos aletaan kovin analysoida asioita. Kyllä sen ”haistaa”, mennäänkö eteenpäin vai junnataanko paikallaan. Jos junnataan, sanot good bye ja vaihdat seuraavaan. T. Nainen 37 v, naimisissa 10v.
Tunnistan tyypin, joka kaipaa ja rakastaa kun ollaan erossa, mutta yhdessäolo ja sitoutuminen ei onnistu.
Mä en halua olla suhteessa, jossa ei pysty puhumaan kaikesta. Myös siitä, että onko suhteella tulevaisuutta vai ei. Mä olen hyvin avoin ihminen ja pystyn keskustelemaan. Mies ilmeisesti ei.
Enemmän mulla on juuri nyt paha mieli, kuin sellainen olo, että antaa mennä fiilispohjalta.
Ehkä tämä on sitten vain viimeinen viikonloppu yhdessä. Sellainen olo mulla on nyt. Sunnuntaina sen näkee sitten kun kävi.
Miten te saatte pidettyä turpanne kiinni? Jos on sellainen olo, että ei nyt avautuminen auta.
ap
Mä en halua olla suhteessa, jossa ei pysty puhumaan kaikesta. Myös siitä, että onko suhteella tulevaisuutta vai ei. Mä olen hyvin avoin ihminen ja pystyn keskustelemaan. Mies ilmeisesti ei. Enemmän mulla on juuri nyt paha mieli, kuin sellainen olo, että antaa mennä fiilispohjalta. Ehkä tämä on sitten vain viimeinen viikonloppu yhdessä. Sellainen olo mulla on nyt. Sunnuntaina sen näkee sitten kun kävi. Miten te saatte pidettyä turpanne kiinni? Jos on sellainen olo, että ei nyt avautuminen auta. ap
Se "avoin puhuminen kaikesta" on suurimmalle osalle miehistä hyvin vierasta ja vaikeaa. Minusta sinä et pysty keskustelemaan, jos mies ei kanssasi puhu - keskustelussa kun tarvitaan kaksi.
Enkä pidä turpaani kiinni. Olen aikuinen ihminen, minulla ei ole turpaa enkä ajattele asioista niin, että kanssani elävän on pakko kuunnella ihan kaikki, mitä keksin sanoa. Kunnioitan myös sitä kumppania ja ymmärrän, että jos hän ei halua asioita ruotia niin niitä ei ruodita.
Tosin en ole ikisinkku vaan menossa 16. avioliittovuosi.
Seksielämäsi on tuskin kauhean ihmeellistä ollut viime vuosina. Joten ota rusinat pullasta, pane sitä ja katso mitä sitten tapahtuu. Mies voi olla estoinen tai ujo tai hämillään tai ei itsekään tiedä mitä on tekemässä. Pane sitä ja katso mihin se riittää.
Sinuna haistelisin vähän mitä miehen päässä liikkuu ja jos senkin jälkeen on sellainen olo, että et saa miehestä tarpeeksi ollaksesi tyytyväinen elämääsi, anna mies jollekin jolle se kelpaa.
Mä en halua olla suhteessa, jossa ei pysty puhumaan kaikesta. Myös siitä, että onko suhteella tulevaisuutta vai ei. Mä olen hyvin avoin ihminen ja pystyn keskustelemaan. Mies ilmeisesti ei. Enemmän mulla on juuri nyt paha mieli, kuin sellainen olo, että antaa mennä fiilispohjalta. Ehkä tämä on sitten vain viimeinen viikonloppu yhdessä. Sellainen olo mulla on nyt. Sunnuntaina sen näkee sitten kun kävi. Miten te saatte pidettyä turpanne kiinni? Jos on sellainen olo, että ei nyt avautuminen auta. ap
No itse en saa pidettyä. Mutta se ei ole hyvä neuvo. Viisaampaa olisi monesti olla vaan hiljaa, mutta kuinka pystyä nauttimaan jostakin, kun päässsä myllää ja tekisi mieli koko ajan sanoa jotain.
Siksi olen aina puhunut asioista ja jos se tarkoittaa suhteen loppumista, niin sitten tarkoittaa. Epävarmuudessa on kauheaa elää. Heti sen jälkeen tietenkin on kauhea olo, ja miettii että olisiko pitänhyt vaan olla hiljaa, mutta pidemmällä tähtäimellä on aina ollut järkevämpää sanoa mitä mieltä on asioista.
Päätin jo alussa, että en satsaa etäsuhteeseen, jos se ei tunnu heti alussa oikealta. Toki tunteiden lämpenemiseen menee etänä aikaa.
Mies selvästi etsi jotain sellaista suhdetta, että on oma vapaus kulkea ja mennä ja jos on yksinäinen olo, voi soitella ja jos haluaa lempiä, voi tulla kylään.
Pistin miehen testiin ja y.o. asiat kävivät ilmi. Minulle se ei riittänyt ja nyt olen taas yh-sinkku. Onnellisempi silti näin, kuin roikkua jossain millä ei ole tulevaisuutta.
Kysy siltä nätisti ja selitä sille nätisti. Jos se ei vieläkään lämpene, se varmaan pikku hiljaa hiipuu pois tai katkaiset suhteen itse.
eli peru viikonlopun tapaaminen.
Eiköhän se anna miehelle pientä vinkkiä.
Minusta olisi järkevää, että yrität vain nauttia miehestä. Joku sinua hänessä kiinnostaa ja toisinpäin. Jos ette näe kovin usein toisianne, et oikein voi myöskään tietää mikä on tilanne. Ehkä hän vain lämpiää hitaasti ja on nyt ihan kuumana tai sitten hän on vaistonnut, että puoleltasi kaikki ei ole ookoo ja on myös itse aika hämillään.
Ota rennosti ja katso kuinka käy. Jos tuntuu siltä, että et saa pidettyä turpaasi kiinni, sitten et. Se mitä siitä seuraa jäänee nähtäväksi. Tunti kerrallaan kohti viikonloppua ja tunti kerrallaan viikonloppuna. Yritä rentoutua.
Itselläni keittää tasaisin ajoin yli ja mieheni tietää sen. Silloin kun keittää, hän yrittää ottaa vastaan tunneryöppyni. Yleensä toki keskustelemme järkevästi. Tietysti pitkässä avioliitossa on se hyvä puoli, että tietää toisen pysyvän senkin jälkeen kun olen räjähtänyt. Teidän suhteenne on vielä niin alussa, että tiedä häntä onko avautumisesi viimeinen… jos on niin on tarkoituskin.
ap haluaisi sitoutua, suunnitella yhteenmuuttoa, perheen perustamista tms. ja haluaisi jonkun vakuutuksen mieheltä, että näin ollaan etenemässä.
Mies ei tuon perusteella ole nyt valmis muuhun kuin tapailemaan ja kattelemaan, kiva kun on joku, mutta ei ainakaan tässä vaiheessa vielä halua luvata mitään tai sitoutua mihinkään.
Jos teillä kummallakin on lapsia, niin 4 kk on aika lyhyt aika, kannattanee nyt vaan tutustua ja katella ja nauttia toisesta ilman vaatimuksia lopullisesta sitoutumisesta.
Mutta miehen pitäisi olla valmis sitoutumaan 200 km päästä? Kuinka ristiriitaista!
ap haluaisi sitoutua – JOO, mä haluaisin tietää, onko koko juttu ihan hukkaanheitettyä aikaa vai onko tässä jotain minne edetä.
suunnitella yhteenmuuttoa – Ei vielä pitkään aikaan, korkeintaan ensi kesänä voisi edes ajatella. Hänen pitäisi myydä asunto, etsiä työpaikka meiltäpäin, ostaa yhteinen asunto jne. jne. Ei kumpikaan ole valmis sitoutumaan niin isoon asiaan.
perheen perustamista tms. – minulla on yksi lapsi, mies ei voi saada lapsia ja olemme reilusti yli 40 molemmat, joten ei oikein sitäkään.
ja haluaisi jonkun vakuutuksen mieheltä, että näin ollaan etenemässä. – ei mitään niin kiveenhakattua, katsellaan…
Mies ei tuon perusteella ole nyt valmis muuhun kuin tapailemaan ja kattelemaan, kiva kun on joku, mutta ei ainakaan tässä vaiheessa vielä halua luvata mitään tai sitoutua mihinkään.
- Mä en varmaan osaa selittää tätä oikein. Mulla on sellainen olo, että hän puljaa ja temppuilee, minä taas olisin valmis ottamaan koko jutun vähän vakavamminkin kuin nyt, jos vaan tietäisin, että en satsaa ihan turhaan.
ap
mun yhdeltä ex-miesystävältä. Ärsyttää noi emmätiiä-miehet. Nyt olen naimisissa miehen kanssa, joka tiesi mitä tahtoi ja tahtoi minut elämäänsä ihan oikeasti.
Mies selvästi etsi jotain sellaista suhdetta, että on oma vapaus kulkea ja mennä ja jos on yksinäinen olo, voi soitella ja jos haluaa lempiä, voi tulla kylään.
Ja tätä mies helposti haluaa. Erityisesti, jos on jo perhe ja tiivis suhde vaatisi paikkakunnan ja työpaikan vaihtoa, niin ei sellaista aleta tehdä ihan nopeasti eikä helposti, jos ollenkaan, kun pitäisi lapsetkin repäistä irti kuvioistaan.
Kannattaa miettiä, minkälaisen vakuutuksen itselleen haluaa suhteen kestävyydestä ja sitoutumisen asteesta. Vai riittääkö tuo, mikä miehellekin riittää.
jos se oikea osuu kohdalle. Kyllä mies vaikuttaa nihkeältä ja ynseältä, ei ainakaan ihastuneelta/rakastuneelta. Ei tuollainen mies tee sinua onnelliseksi.
ihastunut/rakastunut. JOs on tunnettu 4 kk, kummallakin historia ja lapset takana, kenties avioero ja asutaan kaukana toisistaan (eli tuon 4 kk aikana ei ole todellakaan nähty joka päivä), niin kuka olisi valmis sitoutumaan lopullisesti ja lupaamaan kuun taivaalta???
Tuollaisessa elämäntilanteessa sitoutuminen muutenkin on hankalaa. Minusta on ihan "normaalia", ettei lasten kanssa halua suin päin muuttaa toiselle paikkakunnalle tai ettei halua edes luvata mitään lopullista, kun on tunnettu noin vähän aikaa. Avo-/avioero taustalla vaikuttaa varmasti myös ja sellaisen jälkeen ihminen on yleensä vielä varovaisempi lähtemään uuteen vakavaan suhteeseen. Itsekin olisin.
Noi on noita jooemmätiiäjosvaikka, jos haluat miehen joka rakastaa ja jossa on intohimoa, ota joku joka asuu LÄHEMPÄNÄ! kaukaa on vaikea olla tosissaan.