annatteko lastenne lukea pienemmille tarkoitettuja kirjoja kuin mitä ovat?
Eli annatteko vaikka teinin lukea jotain Konstaa tai Risto Räppääjää tai ihan satukirjoja?
Meillä on muutenkin lapsellinen nelitoistavuotias, joka on jotenkin jämähtänyt lukemaan noita. Joskus saan patistettua lukemaan teinikirjoja, mutta ei jotenkin tykkää niistä, ei edes fantasiasta. No tosi vanhat teinikirjat, jostain 1950- ja 1960-luvuilta sitten joskus menee, mutta ei nämä nykyiset. Pelkään että jää kehityksestä jälkeen...
Kommentit (11)
Totta helvetissä teini saa ihan itse päättää, mitä lukee! Ja kuule, kyllä tässä maailmassa ja tänä aikakautena on suurempi vaara ja ongelma se, että lasten lapsuus jää liaan lyhyeksi ja teinien täytyy aikuistua, yliseksuaalistua, koventua ja kilpailuhenkistyä ihan liian varhain ja ihan liian radikaalisti. Olisit ONNELLINEN, että teinissäsi on jäljellä lapsekkuutta, mielikuvitusta ja omaa tahtoa!
Sitä paitsi Risto Räppääjät ja perinteiset sadut ovat mitä parhaimpia esimerkkejä kirjallisuudesta, joka ei katso ikää! Kirjallisuutta on muutenkin mahdollista lukea niin monella eri tasolla. Itsekin rakastan Nopoloita ja satukirjoja, ja ikää on 34 vuotta.
Eikö vanhempien kontrollin pitäisi toimia nimenomaan siihen suuntaan, ettei lapsi/nuori lue liian raakaa, seksuaalista tai muuten VANHEMMILLE suunnattua tekstiä, ei missään nimessä määrätä tai kieltää jotain ilman tällaisia perusteita!
Vaikka Porvoostahan tämä taas oli.
ihan kaikesta te kyllä ressiä otatte, aivan tyrmistyneenä tän avauksen luin
kas kun et murehdi että teini tykkää omenasta enemmän ku appelsiinista
Itse en tykännyt koskaan 70-80-luvun nuortenkirjoista. Luin uudelleen ja uudelleen Pikku Naisia, Anna-sarjaa, Viisikkoa yms. Luulin varmaan jossain vaiheessa, että Englannissa on oikeasti yhä sellaista kuin Viisikossa :) Sitten luin jonkin verran aikuisten kirjoja, kuten Agatha Christietä ja jotain rakkasuhömppää.
En jotenkin osaa olla huolestunut siitä, jos nykyajan nuorisokirjat ei kiinnosta.
mikä nykynuorisossa vielä kytee: pakotetaan ne lukemaan vain sellaista tekstiä, mikä ei niitä tippaakaan kiinnosta.
mikä nykynuorisossa vielä kytee: pakotetaan ne lukemaan vain sellaista tekstiä, mikä ei niitä tippaakaan kiinnosta.
T. kolmekymppinen joka lukee annaa, runotyttöä jne säännölisesti...
En tosiaankaan kieltäisi, ihan nauettavaa. Et sinä sillä häntä nopeammin kehittymään saisi, vaan saisit hänet luopumaan vain lukuharrastuksestaan. Ihminen tarttuu intuitiivisesti niihin tarnihoihin joita psyyke tavitsee.
Olen itse 35v ja rakastan esim Pottereita ja Twilight-sarjaa (teinihuttuahan ne ovat molemmat), silti olen myös kahlannut kotimaisen- ja maailmankirjallisuuden klassikkonikin. Osasta tykkään, osasta en. Kafka ainakin on ihan hanurista olevaa teiniangstista eksistentialistista tuskaa siitä, kuinka jokainen on lopulta yksin, Dostojevski sen sijaan on humaania ja ihmisläheistä ja kuitenkin psykologisesti oivaltavaa, Aino Kallas on mielikuvituksellista ja arkaaista ja mukaansa tempaavaa, sen sijaan Runebergin Vänrikki Stoolin tarinat on sellaista mahtailevaa isänmaallista arsea pahimmillaan, kerrassaan oksettavaa. Risto Räppääjä päihittää sen mennen tullen ja koska tahansa! =)
Kai luet lapsellesi vaativampaa kirjallisuutta, että hän pääsee sen makuun?
ap, sun teini lukee!!! Ole kiitollinen, läheskään kaikki teinit ei lue mitään.
Itse olen jo yli 30v ja luen aku ankkaakin, en ole silti jäänyt "kehityksestä jälkeen".
Antaa jokaisen kehittyä tahdillaan. Ei se kehittyminen lukemalla etene, vaan jokainen kypsyy omalla tahdillaan lukematta tai lukien.