Tämä oli taruni loppu - sähköt katkaistiin eilen.
Erosta on aikaa nyt kaksi vuotta. Otin liiton loppuaikana miehelleni lainaa (hän ei sitä enää saanut) ja se jäi tietysti erossa maksettavakseni + kaikki muut, yhdessä sotkimme raha-asiat kaiken muun lisäksi viimeisten vuosien aikana.
En kaipaa siis tähän mitään moraalisaarnaa.
En vaan pääse jaloilleni. Kaikki raha-asiat ovat siitä asti olleet ihan päin persettä. En välttämättä avaa edes laskuja, siis kirjekuoria, moneen viikkoon. Pidän tärkeänä että lapsilleni saan kuitenkin ostettua kaiken tarpeellisen, niistä en tingi.
Itselleni en paljon mitään osta mutta käyn viihteellä sitäkin enemmän, joka toinen vkonloppu kun lapset ovat isällään. Sehän vie rahaa ihan mielettömästi mutta on ainut henkireikäni. Ystävät, illanistujaiset, baari-ilta, tanssiminen jne.
Nyt olen kahdelle parhaalle ystävälleni velkaa 1000 euroa, (toinen maksoi juuri edellispäivänä katkaistut sähköt + vakuusmaksun jotta saimme sähköt takaisin) he ovat auttaneet minua lähinnä vuokran maksun ja sähkölaskujen kanssa. Osa palkastani menee jo ulosottoon (avioliiton aikaiset velat jäi maksamatta). Olen ollut välissä työttömänä, nyt olen taas töissä ja työt jatkuu kyllä eli työttömyydestä ei ole enää pelkoa. Työttömänä ollessa sain maksettua ainoastaan vuokran.
Kaikki tukiasiat on kunnossa, saan elatustuet kelasta, asumistuen. Eli ne olen hakenut.
Nyt lyhennän sitten ulosottoon ja kavereille velkojani mutta olo on aivan kuin lyöty ja hakattu. Enkö koskaan opi? Miksi en pääse jaloilleni niin kuin muut ihmiset? Mikä minussa on vikana? Muuten elämä on kunnossa, koen että olen onnellinen lasteni kanssa.
Keväällä hain velkaneuvojalle mutta en sinne päässyt koska olin työtön. Nyt sain uuden ajan, se on kahden viikon päästä. Häpeän jo nyt kaikkea mitä siellä joudun kertomaan :(
Muutenkin kaikki asioiden hoito on ihan retuperällä, en saa mitään aikaiseksi. Kaikki kela asiatkin on aina myöhässä ja lähetän ne myöhässä jne. Kaikki kasaantuu, kaapit on täynnä avaamattomia kirjekuoria ja hoitamattomia asioita. Ja kun muuten voin mielestäni hyvin.
MIKÄ MUA VAIVAA ?! Ja miten ihmeessä pääsen ylös tästä syvästä kuopasta? Kohta käy niin että olen raha-asioiden takia mielenterveyspotilas kun näitä yökaudet mietin ja mitään en saa aikaiseksi. Itken, ahdistun ja siltin en tee mitään.
Kavereilta tai tuttavilta en apua voi pyytää, totuutta en voi kellekkään kertoa.
Kohtalontovereita? Vinkkejä?
MITÄÄN moraalisaarnoja tai ”omavika”-valituksia en halua kuulla, ne tiedän jo tasan tarkkaan. Ihan oma vika on ja itseään niskasta pitäisi ottaa kiinni mutta miten? : (
Kommentit (45)
Mikä minua vaivaa ? Samaa olen kysynyt itseltäni. Olen pahasti velkaantunut. Ihmisestä, joka ei ole ollut taloudellisessa ahdingossa ei voi ymmärtää sitä häpeää ja stressiä, joka valtaa mielen kun ajattelee, kuinka paljon on kasannut velkaa harteilleen.Ja kun ajattelee jälkeenpäin, että miksi en tajunnutpuhaltaa peliä aikaisemmin poikki ja lopettaa tuhoisan pikavippien oton, joilla tosin hoidin maksuja, mutta oikeastaan siirsin ongelmaa eteenpäin ja paisutin sen mittasuhteisiin, josta nyt ei tunnu enää olevan ulospääsyä. Olen hakenut apua velkaneuvonnasta, jonot sinne ovat niin pitkät ettei lähitulevaisuudessa ole toivoa sinne päästä. Takuu-Säätiö ei voinut auttaa.Kaikki tahot joiden puoleen olen kääntynyt ovat olleet enemmän tai vähemmän ymmärtäväisiä, mutta apua, jolla saisin edes jotain tolkkua tähän sotkuun, en ole löytänyt. Musta ei taida olla mitään käytännön apua sulle, mutta halusin vaan sanoa ettet ole ainoa, täällä on toinen samassa veneessä. Pidä itsestäsi huolta.
Hakeudu TOSI uskovaisten joukkoon pyydä apua.... Ja anna elämäs Jeesukselle. SORI mutta ainut oikee (ei vaan hetkellinen) apu tulee sieltä.tsemppiä!
ja itseä niskasta kiinni. Velkaantumista voi verrata päihdeongelmaan. Kun tietyn rajan on ylittänyt niin millään ei ole enää merkitystä.. Ja yhtälailla itsekurin puutetta ja välinpitämättömyyttä on ongelman taustalla. Yksin siitä on vaikea selvitä, vaan lähes väistämättä tarvitaan ulkopuolista apua.
Vaikka olen aikoinaan ollut kahden pienen lapsen yh ja opiskelija, niin silti selvittiin. Rahaa oli todella vähän, mutta elettiin sen mukaan. Ensin laskut ja sitten katsottiin ruokapuoli ja jos jotain jäi, niin voi käyttää ns. ylimääräiseen.
Tällä hetkelläkään en mitenkään ryve rahassa, mutta pärjätään. Elämä on kyllä pirun kallista nykyään. Mutta aina sitä pärjää, kun on tarkkana.
Ap ei kaivannut tällaisia kommentteja. Ellei sulla ole mitään järkevää sanottavaa, niin ole hiljaa.
Ystäväni, jolla oli asiat retuperällä, ulosotossa myös suuri summa, hakeutui velkaneuvontaan. Eivät voineet auttaa, koska tienasi liian vähän.
jättämään lompakon kotiin baariin mennessä ja ottamaan mukaan vain 20-30e... Mun mielestä se on aika paljon, kauhistuisin, jos mulla menis 30e baarireissulla...
Sössi raha-asiansa oikein kunnolla eron jälkeen. Heillä oli yhteistä lainaa jokunen tonni jäljellä, mies maksoi oman osuutensa mutta nainen jätti maksamatta. Joutui vuoden sisällä muuttamaan neljästi lasten kanssa, kun jätti vuokrat maksamatta ym. Luottotiedotkin häneltä menivät, kun ei maksanut ainuttakaan laskua. Samaisella naisella oli siis useampi osamaksuerä kuukaudessa jos ja vaikka mistä vaatteesta ja telkkarista, ei ilmeisesti mitään todellisuudentajua siitä mitä silloisilla kotiäidin tuloilla pystyttiin maksamaan.
Sössi raha-asiansa oikein kunnolla eron jälkeen. Heillä oli yhteistä lainaa jokunen tonni jäljellä, mies maksoi oman osuutensa mutta nainen jätti maksamatta. Joutui vuoden sisällä muuttamaan neljästi lasten kanssa, kun jätti vuokrat maksamatta ym. Luottotiedotkin häneltä menivät, kun ei maksanut ainuttakaan laskua. Samaisella naisella oli siis useampi osamaksuerä kuukaudessa jos ja vaikka mistä vaatteesta ja telkkarista, ei ilmeisesti mitään todellisuudentajua siitä mitä silloisilla kotiäidin tuloilla pystyttiin maksamaan.
Pakko vielä todeta, vaikka vittumaiselta kuulostankin - tupakkaan hänellä silti oli päivittäin varaa. Mitä sen niin väliä, että pienet lapset joutuvat muuttamaan, kunhan mammalla on röökiä.
Sössi raha-asiansa oikein kunnolla eron jälkeen. Heillä oli yhteistä lainaa jokunen tonni jäljellä, mies maksoi oman osuutensa mutta nainen jätti maksamatta. Joutui vuoden sisällä muuttamaan neljästi lasten kanssa, kun jätti vuokrat maksamatta ym. Luottotiedotkin häneltä menivät, kun ei maksanut ainuttakaan laskua. Samaisella naisella oli siis useampi osamaksuerä kuukaudessa jos ja vaikka mistä vaatteesta ja telkkarista, ei ilmeisesti mitään todellisuudentajua siitä mitä silloisilla kotiäidin tuloilla pystyttiin maksamaan.
Pakko vielä todeta, vaikka vittumaiselta kuulostankin - tupakkaan hänellä silti oli päivittäin varaa. Mitä sen niin väliä, että pienet lapset joutuvat muuttamaan, kunhan mammalla on röökiä.
sun säälittävän ukkos ja sen exän paska tarina???
Itse jätän rahapussin pois ja otan jonkun summan mukaan kun olen järjissäni. Ei tule törsättyä.
Kyllä niistä laskuista ja muista miettimisistä pitää päästä hetkeksi irti.
Vaikka olen aikoinaan ollut kahden pienen lapsen yh ja opiskelija, niin silti selvittiin. Rahaa oli todella vähän, mutta elettiin sen mukaan. Ensin laskut ja sitten katsottiin ruokapuoli ja jos jotain jäi, niin voi käyttää ns. ylimääräiseen.
Tällä hetkelläkään en mitenkään ryve rahassa, mutta pärjätään. Elämä on kyllä pirun kallista nykyään. Mutta aina sitä pärjää, kun on tarkkana.
nyt hurskastella etten mä sitä ja mä tätä. Se ai auta yhtään sellaista joka on hädissään raha-asioistaan.
Mutta sanon silti että ota ne avaamattomat laskut mukaan sinne velkaneuvojalle. Itse harrastin tota samaa luottotietojen menetykseen asti, ja tässä yritän asioita pikkuhiljaa korjailla. Eli siis tiedän, kuinka helvetin iso kynnys on avata ne laskut kun sydän tykyttää ja tuntuu että pyörtyy ahdistuksesta.
Lisäksi hakeudu psyk.polille/mielenterveystoimistoon. Saat lähetteen ihan vaikka tk-lääkäriltä. Sun pitää saada puhua noista jutuista JOLLEKIN. Ja ne auttaa sua siellä myöskin soittelemaan velkojille, jos sulla ei omat voimat riitä siihen yksinään.
Voimia! Asioilla on tapana järjestyä jossakin vaiheessa, keinolla millä hyvänsä. Paskaahan tää on, mutta ei ne velat hautaan asti seuraa.
Oiskohan ap linjoilla..mikähän tilanne?
Se on tosi asia, että jos syöt enmmän kuin kulutat, niin lihoat.
Ja jos kulutat enemmän kuin tienaat, niin olet kusessa raha-asioittesi kanssa.
Ei tulis mieleenkään esim. bilettää joka toinen viikonloppu jos laskut on avaamatta ja maksamatta.
Kyllähän ap saa ihan itteensä syyttää. En näe mitään syytä tuntas sääliä ja sanoa, että voi voi sua ressukka. Ota vaan lisää sitä viinaa, niin hyvä tulee.
Kyllä sitä oikeesti pärjää tosi vähällä, kun on järkeä päässä. Sen olen ihan itsekin todennut.
T: Entinen köyhä yh opiskelija, joka venytti silloin joka pennin (oli markka aika).
Se on tosi asia, että jos syöt enmmän kuin kulutat, niin lihoat.
Ja jos kulutat enemmän kuin tienaat, niin olet kusessa raha-asioittesi kanssa.
Ei tulis mieleenkään esim. bilettää joka toinen viikonloppu jos laskut on avaamatta ja maksamatta.
Kyllähän ap saa ihan itteensä syyttää. En näe mitään syytä tuntas sääliä ja sanoa, että voi voi sua ressukka. Ota vaan lisää sitä viinaa, niin hyvä tulee.
Kyllä sitä oikeesti pärjää tosi vähällä, kun on järkeä päässä. Sen olen ihan itsekin todennut.
T: Entinen köyhä yh opiskelija, joka venytti silloin joka pennin (oli markka aika).
ei se jeesus niitä laskuja maksa, kyllä tässä kannattas ihan jonkun oikeen ihmisen puoleen kääntyä ja ottaa sitä konkreettista apua vastaan.
Vaikka olen aikoinaan ollut kahden pienen lapsen yh ja opiskelija, niin silti selvittiin. Rahaa oli todella vähän, mutta elettiin sen mukaan. Ensin laskut ja sitten katsottiin ruokapuoli ja jos jotain jäi, niin voi käyttää ns. ylimääräiseen.
Tällä hetkelläkään en mitenkään ryve rahassa, mutta pärjätään. Elämä on kyllä pirun kallista nykyään. Mutta aina sitä pärjää, kun on tarkkana.
Ja heti! Baariinhan menee kerralla helposti 100-200,- kerralla. Eli sulla menee kuussa vähintään 300,- baariin. Ajattele!
Mitä kaikkea sillä summalla saisit jo maksettua. Ja miten monta rästiin jäänyttä laskua pitkässä juoksussa saisit tuolla summalla maksettua.
Lapset ei tarvitse koko ajan uutta ja uutta ja mitkään pleikkarit ja wiit ei ole todellakaan tarpeellisia nyt.
Kirppikselle tai vielä mieluummin huutonettiin nyt kaikki, mistä voitte luopua. Niistä saa yllättävän paljon pienessä ajassa kun vaan viitsii. Ehkä niitä laitellessasi saisit vähän puuhaa ja muuta mietittävää. Jokainen kymppi ja satanen parantaa tilannettasi koko ajan.
Sinulla on työ ja kaikki tuet, eli sinulle täytyy kuitenkin jäädä rahaa ihan mukavasti kuussa. Velkaneuvojasta on sinulle varmasti suuri apu!
Ja tosiaan, älä osta mitään osamaksulla, älä ota mitään pikavippejä missään tapauksessa. Nauti lasten kanssa esi. retkeilystä ym. kivasta pienestä. Minkäikäisiä he ovat.
Onko mahdollista, että isä ehkä ostaisi jonkun tarpeellisen kenkä tai haalarihankinnan nyt syksyllä jos niikseen tulee, vaikka elareita maksaakin. Jos ei ole, niin kirppikselle vaan. Siellä useimmiten yllättyy.