Ovatko humanistitieteet sinusta huuhaata?

Kyllä kielitieteen puolelta löytyy myös yhteiskuntaa suoraan koskettavia graduaiheita, mm. omani. ;)

terv. kielitietelijä kielten laitokselta

kielten laitoksella.

t. 24 eli kieltenopiskelija itsekin

Aika harvassa ovat oikeasti merkittävät tutkimusaiheet kielten laitoksella.

t. 24 eli kieltenopiskelija itsekin

Gradu on tutkimuksentekoharjoitus. Oletuksena ei ole, että gradu tuottaisi mitään maatajärisyttäviä tuloksia ja että se muodostuisi tulevien sukupolvien tieteelliseksi klassikoksi. Poikkeuksia toki on, mutta äärimmäisen harvassa.

Oma graduni sisälsi kenttätutkimusta ja nykypuheen analyysiä yhdistettynä uudentyyppiseen datankäsittelyratkaisuun (jota tietääkseni ei ole aiemmin alalla käytetty), joten mielestäni se koskettaa yhteiskuntaa ihan riittävästi tasoisekseen työksi.

t. 28

Lukemani ja kuulemani tieteen määritelmät sulkevat pois sen, mistä arkikielessä käytetään nimitystä huuhaa. Käsittääkseni huuhaa tarkoittaa nimenomaisesti 'jotain perustelematonta ja epätieteellistä'. Onko tässä keskustelussa nyt kyse siitä, kuuluuko humanististen tieteiden piiriin joitain tai peräti vain sellaisia aloja, jotka eivät ikään kuin ansaitse tulla kutsutuiksi tieteiksi?



Tästä keskustelusta olen lukenut varsin omituisia tieteen määritelmiä. Monilla tuntuu olevan sellainen käsitys, ettei ns. pehmeillä tieteenaloilla ole juurikaan sisäistä säätelyä, paradigmoja eikä tieteen yleisiin määritelmiin ja tavoitteisiin perustuvia konventioita. Tämä ei pidä paikkaansa. Esimerkiksi naistutkimuksella, folkloristiikalla, mediatutkimuksella tai kirjallisuustieteellä on omat tarkoin säännellyt toimintatapansa, joiden mukaisesti tutkimusta tehdään. Vaikka näillä aloilla ei aina ole tarkoituksenmukaista pyrkiä löytämään yhtä ainoaa totuutta tai oikeaa vastausta, ei tämä silti merkitse sitä, etteivätkö nämäkin alat pyrkisi tuottamaan uutta, objektiivista, tarkastettavissa olevaa, riippumatonta, julkista tietoa, jota muiden on myös mahdollista kyseenalaistaa, tarkentaa ja korjata. Kaikki tieteet, humanistiset mukaan lukien, vierastanevat huuhaata, epätarkkuuksia, mututuntumaa tai muihin subjektiivisiin kokemuksiin/mielipiteisiin perustuvaa heikkoa argumentointia.

mutta ihme ettei kukaan vielä ole ruotinut kasvatustieteen asemaa. En käsitä, että sitä lätinää opiskellaan yliopistossa.

Jotenkinhan ihmistä pitää lähestyä olentona, muutenkin kuin biologisesti ja fysiologisesti mitattavina faktoina. Muutenhan monenlainen todella mielenkiintoinen ja merkityksellinen jää käsittelemättä ja selittämättä ja kuva ihmisestä toimivana ja ajattelevana olentona jää hyvin puutteelliseksi ja yksipuoliseksi.

Olen kääntänyt paljon mm. lääketieteellisiä ja teknisiä tutkimuksia ja on se ihanaa kun tiede käsittelee konkreettisia asioita, jotka on näytettävissä toteen tai sitten ei.

konkretia tosiaan on.

Jotenkinhan ihmistä pitää lähestyä olentona, muutenkin kuin biologisesti ja fysiologisesti mitattavina faktoina. Muutenhan monenlainen todella mielenkiintoinen ja merkityksellinen jää käsittelemättä ja selittämättä ja kuva ihmisestä toimivana ja ajattelevana olentona jää hyvin puutteelliseksi ja yksipuoliseksi.

Väitätkö että kuva "ihmisestä toimivana ja ajattelevana olentona" jotenkin selvenee esim. kasvatustieteen ansiosta? Et ole ilmeisesti opiskellut kyseistä huuhaan alaa.

Siellä todellakin mutu ja mielipiteet käyvät tieteestä. Harmi vaan, että jokaisella on vähän eri mielipide, joten mihinkään tulokseen tai edes yhteisymmärrykseen ei voida tulla, vaan jokainen puhuu omiaan.

Itse olen tohtori humanistiselta alalta ja olen osittain kriittinen humanistisia tieteitä kohtaan. Siis missään tapauksessa niitä ei pitäisi poistaa, vaan niillä on ehdottomasti oma paikkansa, mutta seuraavat seikat ovat ongelmallisia:



- Humanistisessa tieteessä pystyy aivan liian helposti ja kevyesti tekemään tutkimusta, joka vahvistaa omia mielipiteitä, poliittisia kantoja jne. Esim. haastatteluaineistoja pystyy painottamaan siten, että ottaa sieltä vahvemmin omaa mielipidettä tukevat seikat esiin.

- Osa tutkimusaiheista on suoraan sanottuna ihan turhia tai sellaisia, joista on hyötyä / jotka kiinnostavat marginaalisen pientä määrää ihmisiä.

- Todella merkittäviä tutkimustuloksia tulee liian harvoin.

- Humanistisilla aloilla on liikaa opiskelijoita enkä pidä järkevänä, että luettuaan pääaineena vaikkapa folkloristiikkaa, estetiikkaa, egyptologiaa tai muuta yhtä erikoista ainetta, opiskelija valmistuttuaan sijoittuu koulutustaan vastaamattomiin tehtäviin.

Jäi vähän hämmentynyt olo tästä viestistä. Ymmärsin, että ajat takaa sitä, että ns. kovat tieteet ovat oikeaa tiedettä ja pehmeät lähempänä taidetta. Tämän pointin luulen tajunneeni, mutta ymmärryksen sekoittaminen yhtälöön sen kummin perustelematta tuli hieman puun takaa.

Ei se ole tiedettäkään sanan varsinaisessa merkityksessä. Väittämä, jota ei empiirisesti pysty testamaan, ei voi lisätä ymmärrystä. Tämä ei ole mielipide, vaan fakta.

Nyt täytyy myöntää, että minä en ainakaan ihan ymmärrä, mitä tällä ajetaan takaa enkä varsinkaan sitä, miksi juuri tämä kanta on mielipiteen sijaan fakta. En ihan näe, miten ymmärrys määritellään, jos sen tuottaminen edellyttää empiriaa aina ja kaikkialla aamen. Tietoa voi tuottaa empirialla tai ilman, mutta mikä tekee nimenomaan empiirisin havainnoin tuotetusta tiedosta ymmärrystä lisäävää suhteessa muuhun? Tai mikä ylipäätään sitoo nimenomaan tiedon ja ymmärryksen toisiinsa näin vahvasti?

Eli: miksi näin?

Tarkoittaako tämä muuten, että esimerkiksi sosiologia ja sosiaalipsykologia lisäävät ymmärrystä, mutta logiikka ja teoreettinen fysiikka eivät? Matematiikkahan on se kovista kovin tiede juuri sen takia, että se sisältää maksimaalisen määrän deduktiota ja minimaalisen määrän virhetulkinnalle altista empiriaa, puhutaan sitten mittaamisesta tai mistä tahansa havainnoinnista.

Historia taas on tiedettä sanan varsinaisessa merkityksessä sekä historiallisesta, etymologisesta että metodologisesta näkökulmasta. Tietysti, jos haluat määritellä sanaa tiede uudelleen keskustelun hengessä, kukaan ei kiellä, mutta silloin olisi suotavaa, että selittäisit auki oman uudelleentulkintasi sanasta. Se helpottaa kommunikointia.

En missään nimessä kyseenalaista historiantutkijoiden integriteettiä, mutta tutkimuksen rinnastaminen teoreettisen fysiikan kaltaisiin koviin luonnontieteisiin on loogisesti kestämätöntä, jos tieteellistä menetelmää ei sovelleta.

Näinhän se on. Jos tieteellistä menetelmää ei sovelleta, tutkimus ei ole tiedettä. Myöskään teoreettinen fysiikka ei ole tiedettä tai tuota tieteellisetä tietoa, jos metodologia kusee. Sama pätee kaikkiin luonnotieteisiin. Ei kai tällaista tarvitse erikseen todeta.

Jokaisella alalla on omat tieteellisen menetelmän kriteerinsä, ja ne toimivat harvoin ristiin. Jos tieteellisen menetelmän pätevä määritelmä omaksutaan sellaisenaan yhdeltä tieteenalalta, se johtaa väistämättä siihen, että mikään muu ei ole tiedettä. Jos soveletaan matematiikan kriteeriä, lääketiede ei ole tiedettä. Jos sovelletaan lääketieteen menetelmää, historia ei ole tiedettä ja niin edelleen.

Ei ole olemassa käsitettä "tieteen menetelmä", jolla olisi stabiili sisältö, koska metodi vaihtelee aloittain. Toki eri tieteenalojen metodologiat noudattelevat teoreettisesti yhtenäistä linjaa, mutta tutkimuskohteesta riippuen tieteellisen tutkimuksen kriteereiden täyttymminen tapahtuu eri menetelmin. Matematiikkaa ei voi tehdä toistokokein tai yleistämällä, mutta esimerkiksi lääketieteelle ja biologialle tämä on hyväksyttävää. Yläkäsitteelä tieteen metodologia on vielä sisältö, mutta sitä spesifimmäksi ei oikein pääse tarkentamatta tiettyy alaan.

Omasta tieteenalastani, kansantaloustieteestä, ehkä 2/3 on epätiedettä.

Noo, tästä olen samaa mieltä. Keinotekoisen kulttuurijärjestelmän tutkimisen legitimoiminen väittämällä sitä luonnolliseksi rakenteeksi ja matemaattisten manöövereiden suorittaminen ihmistieteden pohjalta asiaa tiedostamatta ei ole koskaan tuntunut erityisen tieteelliseltä minustakaan. ;D

Näistä pehmeämmistä tutkimusaloista olisi reilumpaa puhua tieteen sijaan taiteena. Niiden tutkiminen on tärkeää, siinä missä musiikin, kuvataiteen tai kirjallisuuden. En yritä olla alentuva, vaan raadollisen looginen. :)

#14

Raadollinen loogisuus vaatisi vähän yksikäsitteisempää otetta. ;) Logiikka horjuu vähän myös muotoilussa. Uskoisin tosin ymmärtäväni, mitä tarkoitit, joten ei kai sillä niin väliä, että kulttuurintutkimus luetaan pehmeisiin tieteisiin (vaikka käsite ei tietysti ole mitenkään yksiselitteinen ja staattinen) ja sosiologia ei ole itsessään tutkimuskohde kuten on vaikkapa kirjallisuus eikä sitä tutkimusta sinänsä yleensä tutkita... Ja nyt yritin olla vähän alentuva, mutta vain, koska se oli tarpeen ja sä eka. Saa vastata, voidaan katsoa kumpi alentuu enemmän. ;)

Mutta: en ole tästäkään samaa mieltä, ja tämä on varma fakta.

Taide on itseilmaisua, joka ei noudata mitään sääntöä tai metodia ja jolla ei ole määriteltyä kohdetta tai rajoja (noin yleisesti ottaen, onhan tästäkin koulukuntansa). Ihmistieteet sen sijaan tutkivat määrättyjä kohteita, kuten historiaa, taloutta, ryhmäkäyttäytmistä, kieltä, kirjallisuutta etc ja noudattavat tarkoin säädeltyä metodia kuten muukin tiede. Niiden motiivi, luonne ja muoto ovat huomattavasti lähempänä luonnontieteitä kuin taiteita. (Sanon nyt luonnontiede, koska sikäli kun ymmärrän oikein, peruslähtökohtasi on määritellä tiede uudelleen nimenomaan luonnontieteeksi.) Oikeastaan se on sama. Tutkimuskohteen ambivalenssin vuoksi tutkiminen ei vaan onnistu perinteisin luonnontieteen keinoin kuin tiettyyn rajaan asti. Ilmaisunvapaus ja subjektiivinen kokemus on kuitenkin rajattu täysin pois humanististen tieteenalojen ulottuvilta, joten taiteen kenttään on hyvin vähän asiaa.

Ihan vaan hassuna sivuhuomiona olen muuten ollut vaihdellen sitä mieltä, että tieteistä nimenoman teoreettinen fysiikka ja pitkälle matematiikka lähestyvät eniten taiteita: ne ovat niin teoreettisia, että sellaisenaan niiden kiinnittyminen reaalimailmaan on hyvin ohutta, niiden kohde on joko täysin abstrakti tai käytännössä abstrakti, praktisuus satunnaista ja viitteelistä ja kohdeyleisökin parhaimmillaan niin rajattua, että tieteenteko lähestyy subjektiivista fiilistelyä tai esimerkiksi tiettyjä musiikin moderneja koulukuntia. Lukisin myös filosfian tähän sarjaan, jos pitäisi sitä tieteenä samassa mielessä kuin kaikkea muutakin. Filosfialla ei kuitenkaan ole varsinaista tutkimuskohdetta tai -alaa, vaan se on minusta enemmän metatiede kuin tiedettä perinteisessä mielessä.

(Olen toki salaa vähän samaa mieltä taiteentutkimuksen kohdalla, mutta senkin suhteen ensisijaiseti siksi, että kohde on luonteeltaan niin subjektiivinen ja abstrakti, että siihen kohdistuva tutkimus saa joiltain osin hieman vastaavia sävyjä.)

Ja vielä sivuhuomiona: pidän itsekin teoreettista fysiikkaa ja matematiikkaa puhtaimpina tieteinä, mutta nimenomaan sen vuoksi, että niissä on vähiten empiriaa ja jähmein ja vakiintunein metodologia. Tämä ei korreloi niiden hyödyllisyyden, ymmärryksen lisäämisen tms seikan kanssa tai tarkoita sitä, että muut asiat eivät voisi olla tiedettä.

Kaikessa muussa tieteessä ollaan tosin jo vähän epämääräisiä yleensä nimenomaan empirian takia. Haavoittuvaisimpia eivät ole minusta ns. pehmeät tieteet vaan nimenomaan ne koviksi mielletyt alat, kuten biologia tai lääketiede. Ihmistieteissä metodologian merkitys on aukikirjoitettu ja sen rooli tieteenharjoittamisessa on tiedostetusti ja tunnustetusti suuri, kuten tuo historioitsija, jolle vastasit, jo kirjoittikin.

Luonnontieteissä, jotka eivät ole puhtaan deduktiivisia, tutkimuskohteen rajaaminen ja tulosten selittäminen on ongelmallista. Tästä syystä historia on pullollaan melko tuoreitakin luonnon"tieteellisiä" teorioita, jotka ovat silkkaa epätiedettä, koska paradigman valintaa ei ole tiedostettu valinnaksi, koska sen on ajateltu olevan jotenkin vääjämätön ja kovan tieteellisesti loogisesti välttämätön, eikä näkökulmavalinta, kuten näissä hassunhauskoissa ihmistieteissä. Hyviä esimerkkejä ovat 1900-luvun alkupuolen otanta rotupista ja lähes kaikki ennen 1900-luvun alkua ennen tuotettu "lääketieteellinen tieto", joka koskee ihmisen lisääntymistä. Oman aikamme luonnotieteellisistä epätieteellisyyksistä en osaa vielä sanoa, koska en osaisi tunnistaa oman aikani ja kulttuurini tuottamaa paradigmavinoumaa. Nauretaan sitten mummuina, kuinka tyhmiä oltiin, kun uskottiin.

Ihmistieteiden joukossa taloustiede pyrkii minusta ajamaan itseään tuohon samaan ansaan rakentamalla matemaattis-luonnotieteellisiä välttämättömyysansoja ihmistieteiden pohjalta. Kulttuurin vääjäämätön vaikutus tutkimusparadigmaan on toinen tässä tekstissä mainittu fakta eikä mielipide ja tuntuu pölhöltä, etä jotkut alat pyrkivät pönkittämään tieteellistä uskottavuuttaan laittamalla sormet korviin ja hokemalla la-la-la-la-la, kun tuosta kultuurisidonnaisuudesta pitäsi puhua.

Todettakoon vielä, että esimerkiksi filosofia (logiikkaa lukuunottamatta) ei mustakaan ole varsinaisesti tiede, vaan se mainittu oppiala tms oma ilmaisu olisi hyvä kuvaaman alaa. Suomeksi tuota eroa ei tosin oikein saa järkevästi eksplikoitua, koska "oppi" viittaa harhaanjohtavasti dogmaattisuuteen. Pidän syynä tähän nimenomaan sitä, että filosfialla ei ole varsinaista tutkimuskohdetta, vaan se kohdistuu kaikkiin pinta- ja metatasolla.

Se ei kuitenkaan johda musta millään muotoa siihen, että filosofinen tutkimus olisi kaikki samaa mössöä ja sen laatua mitattaisiin vain kaunokirjallisen ansioin eikä siihen voisi soveltaa tieteellisen metodin kriteereitä.

Vielä vähemmän se johtaa siihen, että filosofia olisi - etenkin tieteenharjoittamisen alasta riippumatta näkökulmasta - hyödytöntä. Esimerkiksi juuri tieteellisestä menetelmästä käyty keskustelu ei ole praktinen vaan tiukkaa tieteenfilosofiaa. Filosofia on minusta ennen kaikkea juurikin se apu-, äiti- tai metatiede. Muut tieteenalat ovat kohteeseensa sidottuja, jolloin niiltä puuttu välineistö käydä metatason keskustelua siitä, miten tieteen kriteeri tai menetelmä määritellään, miten tieteelliset tutkimustulokset pitäisi ymmärtää tai miten ne voisivat avata ymmärrystä ja mitä niille/niiden vuoksi pitäis tehdä tai jättää tekemättä.

Filosofian epämääräisyys tekee siitä myös tehokkaan.

a.) liikaa opiskelupaikkoja todellisiin työpaikkoihin nähden

b.) linjoja, joista ei valmistuta varsinaisesti ammattiin



Tokihan kaikki opettajalinjat erittäin tarpeen.

vaikka itsekin niitä opiskelin.



On eriasia pystyä toimimaan tulkkina kuin tekemään kielitiedettä. Tulkkaustaito ei ole tiedettä. Siinä ei luoda minkäänlaista uutta tietoa vaan toistetaan vanhoja opittuja taitoja.

Tulkkaustaito ei ole tiedettä, kuten ei ole kirurgin veitsenkäyttö lääketiedettä vaan taito. Sen sijaan kyseisessä viestintätilanteen vaatimien ratkaisujen tekeminen vaatii jo tiedettä tuekseen ihan samalla tavalla kuin kirurgikin käyttää lääketieteen osaamistaan leikatessaan.

vaikka itsekin niitä opiskelin. On eriasia pystyä toimimaan tulkkina kuin tekemään kielitiedettä. Tulkkaustaito ei ole tiedettä. Siinä ei luoda minkäänlaista uutta tietoa vaan toistetaan vanhoja opittuja taitoja.

sillä nyt alkaa vähän kaikkialla olla enemmän koulutuspaikkoja kuin töitä, kun monet työt siirtyvät Aasiaan.

Perusteluja ensin tälle kysymykselle, kiitos. Sitten voin perustella oman kantani.

Mielestäni kaikki aineet, joissa tärkeimmät teoriat ovat pelkkää mutua ja mielipidettä, ovat huuhaata. Onhan se joskus mielenkiintoista lukea ihmisten teorioita tutuista asioista, mutta ei se mitään tiedettä ole. Yhteiskuntatieteissä sama juttu.



Olen humanisti itse, mutta pidän henkilökohtaisesti vähän tiukemmasta tekstistä. Olen kääntänyt paljon mm. lääketieteellisiä ja teknisiä tutkimuksia ja on se ihanaa kun tiede käsittelee konkreettisia asioita, jotka on näytettävissä toteen tai sitten ei.

Mielestäni kaikki aineet, joissa tärkeimmät teoriat ovat pelkkää mutua ja mielipidettä, ovat huuhaata. Onhan se joskus mielenkiintoista lukea ihmisten teorioita tutuista asioista, mutta ei se mitään tiedettä ole. Yhteiskuntatieteissä sama juttu.

Olen humanisti itse, mutta pidän henkilökohtaisesti vähän tiukemmasta tekstistä. Olen kääntänyt paljon mm. lääketieteellisiä ja teknisiä tutkimuksia ja on se ihanaa kun tiede käsittelee konkreettisia asioita, jotka on näytettävissä toteen tai sitten ei.

Mutta pointtihan on tietysti siinä ettei mitään ns "kovia tieteitä" ole olemassakaan. Monta tuhatta vuotta luonnontieteilijät todistivat joka päivä että aurinko kiertää maata. Kaikki mittaustulokset riippuvat aina mittaustarkkuudesta ja jos esim jonkun saaren rantaviivaa aletaan mitata niin sehän pahus vaihtuu joka aallon tullessa rantaan ja mennessä pois puhumattakaan siitä kun mittaaja astuu hiekalle ja hiekanjyvät liikkuvat. Mikä tahansa kovan tieteen tulos pätee vain siihen asti kunnes joku toisin todistaa - kuten ihmistieteenkin.

TÄhän viittasin myös pari viestiä sitten.

Mutta pointtihan on tietysti siinä ettei mitään ns "kovia tieteitä" ole olemassakaan. Monta tuhatta vuotta luonnontieteilijät todistivat joka päivä että aurinko kiertää maata. Kaikki mittaustulokset riippuvat aina mittaustarkkuudesta ja jos esim jonkun saaren rantaviivaa aletaan mitata niin sehän pahus vaihtuu joka aallon tullessa rantaan ja mennessä pois puhumattakaan siitä kun mittaaja astuu hiekalle ja hiekanjyvät liikkuvat. Mikä tahansa kovan tieteen tulos pätee vain siihen asti kunnes joku toisin todistaa - kuten ihmistieteenkin.

TÄhän viittasin myös pari viestiä sitten.

On kuitenkin paljon hyödyllisempää ja epäilemättä tyydyttävämpääkin saada tutkimustulokseksi esim. että hoito a yhdistettynä hoitoon b tuottaa kohderyhmässä y niin ja niin monen kuukauden kasvun eliniänodotteeseen verrattuna ryhmään joka saa hoitoa a ja b peräkkäin, eikä yhtä aikaa.

ja kyllä se vaan niin on, että ibuprofeeni vie päänsäryn useammin ja tehokkaammin kuin akuhieronta, vaikka miten akuhieronta on ihkua ja luomua.

Mutta pointtihan on tietysti siinä ettei mitään ns "kovia tieteitä" ole olemassakaan. Monta tuhatta vuotta luonnontieteilijät todistivat joka päivä että aurinko kiertää maata. Kaikki mittaustulokset riippuvat aina mittaustarkkuudesta ja jos esim jonkun saaren rantaviivaa aletaan mitata niin sehän pahus vaihtuu joka aallon tullessa rantaan ja mennessä pois puhumattakaan siitä kun mittaaja astuu hiekalle ja hiekanjyvät liikkuvat. Mikä tahansa kovan tieteen tulos pätee vain siihen asti kunnes joku toisin todistaa - kuten ihmistieteenkin. TÄhän viittasin myös pari viestiä sitten.

On kuitenkin paljon hyödyllisempää ja epäilemättä tyydyttävämpääkin saada tutkimustulokseksi esim. että hoito a yhdistettynä hoitoon b tuottaa kohderyhmässä y niin ja niin monen kuukauden kasvun eliniänodotteeseen verrattuna ryhmään joka saa hoitoa a ja b peräkkäin, eikä yhtä aikaa. ja kyllä se vaan niin on, että ibuprofeeni vie päänsäryn useammin ja tehokkaammin kuin akuhieronta, vaikka miten akuhieronta on ihkua ja luomua.

Fyysikkona tekee mieli selventää vähän tuota "kovan tieteen" määritelmää. Siis puhutaan luonnontieteistä (science). Niissä ero pehmeisiin tieteisiin on lähinnä se yhden totuuden ja sen objektiivisuuden olemassa olo.

Rantaviivan pituudet ja muu on sitten luonnontieteeseen aina liittyvää epävarmuutta ja mittaustarkkuutta. Ja määritelmien erilaisuutta (onko rantaviiva se, mitä mitataan tiekartasta vai sepituus, mitä veden ja maan rajapinta kullakin hetkellä saa arvokseen. Ja jossain kvanttimekaniikassa näitä määritelmiä ja epävarmuuksia tulee vastaan vielä raisummin, mutta silti mittaustuloksia voidaan ennustaa ja teorioita testata.

Humanistisissa pehmeissä tieteissä (näille ei ole suomenkielistä termiä, itse tykkäisin sanasta 'oppi', mutta se on vaan vähän vanhanaikaiseksi muuttunut) totuuksia ei ole, on vain ajatusrakennelmia ja lähestymistapoja. Toki joku kielioppi on lähempänä logiikkaa ja matematiikkaa kuin jotain folkloristiikkaa.

Silti nämäkin alat ovat tärkeitä eikä tieteen pehmeys tee siitä huuhaata. Tosin huuhaan suoötaminen humanistisilla aloilla lienee helpompaa kuin luonnontieteessä, jos vain terminologia on kunnossa ja pokka pitää.

Tieteessä esitetään vain ja ainoastaan väittämiä, joita voidaan haastaa empirian avulla. Monet humanististen alojen tutkijat eivät vaiheasta aihepiiristään tai puutteellisesta metodologisesta ymmärryksestään johtuen pitäydy tieteellisissä, testattavissa olevissa, väittämissä, joten heidän tutkimuksensa ei määritelmällisesti lisää ymmärrystä.



Silloin ei voida puhua tieteestä.

opiskelen historiaa, ja ei se minun mielestä mitään huuhaata ole :D ja kyllä se tutkimisessa pyritään pysymään objektiivisuudessa ja faktoissa. Myöskin teoriaa kehitellessä tunnustetaan itse jo mahdolliset sudenkuopat ym, ja avoimesti myönnetään kun jotain ei vain yksinkertaisesti tiedetä.