Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Asiaa kummiudesta. En ymmärrä miksi sukulaisia pyydetään

Vierailija
09.08.2011 |

kummiksi? Eikö ne sukulaiset ole sen lapsen elämässä jo muutenkin läsnä, ilman kummiuttakin? Lapsellehan tärkeää on että saa mahdollisimman paljon aikuisia ihmisiä elämäänsä, miksei siis pyydetä ystäviään kummiksi?



Tätä olen aina ihmetellyt. Jos ajattelee syntymäpäiviäkin, sukulaiset tulee kuitenkin aina paikalle ja tuo lahjoja, mutta jos kummit on kavereita niin lahjoja ja väkeä tulee lapselle lisää.



Pyytävätkö vain ne joilla ei ole hyviä ystäviä omia sukulaisiaan kummeiksi???

Kommentit (37)

Vierailija
1/37 |
09.08.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

vaikea ymmärtää, miksi toisten ihmisten kummivalinnat kiinnostavat jotakuta niin paljon, että aiheesta pitää tehdä oikein avaus.

Vierailija
2/37 |
09.08.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

ei kuviteltukkaan pyytävämme ystäviä vaikka varteen otettavia sellaisia on. Sukulainen on aina läsnä, mutta ystävän kanssa voi mennä välit poikki. En halua että lapseni kummi joutuu olla väkisin tekemisissä kummilapsensa kanssa jos vanhempien kanssa ovat välit menneet.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/37 |
09.08.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

kummisiteen pysymiståä. On niin surullista, kun kavereiden joukosta valitut kummit haihtuvatkin vuosien myötä maailmalle eikä yhteyttä enää ole.



Kuvittelin, että sukulaiskummi olisi läheisempi ja tiiviimpi. Mutta ei sekään ole taannut mitään. Meillä on kaikkein vähiten tekemistä melkein sukulaisten kanssa. Väärät ihmiset.



Kaikkein läheisimmät ovat ehkä omat sisarukseni, jotka saivat kummin roolin yksi kerrallaan.

Vierailija
4/37 |
09.08.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

sinulla ei ole siis HYVIÄ ystäviä jos tuollaista tarvitsee pelätä.



ap

Vierailija
5/37 |
09.08.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

Jos eivät ole kummeja. Eikä lasten synttäreillä ole koskaan ketään sukulaisia. Ei kyllä kummejakaan.

Vierailija
6/37 |
09.08.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

monta vuotta olet siis ystäviesi kanssa pitänyt yhtä? Kyllä ne kaverikummit helposti jäävät matkan varrelle, vaikka ystävyys onkin ollut aikoinaan erittäin tiivistä.



T: eräs, jonka kummeissa on mm. lukioiästä alkaen parhaat kaverit. Ei meillä enää ole uin höllät joulukorttivälit, vaikka mitään riitojakaan ei ole ollut. Maailma vain vie eri suuntiin. Vanhin lapsi 20v

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/37 |
09.08.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

tämä aihe jaksaa liikuttaa? Jokaisella ihmisellä on syynsä kummivalintaan. Syynä voi olla se, että ystävistä ei esim. löydy sellaista ihmistä, joka nauttisi kummiudesta tai arvostaisi sitä. Miksi sukulainen on jotenkin vähäarvoisempi kummi? Ei sukulaistenkaan pysyvyys elämässä ole mitenkään automaattista. Jos ystävät on todella hyviä, kyllä hekin ovat lläsnä lapsen elämässä.



Yritä nyt selittää mulle ap, mä en todella voi ymmärtää, miksi tämä asia voi liikuttaa jotakuta!

Vierailija
8/37 |
09.08.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mun mielestä kummi on ihan erityinen aikuinen ihminen lapselle. Ne tädit ja sedät on tätejä ja setiä muillekin sisaruksille, mutta kummitäti on ihan ikioma kummitäti, toisille se on vain tavallinen täti.



Ei me olla valittu kummeja niin että lahjoja tulisi mahdollisimman paljon :D Vähän muut kriteerit siinä valinnassa kyllä on ollut...



Ja totta on tuokin mitä joku sanoi, että sukulaiset on elämässä aina, kun taas ystävyys voi muuttua ja oheta ja jopa hävitä. Eikä sitä tiedä etukäteen miten käy. Itselläni on kummilapsi, jonka vanhempiin on välit menneet lähes poikki (moninaisista syistä) ja vaikealta tuntuu pitää yhteyttä siihen lapseenkaan. Tokihan sukulaisten kanssakin voi niin käydä, mutta ehkä sukuyhteys kuitenkin jotenkin on koossapitävä voima.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
9/37 |
09.08.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mä en ole ikinä ymmärtänyt tätä kummeilta vaadittavaa lahjontaa!

Todellisuudessahan kummien tehtävä on antaa lapselle kristillinen kasvatus..ei lahjoa!

omat kummini eivät ole ikinä minulle antanut lahjan lahjaa,enkä ole niitä kaivannutkaan.

Itse en myöskään lahjo omia kummilapsiani(no okei ristiäislahjan olen kaikille ostanu).

Omilla lapsillani on kummeina sekä ystäviä että sukulaisia ja osa ostaa lahjoja osa ei.

Vierailija
10/37 |
09.08.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

Jotenkin kuitenkin koin omat siskoni läheisimmiksi juuri sillä hetkellä, kun oma elämä muuttui lapsen myötä.



Ystävien osalta voisin sanoa, että melkein 40-vuotiaana on jo tiedossa ne keiden kanssa varmasti ollaan tekemisissä joka tapauksessa ja osaa heistäkin on kutsuttu syntymäpäiville, vaikkeivat kummeja olekaan.



Itse olen kummi mm. lapselle, jonka äidin kanssa olin nuoruudenystävä ja monet valintamme ovat ajaneet meitä kauas toisistamme. Koen nykyään aikalaiseksi velvollisuudeksi muistaa kummilapsen syntymäpäivät ja joulun :(

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
11/37 |
09.08.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

kanssa ei ole luonnollisestikaan yhtä läheiset välit. Kummeina ovat meidän lapsille ne läheisimmät sisarukset. Lasten synttäreille ei kutsuttu setiä ja tätejä ja enoja, ainoastaan kummit ja isovanhemmat (osa lapsista siis jo niin isoja, ettei enää juhlita synttäreitä suuremmin). Jos perheessä on useita lapsia (meillä 5), hyviä ystäviä ei yleensä riitä enää kummeiksi. Haluan, että kummit ovat lapselle läheisempiä ja tärkeämpiä kuin kuka tahansa ympärillä oleva aikuinen. Onneksi meidän kummivalintamme ovat olleet onnistuneet ja olen itsekin pyrkinyt olemaan kummilasta huomioiva kummi.

Vierailija
12/37 |
09.08.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

kun olisi niin paljon helpompaa kun ei tarvitsisi kummeja ollenkaan... Minusta kummeja ei tarvitse kuin ristiäisissä! Meillä lasten kummit ovat sellaisia sukulaisia jotka ovat lähellä lasta ilman sitä kummeuttakin.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
13/37 |
09.08.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

ne elämäntilanteet muuttuvat, ystäviä tulee ja menee ja ne ystävät jotka on valittu lapsen kummeiksi eivät välttämättä enää muutaman vuoden kuluttua ole missään tekemisissä perheen kanssa. Siksi meidän perheessä on tapana valita toiset kummit lähisuvusta ja toiset ystäviä, silloin ainakin toiset kummit pitävät yhteyttä lapseen vielä aikuisiässäkin.

Itse olen yli 30v ja sukulaiskummeihin pidän edelleen yhteyttä, vanhempien ystäväpariskunta erosi ja molemmat puoliskot hävisivät vanhempieni elämästä. Samin kävi veljeni kummien kohdalla.

Ystäviä meilläkin olisi ollut, joita olisimme voineet pyytää kummeiksi, mutta sukulaiset silti lasten kummeina.

Vierailija
14/37 |
09.08.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

miehelläni 4. Kahta lukuunottamatta kaikilla on perhe. Tästä porukasta on löytynyt mieleiset kummit kaikille lapsillemme ja hyvä näin. Meillä on syntymäpäivillä helposti yli 20 henkeä, joten lisäporukkaa ei tähän tarvita.



Itse olemme kavereiden lasten kummeja ja se on ihan ok sekin.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
15/37 |
09.08.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

itse olen kaverini lapsen kummi, ja yhteydenpito on pakollista ja väkinäistä kummilapsen takia. Ilman kummilasta tapaisimme ehkä pari kertaa vuodessa rennoissa merkeissä, nyt pönötämme väkisin jossain kahvikutsuilla lasten isovanhempien kanssa.

Vierailija
16/37 |
09.08.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

Itselläni on parhaimmat ystävät olleet jo yli 20 vuotta ja ei siinä enää ystävyys mihinkään mene :)



Lähimmäksi voi tietysti tuntea ne omat sisarukset mutta ovathan he lähellä ilman sitä kummiuttakin. Ja jos ihan totuuden äänellä puhutaan, niin kyllä ne kummit aika paljon on sitä varten että viettävät silloin tällöin lapsen kanssa aikaa ja ostavat niitä lahjoja ja muistavat muutenkin. Hieno ja kaunis ajatus on se kristillinen kasvatus mutta kuinka monen kummi TODELLISUUDESSA sitä käytännössä toteuttaa????



Ei se kummius olekkaan pelkkiä lahjoja tms. mutta minusta on kivaa että kun lapsi kasvaa, on lapsella muitakin tärkeitä läheisiä ihmisiä kuin omat perheenjäsenet tai lapsen sukulaiset. se kun on joskus helpompi puhua asioistaan ja vaikeuksistaan ihmiselle joka on objektiivisempi.



Minusta on hienoa että minun lapsellani on kummit jotka ovat olleet jo pitkään minun ystäviäni. Tunnen heidät, tiedän ettei tiet erkane koskaan ja lapsella on turvallisia aikuisia elämässään.



Meillä on myös sukulaisia mutta he ovat lapsen elämässä jo muutenkin, ilman kummiuttakin.



Ja sinulle joka ihmettelit miksi tästä tein avauksen niin ihan samasta syytä kuin joku muukin tekee omat avauksensa; asia askarrutti minua ja halusin herättää keskustelua. Siinä se, ei kummenmpaa. Keksusktelupalstalla kun on tapana keksustella kaikesta, miksei myös kummiudesta?

Vierailija
17/37 |
09.08.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

on kuusi lasta. Parhaita ystäviä ei ole kuin kaksi... Sukua sen sijaan riittää. Kaikkein paras ystäväni on lapseton eikä edes pidä lapsista. Hän on MINUN ystäväni, ei lapseni ystävä. Miksi ihmeessä minun pitäisi pyytää sellaista ihmistä kummiksi? Miksi setäni joka rakastaa lapsia olisi jotenkin huonompi kummi, tai serkkuni? En minä muita serkkujani pyydä lasten syntymäpäiville, mutta lapseni kummin pyydän. Sama koskee setääni. Ihme höpötystä.



Ja ei, 20 vuoden jälkeenhän ei voi mitenkään mennä välit poikki ystävään eihän? Niinkuin ei VOI tulla eroa jos on ollut 30 vuotta naimisissakaan. Huh huh ap, taidat olla vähän naivi.

Vierailija
18/37 |
09.08.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

kauan sitten kun kummin oletettiin mahdollisesti huolehtivan lapsesta ihan oikeasti, jos vanhemmat kuolisivat. "Arvokas" kummi katsottiin lapselle eduksi.



Ystäväkummit ovat tulleet enemmän "muotiin" vasta siinä vaiheessa, kun ensimmäinen subjektiivisen päivähoito-oikeuden kokenut sukupolvi on ryhtynyt hankkimaan lapsia. Koska suku ja perhe ovat jääneet etäisiksi, oletetaan ystävien korvaavan tätä puutetta. Lapsille valitaan kummeiksi ystäviä ja kas, 10 vuotta myöhemmin huomataan, että meillä ei ole mitään yhteistä. Sen sijaan miehen serkun kanssa nähdään edelleenkin säännöllisesti kolme kertaa vuodessa, vaikka ei kamalan läheisiä olla. Voi miksi ei valittu kummiksi tuota miehen serkkua...



Lapselle ei ole tärkeää saada mahdollisimman paljoa aikuisia elämäänsä (jo päiväkodissa niitä aikuisia on keskimäärin 130 kpl kaikki harjoittelijat mukaanlukien) vaan muutama läheinen ja välittävä.



Sääli, jos ap:lla ei ole kykyä pitää yllä läheisiä väleäjä sukulaisiin.

Vierailija
19/37 |
09.08.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

ne elämäntilanteet muuttuvat, ystäviä tulee ja menee ja ne ystävät jotka on valittu lapsen kummeiksi eivät välttämättä enää muutaman vuoden kuluttua ole missään tekemisissä perheen kanssa. Siksi meidän perheessä on tapana valita toiset kummit lähisuvusta ja toiset ystäviä, silloin ainakin toiset kummit pitävät yhteyttä lapseen vielä aikuisiässäkin. Itse olen yli 30v ja sukulaiskummeihin pidän edelleen yhteyttä, vanhempien ystäväpariskunta erosi ja molemmat puoliskot hävisivät vanhempieni elämästä. Samin kävi veljeni kummien kohdalla. Ystäviä meilläkin olisi ollut, joita olisimme voineet pyytää kummeiksi, mutta sukulaiset silti lasten kummeina.


Kummina minulla on äitini lapseton täti (tosin vain 9 vuotta äitiäni vanhempi) ja isäni paras kaveri inttiajoilta sekä tämän vaimo. Kun kaveripariskunta erosi, katosin ensin yhteys tähän vaimoon ja muutamaan vuotta myöhemmin kaveri meni uusiin naimisiin. Uusi vaimo ei antanut pitää mitään yhteyttä aikaisempiin kavereihin, joten sinne katosi sekin kummi. Vasta nyt yli 15v myöhemmin isä ja kaverinsa saavat edes käydä yhdessä kaljalla ilman että syttyy hirveä sota.

Sen sijaan äidin tädin kanssa olemme hyviä ystäviä edelleen, vaikka on ikäeroa ja sukupolvien välistä kuilua.

Vierailija
20/37 |
09.08.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ei mun lasten synttäreille ole sukulaiset tulleet isovanhempia lukuunottamatta. Eikä ole mitenkään läsnä nuo kaukana-asuvat sukulaiset muutenkaan. Toki väleissä ollaan ja kiva on joskus tavata mutta se on kerran kaks vuodessa, jos sitäkään.



Siksi ollaan pyydetty sitten sukulaisia kummeiksi, jotta tulis pidettyä enempi yhteyttä sitten kummiuden mukana

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: kuusi neljä kuusi