Lapsi aloitti päivähoidon ja mulle tuli heti ekana päivänä tunne

meillä 2 poikaa oli samassa päiväkodissa, eri ryhmissä. Toinen ryhmä oli aivan ihana, jossa ihanat lapset ja mukavat aikuiset, ja poika viihtyi vallan mainiosti :)

Toisen pojan ryhmän aikuisest olivat vähemmän mukavia, itse asiassa jos rehellisesti sanon niin suorastaan ärsyttäviä, työhönsä leipiintyneitä ja muutoinkin vastenmielisiä.

Poika ei viihtynyt, ei kertakaikkiaan, vaikka mitä yritettiin.

Peen maku jäi suuhun koko tästä episodista, niin merkillistä toimintaa oli :(

Nyt kummatkin jo koululaisia, ja toinen muistelee lämmöllä pk-ryhmäänsä, ja toinen ei halua edes muistaa koko episodista mitään..kertoo aika paljon taannoisesta tilanteesta.



Joskus kemiat eivät vaan kohtaa, tai on monien asioiden yhteissumma se, että lapsi ei viihdy eivätkä aikuiset ole tyytyväisiä lapsen saamaan hoitoon.



t. hyvän ja huonon kokemuksen omaava äiti

Minulla oli esikoisen aloittaessa tuollainen olo. Kun kuopus neljä vuotta myöhemmin aloitti samalla osastolla, ilmapiiri ja toimintakulttuuri oli täysin toisenlainen. Ihmiset olivat tässä välissä vaihtuneet. Esikoiselle tuli jostain sattuman oikusta sama lto kuin ekana vuotena ja hänkin oli tässä välissä jotenkin muuttunut - ei ollut yhtään niin kireä kuin ekana vuotena.



Kuulin sitten ajan myötä, miksi se ensimmäinen vuosi esikoisella oli sellainen kuin oli. Osastolla oli tosiaan ilmapiirissä vikaa. Siellä olivat hoitajien työnkuvat muuttuneet (ensimmäistä kertaa osastolla myös lto, jolla mm. hoitajia pidemmät lomat ja lyhyemmät työajat, sekä päävastuu kasvatuksesta), kaupunki ajoi tilaajatuottajamallia sisään ja päiväkodin johtajakin oli vaihtumassa. Kaikkea tätä kiukuteltiin sekä lto:lle että vanhemmille (ainakin minulle).



Jotta työpaikka se päiväkotikin on. Kun nyt on tullut vaikka kuinka monta organisaatiomuutosta ja parit YT:t käytyä läpi omalla työpaikalla, niin ymmärtää kyllä, että muutokset rassasivat tuolloin hoitajia. Siksi en yhtään ymmärrä joidenkin päiväkotien työntekijöiden marinaa subjektiivisesta päivähoito-oikeudesta. Jos sitä aletaan rajoittaa, niin se meinaa YT:tä päiväkoteihin ja se jos mikä pilaa ilmapiirin. Minulla oli esikoisen aloittaessa tuollainen olo. Kun kuopus neljä vuotta myöhemmin aloitti samalla osastolla, ilmapiiri ja toimintakulttuuri oli täysin toisenlainen. Ihmiset olivat tässä välissä vaihtuneet. Esikoiselle tuli jostain sattuman oikusta sama lto kuin ekana vuotena ja hänkin oli tässä välissä jotenkin muuttunut - ei ollut yhtään niin kireä kuin ekana vuotena.



Kuulin sitten ajan myötä, miksi se ensimmäinen vuosi esikoisella oli sellainen kuin oli. Osastolla oli tosiaan ilmapiirissä vikaa. Siellä olivat hoitajien työnkuvat muuttuneet (ensimmäistä kertaa osastolla myös lto, jolla mm. hoitajia pidemmät lomat ja lyhyemmät työajat, sekä päävastuu kasvatuksesta), kaupunki ajoi tilaajatuottajamallia sisään ja päiväkodin johtajakin oli vaihtumassa. Kaikkea tätä kiukuteltiin sekä lto:lle että vanhemmille (ainakin minulle).



Jotta työpaikka se päiväkotikin on. Kun nyt on tullut vaikka kuinka monta organisaatiomuutosta ja parit YT:t käytyä läpi omalla työpaikalla, niin ymmärtää kyllä, että muutokset rassasivat tuolloin hoitajia. Siksi en yhtään ymmärrä joidenkin päiväkotien työntekijöiden marinaa subjektiivisesta päivähoito-oikeudesta. Jos sitä aletaan rajoittaa, niin se meinaa YT:tä päiväkoteihin ja se jos mikä pilaa ilmapiirin.

Syksy on vasta käynnistymässä, osa porukasta on lomalla, saatetaan heitellä hoitajia ryhmästä toiseen, jollain hoitajista voi olla paha tilanne kotona ja se heijastuu työhön tms. Lisäksi tämä syksyn alku on todella stressaavaa myös hoitajille, kun pitää opetella uudet nimet, uudet vanhemmat, uudet rutiinit, ehkä uuden ryhmän tai jopa uuden talon tavat. Katso ihan rauhassa ja ole itse mukava hoitajille, sekin saattaa auttaa. :)

Syksy on vasta käynnistymässä, osa porukasta on lomalla, saatetaan heitellä hoitajia ryhmästä toiseen, jollain hoitajista voi olla paha tilanne kotona ja se heijastuu työhön tms. Lisäksi tämä syksyn alku on todella stressaavaa myös hoitajille, kun pitää opetella uudet nimet, uudet vanhemmat, uudet rutiinit, ehkä uuden ryhmän tai jopa uuden talon tavat. Katso ihan rauhassa ja ole itse mukava hoitajille, sekin saattaa auttaa. :)

korvaan. Ja todella toivon että homma alkaa sujua, sekä omaltani että muilta.

olin hiukan "kauhuissani", kun en oikein tykännyt hoitajista. Ei vain oikein synkannut alkuun. Pikkuhiljaa aloin tulla positiivisemmaksi, kun hoitajat tuntuivat tykkäävän lapsesta ja puhuivat aina hänestä kivasti. Nyt neljän yhteisen vuoden jälkeen olen sitä mieltä, että parempia hoitajia ei lapseni olisi voinut saada :)) Suorastaan protestoin keväällä, kun kuulin, että hoitajat vaihtuvat yhtä lukuunottamatta. Tosin lto ehti olla vain kaksi vuotta, mutta kertakaikkiaan ihanat hoitajat oli tuon kaksi vuotta. Ekana parina vuonna yksi hoitaja vaihtui, mutta silloin ryhmässä oli vielä 4 hoitajaa.



Nuo kyseiset pari hoitajaa oli vanhempia hoitajia, joiden tapoihin tottuminen kesti mulla aikansa. Ja vaikka joskus keskustelin heidän kanssaan hyvinkin tiukasti tietystä asiasta, he olivat aina sekä mua että varsinkin lasta kohtaan aivan ihania. Nyt keväällä itkettiin koko porukka ;)



Eli anna aikaa ja älä ainakaan näytä asennettasi lapsellesi. Äläkä mielellään myöskään hoitajille, koska hekin ihmisinä ehkä muodostavat susta negatiivisen käsityksen.

varsinkin kun lapsi itkien sinne meni... sen kolme viikkoa :( nyt saatiin niiiin ihana täti, että parempaa en voi toivoa.. tai ainakin vaikuttaa ihanalta kun siitä näkee jo todella kauas, että rakastaa lapsia ja se on vähän hupsu muutenkin, hirveä höpöttäjä:))