Ovatko humanistitieteet sinusta huuhaata?

Tieteessä esitetään vain ja ainoastaan väittämiä, joita voidaan haastaa empirian avulla. Monet humanististen alojen tutkijat eivät vaiheasta aihepiiristään tai puutteellisesta metodologisesta ymmärryksestään johtuen pitäydy tieteellisissä, testattavissa olevissa, väittämissä, joten heidän tutkimuksensa ei määritelmällisesti lisää ymmärrystä. Silloin ei voida puhua tieteestä.

Tässä on se ongelma, että suomessa ei ole sanaa noilla pehmeille tieteille. Kyllä joku historia on (suomeksi) tiedettä, vaikka tieteellinen metodi ei suoraan sovikaan historiantutkimuksen.

Tieteen olemusta, luokittelua ja rajoja:

http://fi.wikipedia.org/wiki/Tiede

Esimerkiksi kielitieteet ovat ihan järkevä kapitteli siellä humanistisen puolella. Sen sijaan usein ihmetyttää, mitä kaikkea höpönhöpöä siellä voikaan opiskella. Eikö noita ihmisiä yhtään kiinnosta, etteivät koskaan valmistu yhtään mihinkään?



En syty pseudotieteistä ja kaikesta liian abstraktista ja jäsentymättömästä tieteen saralla. Humanisteja koulutetaan lisäksi aivan liikaa. Tietysti kiva, että sellainenkin elämäntapa tietyille yksilöille mahdollisetaan, mutta ei heitä tarvitse loputtomasti kouluttaa kaiken maailman naistutkijoiksi ja kulttuuriantropologeiksi.

Esim. useat eri aineiden opettajat ovat humanistisia tieteitä lukeneita.

kun taas ibuprofeeni lievittää hetkellisesti.



Mikään lääkehän ei 'paranna', todistetusti.

No historiatieteissä hyödynnetäänkin paljon aputieteitä ja niiden metodeja. Niin ja kyllä historiantutkimus on ihan tieteellistä tutkimusta. Historian- ja yhteiskuntaopin (lakitieto, taloustieto, jne.) opettajat eivät opiskele mitään huuhaata.

jos opiskelut perustetaan kansainvälisesti huipputason tutkimukselle.



Tietysti se, että aika rajattu joukko saa näistä aineista ammatin, ja vielä rajatumpi sellaisen ammatin, jolla maksetaan laskut, on sitten toinen kysymys. Mutta mielestäni tieteenalan kuin tieteenalan uskottavuus perustuu kuitenkin tieteellisille ansioille, ja humanistisellakin alalla näitä ansioita voidaan nähdä - niin kauan kuin ihmisinä elämme yhteisöissä, niin näiden yhteisöjen toiminnassa, kommunikaatiossa ja historiassa on paljon sellaista, jota ei vain mittaamalla voida havainnoida.



Koulutus on toki Suomessa liian laajaa, vaikka ikävä niin on sanoa, kun on kuitenkin paljon henkilöitä, jotka näitä aloja rakastaisivat. Valitettavasti heistäkin suurin osa joutuu astelemaan siihen pitkään jonoon, jossa työkseen joutuu tekemään jotain ihan muuta kuin mitä haluaisi.

opiskelen historiaa, ja ei se minun mielestä mitään huuhaata ole :D ja kyllä se tutkimisessa pyritään pysymään objektiivisuudessa ja faktoissa. Myöskin teoriaa kehitellessä tunnustetaan itse jo mahdolliset sudenkuopat ym, ja avoimesti myönnetään kun jotain ei vain yksinkertaisesti tiedetä.

Väittämä, jota ei empiirisesti pysty testamaan, ei voi lisätä ymmärrystä. Tämä ei ole mielipide, vaan fakta.

En missään nimessä kyseenalaista historiantutkijoiden integriteettiä, mutta tutkimuksen rinnastaminen teoreettisen fysiikan kaltaisiin koviin luonnontieteisiin on loogisesti kestämätöntä, jos tieteellistä menetelmää ei sovelleta.

Omasta tieteenalastani, kansantaloustieteestä, ehkä 2/3 on epätiedettä. Näistä pehmeämmistä tutkimusaloista olisi reilumpaa puhua tieteen sijaan taiteena. Niiden tutkiminen on tärkeää, siinä missä musiikin, kuvataiteen tai kirjallisuuden. En yritä olla alentuva, vaan raadollisen looginen. :)

#14

ja sanon aina muille olevani huuhaa-humanisti, koska vaikka olen suorittanut ylemmän korkeakoulututkinnon hyvin arvosanoin, pääaineeni oli sellainen, ettei siitä juuri ole ollut työmarkkinoilla hyötyä. Töitä olen saanut ihan aikaisemman työkokemuksen perusteella, vaikkei tutkinnostakaan haittaa ole ollut.



Mun mies on DI ja sen mielestä mun opinnot oli ihan yhtä huuhaata, mutta mä ainakin pidin opintojani paljon mielenkiintoisempina kuin se omiaan.

Siinä mielessä, että esim. kielten puolella ei tutkita mitään oikeaa ja yhteiskunnallisesti merkittävää, vaan gradut ja väitöskirjat ovat jotain tyyliin "de-preposition käyttö XX:n romaanissa Y". Ajan haaskuuta.

Hum. tieteiden opiskelijat opiskelevat, jotta saavat opettaa samoja hum. tieteitä seuraaville sukupolville. Eli aika kallista perimätiedon ylläpitoa.



Jos opiskelet filosofiaa, sen ainoa käyttö on opettaa filosofiaa lukiossa tai yliopistossa.

Se muuttuu ja muovautuu.



Sosiaalifysiikaksikin sitä on kutsuttu.

Tai siis ei ainakaan mitään tuottavaa ja innovatiivista, vaan sellaista jaarittamista ja jahkaamista, vatvomista ja lässytystä. Ihan kivaa kai harrastuksena, mut en ihan kaikista aloista ymmärrä, miksi valtion pitää tukea niiden opiskelua. Tai siis harrastamista.



Ehkä oon niin juntti, mutta en vaan tajua mitä hyötyä on yhteiskunnalle ihmisestä, joka on opiskellut estetiikkaa, egyptologiaa ja altaistiikkaa.

Kyllä kielitieteen puolelta löytyy myös yhteiskuntaa suoraan koskettavia graduaiheita, mm. omani. ;)



terv. kielitietelijä kielten laitokselta

kaikkia nykyisiä aineita ei ole mielestäni mitään syytä opettaa pääaineina.



Itselle tulee mieleen ainakin folkloristiikka, etnomusikologia, naistutkimus (tai sukupuolentutkimus, joksi sitä kai nykyään kutsutaan), tulevaisuudentutkimus ym.



EN VÄITÄ missään nimessä, että näitä aineita ei pitäisi opettaa lainkaan! Mielestäni kuitenkin pääaineen olisi syytä olla sillä tavalla "järkevä", että sen avulla saisi edes opettajan viran. Noita ns. epämääräisempiä voisi opiskella sitten laajana sivuaineena, jos haluaa.



Suurin osa näitä ns. hippiaineita opiskelevista kun ei aio tutkijoiksi, se on vissi. Miksi siis kirjoittaa gradua aiheesta?



Itsekin olen opiskellut yhtä noista yllä mainitsemistani.

tulkkeja muualta tulee kuin humanistisesta..?

humanistiset tieteet olisivat huuhaata, koska itse opiskelen alalla. Haluan vain lukea ihmisten mielipiteitä, sillä monesti olen saanut kuulla humanistien olevan hippejä, jotka hengaavat päivät yliopistolla syljeskelemässä kattoon ym.

ilman tekstitystä ja kirjamme alkuperäisellä kielellä.

humanistiset tieteet olisivat huuhaata, koska itse opiskelen alalla. Haluan vain lukea ihmisten mielipiteitä, sillä monesti olen saanut kuulla humanistien olevan hippejä, jotka hengaavat päivät yliopistolla syljeskelemässä kattoon ym.

että opiskelemme alaa jonka tiedämme johtavan huonosti palkattuun työhön, jos töitä ylipäätään löytyy. Jos ei piittaa rahasta, se on outoa.

mitä tiedettä se sellainen on missä varmoja objektiivisia tuloksia ei koskaan voida saada vaan kaikki muuttuu jo sinä hetkenä kun joku ryhtyy sitä tarkastelemaan. Kyllä tiede pitää voida mitata aukottomasti ja muuttumattomasti...



tai sit ei.