12v poika haluaa laihduttaa. Mitä teen?

Olen myös huolissani kun olen useasta paikasta lukenut että kasvuiässä kun rasvasolut "täyttyvät" ja jos enegiaa tulee silti ylimääräistä niin rasvasolut lisääntyvät. Ja mitä enemmän rasvasoluja sitä vaikeampaa painonhallinta on aikuisenakin kun on suurempi määrä rasvasoluja imemässä rasvaa ravinnosta.



Ahmimishäiriötä tms. olen epäillyt myös kun todellakin syötävääksi kelpaa kuiva paahtoleipäkin ja nälkä ei tunnu silti lähtevän. Tai eihän siinä nälästä ole kyse vaan jonkinlaisesta syömistarpeesta joka ei vain hellitä. Säälittää kauheasti. Koulun alkaminen pelottaa myös, sillä kesän aikana on tullut taas 3kg lisää ja tuollaisessa alta 150cm:ssä se näkyy. Olin kuvitellut että kesällä paino ei ainakaan nousisi, kun kesälomankin vietimme koko perhe ilman jäätelöitä tai muita herkkuja ja pysyimme liikkeessä. Loppukesäloman jolloin me vanhemmat olimme töissä niin homma karkasi käsistä. Pakastimeen vierasvaraksi kätketty pullapitkokin oli kadonnut :(. Lapsi sanoi että hänen piti ottaa siitä vain yksi siivu :(. Hän on kamalan häpeissään ja itsetunto tuntuu katoavan painon lisääntyessä.

ap

mutta ruokavaliota voisi tarkastella kokonaisuudessa terveellisemmäksi. Ja sitten liikuntaa lisätä.



Jos poika haluaa itse tehdä painolleen jotain, niin ehkä motivaatiota löytyisi näihin asioihin? Liikunnan lisääminen olisi joka tapauksessa hyvä asia, siinä vain joutuu huomioimaan, että liikuntamäärä näkyy myös energiantarpeessa, ja annoskoot saattavat kasvaa, jolloin lopputulos ei vaikuta painoon.



Lähinnä kyse olisi tietysti tuossa iässä siitä, että paino ei laskisi, vaan pituuskasvu hoitaisi painon ja pituuden suhteen kuntoon.

Jos tavallista ruokaa on runsaasti eli siis kasvavalla lapsella ei ole rehellinen nälkä, vaan syö noita ei-niin-ihmeellisiä herkkujakin ja jotain leipää isoja määriä. Itse olen kamppaillut ahmimisen ja ylipainon kanssa "koko ikäni" ja poikasi iässä olin ollut jo monta kertaa "dieetillä". Kaiken lisäksi tuon ikäisellä se on ihan hepreaa, miten laihdutetaan. Itse laadin 10-vuotiaana listan itselleni, mitä saan syödä ja se oli ihan epärealistinen, tyyliin porkkana päivässä ja veden juontiakin piti muka rajoittaa. Uskon että ongelmat alkoivat noista laihdutusyrityksistä, jotka olivat ihan älyttömiä eivätkä tietty onnistuneet. Lisäksi meillä oli kotona aina herkkuja enkä pystynyt niitä vastustamaan, kun niitä aina oli nokan edessä.



Omakohtainen neuvoni on ainakin se, että kotona ei kertakaikkiaan voi olla herkkuja, yhtään. Yhdet pienet jäätelöt jokaiselle, jos joskus jotain on, mutta noita vierasvaroja ja muuta ei voi olla. Sen sijaan terveellistä ruokaa pitää olla niin paljon että nälkä todella lähtee. Lisäksi miettisin, voisiko kuukausiraha tms. jotenkin säännöstellä niin ettei pysty ostamaan herkkuja sillä rahalla. Käytännössä en tiedä, miten tämän toteuttaisi.



Toisaalta kun poika on itse ahdistunut syömisestään niin ehdottomasti siihen asiaan pitäisi reagoida. Itse menisin pojan kanssa johonkin ravitsemusasioihin erikoistuneelle psykoterapeutille esimerkiksi - EN välttämättä ravitsemusterapeutille, koska kokemukseni mukaan heidän näkökulmansa jotenkin tyystin jättää huomioimatta psyykkiset syyt syömisessä ja keskitytään vaan tosiaan siihen ravintoon aika puusilmäisesti. Varmasti on muunkinlaisia ravitsemusterapeutteja, mutta ainakin ottaisin hyvin selvää, millainen "ideologia" siellä on taustalla.

Ei siihen tarvita kuin vähän pullojen keräämistä niin on herkkurahat koossa.

Ei salaa voi syödä jos salaista syötävää ei ole eli älä siis osta herkkuja tms. kotiin. Älä myöskään anna viikkorahaa vaan anna rahaa tarvittaessa tarpeeseen. Näin ei pääse myöskään itse herkkuostoksille.

12 -vuotias on vielä kasvava lapsi, ehdottomasti epäterveellisin ja lapsen kasvua häiritsevin vaihtoehto on himo laihdutus ilman riittävää ravinnonsaantia.



Kulutuksen ja ravinnon saantia kaikista parhaiten avustaa liikunta. Kuinka liikkuvaa sorttia poika on? Onko harrastuksia?

läskin laihduttaa! Mitä se sulla kuuluu muiden KROPPAA muokkailla! ITE OLET LÄSKISTÅNYT KAKARASTI JA YRITÄT HÄNESTÄ TEHDÄ PERISUOMALAISEN LÄSKIMOOSEKSEN; vain jotta kuolisi johonkin kaloriahtaumaan!

itse kiinnostunut terveydestä ja ravinnosta joten siinä mielessä voin olla turvallisin mielin että osaan karsia oikeista asioista. Liikunta ei lapselle maistu. Jonkin verran saan hänet liikkumaan ylimääräistä, mutten niin paljoa että se johonkin vaikuttaisi. Onneksi koulut alkaa ensi viikolla niin tulee ainakin 1,5km/suunta koulumatka ja välitunneillakin liikkuu huomaamatta.



Voisin hyvinkin miettiä psykoterapeutilla käyntiä. Valitettavavasti ahmimishäiriöihinkään ei tunnu olevan parannusta, vaan pitää vaan oppia keinot selvitä sen kanssa. Tiedän ettei poika nyt vielä pääse lihomaan todella ylipainoiseksi, mutta kun lähtee yläkouluun jossa saa välitunnilla ostaa karkkia lähikaupasta jne. voi ongelmia tulla. Saati sitten kun poika lähtee kotoolta ja voi siirtyä ahmimaan pizzoja ja pikaruokaa jne. Siitä ajasta olen eniten huolissani.



ap

Olen taipuvainen olemaan samaa mieltä aikaisemman vastaajan kanssa tuost ahmimishäiriöstä. Ei pidä unohtaa, että ahmimishäiriö on syömishäiriö siinä missä anoreksiakin ja molempia tulisi hoitaa samalla pieteetillä.



Vaikuttaa siltä että poikasi on ahdistunut painonsa kehityksestä. Ahdistuneisuus puolestaan lisää ahmimista. Samoin yksin kotiin jääminen varsinkin jos virikkeitä muuhun ajan viettoon on vähän. Tylsyyksissään poika sitten viihdyttää itseään syömällä. Väsymys ja liian vähäinen uni ovat myös usein ahmimisrefelktin herättäjiä. En tiedä pojastasi, mutta moni esipuberteetti-ikäinen kärsii nukahtamisvaikauksista.



Ravitsemusasioihin perehtyneellä psykoterapeutilla käyminen edes kerran voisi auttaa asiaa. Käynnillä voidaan keskustella pojan itsensä kanssa onko hän huomannut joitain tiettyjä tilanteita, jossa ahmimista tapahtuu enemmän sekä pohtia mitä hän voisi tehdä syömisen sijaan näissä tapauksissa. Tässä kohtaa vaihtoehtoja on toki muitakin kuin liikunta, jos poika ei siitä pidä.

Poikasi on vielä otollisessa iässä oppimaan uusia tapoja lohtusyömisen sijaan, joten ei peli ole menetetty.

ennen kuin on myöhäistä. hienoa että poika itse haluaa painostaan päästä. ten kevyttä ruokaa, paljon kasviksia. käyt yhdessä pojan kanssa lenkillä, pelaamassa vaikka jalkapalloa, uimassa mitä vaan. liikutte yhdessä muutaman kerran viikossa. ehkä poikaakaan ei sitten enää huvita syödä salaa kun tajuaa hyvän treenin menevän hukkaan siinä.

Ajattelin myös lisätä proteiinin määrää, sillä hiilihydraattejahan saa nykyisin helposti ennemmän kuin missään normaaleissakaan suosituksissa suositellaan. Kasvisten lisäys on hankalampaa, mutta piilottamalla niitä saisi ehkä menemään enemmän. Vaalea leipäkin on meillä on moniviljaa tms. mutta ainahan tumma parempaa olisi. Kouluruokailut saattavat olla ongelma, mutta niistä pitää vain puhua pojan kanssa.



Ap

että yrittää syömällä täyttää jotain tunnetyhjiötä, varsinkin jos syö silloin kun on "yksin" kotona. Ehdottomasti terapiaan, jotta saisi selville mikä on oikeasti syynä.



T. syömishäiriöinen

Miksi teillä on kotona paahtoleipää ja pullaa? Kummassakaan ei ole mitään tarpeellista, eikä niistä saa ravintoaineita. Muuttakaa koko perheen ruokavalio, hakekaa ravintoterapeutilta apua ja opettelette tekemään hyvää ja terveellistä ruokaa.



Jos jääkaapissa on esim vain marjoja ja omenoita, "ahmimisgeenin" omaava ahmii niitäkin. Jos poikasi ei ahmi, hän vaan haluaa syödä jotain hyvää ja namia. Se on hyvin inhimillistä.



Mä yrittäisin kyllä etsiä pojalle jonkun tosi kuluttavan ja hauskan lajin. Eikö häntä innostaisi esim. karate tai thainyrkkeily tai kuntosali tai juokseminen? Olisi myös hienoa jos sukulaisista tai tuttavista löytyisi joku esikuva tai tsemppaaja, vaikka joku puntinnostoa harrastava.



Ja muistakaa KEHUA sitä poikaa. Sitä se tarvii. Kehutte kun jaksaa kantaa jotain painavaa (oletpa vahva), kehutte jos tekee ruokaa, kehutte jos jaksaa pitää ruokapäiväkirjaa, kehutte, että hänen avullaan teistä kaikista tulee terveempiä.

muuten missään jotain laskuria jossa voi katsoa onko lapsen paino normaalin rajoissa?

Tässä laskuri joka laskee lapsen painoindeksin. Laskee sen hieman eri tavalla kuin aikuisen indeksin. Oma lapsi on 3kg normaalin painoindeksin yläpuolella. Hänellä on ihan selkeitä paksuja makkaroita vyötäröllä ja rasvakeräymiä mm. rintakehässä joten varmasti on ihan ihan ok tuo laskuri.



http://terveyspalvelut.com/painoindeksi-painoindeksilaskuri/

Miehen kanssa ollaan pohdittu asiaa ja täällä olleita kommentteja ja päädyttiin siihen että aletaan koko perhe nyt kiinnittämään huomio syömiseen (pari kiloa voisi meiltä vanhemmiltakin lähteä). Puhutaan läpselle rehellisesti, mutta laihduttaa sanaa käytetään varovasti vaan aletaan puhua mikä on järkevää syömistä. Ei esim. ole järkevää syödä kahta leipää jos yksikin riittää. Ruokaa ei ole järkevää ottaa kaksi kauhallista jos yksikin saattaa riittää. Jos ei riitä niin otetaan sitten puoli kauhallista lisää. Ei ole järkevää syödä isoja paloja (poika todella ahmii jättilusikallisia ja paloja) vaan pienennetään ne kaikessa rauhassa. Samoin syödään rauhassa. Katsotaan mihin tämä johtaa ja seuraava askel, ehkä jo tämän rinnalla voisi olla jollain syömisongelmiin erikoistuneen psykoterapeutin luona piipahtaminen sillä hänellä saattaa olla vielä parempia vinkkejä arkeen. Pitääkin alkaa metsästämään sellaista ja jos jollain on joku jota suositella niin kiitollisena otan tiedon vastaan.

edellinen oli siis ap.



Tuon laskurin mukaan poikamme on 6kg painavampi kuin normaalin yläraja ja se on kyllä aika paljon tuon kokoiselle ihmiselle.



ap

Ostin kotiin vain hyvää, terveellistä ruokaa. Kerroin, milloin syödään ja tarvittaessa minkä verran. Kerroin, mitä ruokia kannattaa syödä vain harvoin. Kerroin, että makea koukuttaa, joten sitä kannattaa välttää. Ja esim. hedelmiä sai syödä mielin määrin. Tyttäreni oli kyllä nuorempi. Tukea ja kannustusta poikasi kyllä ansaitsee sinulta. Jos liikunta sinänsä ei kiinnosta, kiinnostaisiko luonnossa liikkuminen peliliikkumisen lisäksi?

vaihtaa niitä naposteltavia terveellisempiin? Paahtoleipä ja pulla on tyhjää hiilihydraattia, joka mulla ainakaan vie ihan oikeaa nälkääkään kuin hetkeksi. Sen sijaan ruisleipä, näkkäri, hapankorppu yms. pitää verensokerin tasaisempana. Voisitte yrittää luopa vaaleasta leivästä kokonaan, ettei sitä olisi kotona yhtään houkuttelemassa.



12-vuotias voi myös jo aloittaa maltillisen lihaskuntoharjoittelun. Poikaa voisi innostaa tekemään vatsalihaksia ja punnerruksia vaikka joka ilta tai joka toinen ilta. Niistä saa tuloksia nopeasti ja kropan malli alkaa muuttua, mikä motivoi sitten ehkä muuhunkin liikuntaan.

Ja siksi elimistö tankkaa rasvaa kehoon? Mutta ei laihtumine onnistu kuin vähemmän syömällä, eli salasyönti pois, annoskoot pienemmiksi ja lautasmalli käyttöön. Muistakaa kuitenkin että rasva, hiilihydraatit ja proteiinit on KAIKKI tärkeitä kasvallekin lapselle (kuten meille kaikille), joten ei mitään karppaamista vaan vain vähemmän ruokaa.

Poikahan on siinä iässä, että hänelle on tulossa kasvupyrähdys. Tuolloin ne kilot karisee ilman laihduttamista.



Joten, ÄLÄ ANNA LAIHDUTTAA.