Tuntuuko muista, että mitäs nyt?

sun elämäsi taitaa olla aika tavallista. muistuttaa lähinnä eläkepäiviä.

Miten olisi muutto ulkomaille vuodeksi? Uusi vaativa harrastus?

Mä olen sun ikäinen ja ura on vielä alkuvaiheeessa, lapsiakin voisi tehdä vielä muutaman, just otettiin ausuntolaina. Eli mun elämä on vasta käynnistymässä ja vielä ei tylsistytä.

Tuntuu että kaikki on saatu jo 35vuotiaana. On ihana mie, isoperhe, asunto ja ura+työpaikka. Kaikki mistä nuorempana haaveilin, olen tietoisesti saavuttanut ja saanut, ehkä onni on ollut matkassa mukana. Työssä menee hyvin, lapsilla on kaikki hyvin, ihana mies ja mahtava isä lapsille. Silti tuntuu että mitäs nyt, tässäkö tämä nyt on/oli, ei ole enää mitään odotettavaa.. tuntuuko muista tälläiseltä? vai olenko vain kiittämäätön..

ulkomaille muutto joskus käynyt mielessä, mutta ei enää ehkä tosiaan sitten eläkeiässä, kun lapset ei ole koulussa eikä tarvitse maksaa 4 lapsen koulunkäyntjä ym. Samaa se elämä kuitenkin on siellä ulkomailla (muutama tuttu asunut ja niiden puheiden jälkeen meni loppukin into ulkomailla työskentelystä) Reisataan kyllä paljon mutta sekin into on nyt laantunut. Tuntuu ettei ole mitään "isoa" saavutettavaa kun kaikki on jo saavutettu, siis se asiat jotka olen haaveillut saavuttavani. Mitäköhän sitä keksis!?!? en ole juuri koskaan harrastanut mitään, paitsi opiskelua ja työtä, mutta muutoin aika ei oikein muuhun ole riittänyt..uusia unelmia, mutta mitä!?

Just samanlainsta on, lapset ja talo ja työ. Tosin työ on se, mitä joskus mietin, että onko tää mun juttu. Parempaakaan en kuitenkaan ole keksinyt. Muuten oon samalla tavalla hukassa, että mitäs nyt sitten keksisi. Ihan kuin ei enää olisi tavoitteita ja unelmia. Ehkä tämä on jokin myöhäis-kolmenkympin kriisi, ikää alkaa olla 35.

Odotappas kun se elämä alkaa karsimaan. Vanhemmat kuolee, lapset lentää pesästä, oma kunto alkaa rapistua jne. Elät nyt elämäsi parasta aikaa. Nauti siitä aläkä haikaile.

tavoitetasoa nostamaan? Mistä olet kiinnostunut, mitä haluat vielä oppia / kehittyä? Oma viinitarha, sukellus, restaurointi, kirjan kirjoittaminen...?

sama juttu. tosin parisuhde tökkii ja mietin eroa...mutta....

Minullakin kaikki asiat todella hyvin muuten paitsi työni jouduin jättämään terveydellisistä syistä. Mutta siitäkään en ole katkera. Olen kiitollinen joka päivä kaikesta mitä olen elämältä saanut ja myöskin siitä, että olen tajunnut sen, ettei täällä pallolla tarvitse saavuttaa mitään. Onnellisin olotila ei ole se kun olet saavuttanut jotain hienoa ja mahtavaa vaan se, kun osaat olla onnellinen juuri siitä arjesta mikä sinulla on.



Eli minun ohjeeni olisi, että alat kehittämään itseäsi henkisesti. Lopetet suorittamisen ja keskityt olemiseen. Se ei tarkoita laiskottelua vaan hetkessä elämistä. Keskity lapsiisi ja heidän pieniin juttuihinsa. Aloita vaikka meditoiminen ja huomaa, että ei se tarve saavuttaa ollutkaan todellinen vaan oman itsesi huonoa tulkintaa.



Minullakin on ihana mies, kaksi ihanaa pientä kolululaista, iso omakotitalo hienolla alueella, juuri valmistunut mökki järvenrannalla, hieno auto.... ja luulin, että tarvitsen vielä sen upean urankin. Onneksi kohtalo pisti vastaan ja löysin jotain muuta.