Lue keskustelun säännöt.
Kotiäidit, kuinka monta tuntia päivässä mies on poissa? Miten jaksatte?
08.08.2011 |
Mun mies on töissä pitkiä päiviä, lähtee 0730 ja palaa kotiin 1745. Työmatkoihin menee n. tunti suuntaansa (ruuhkabussissa pääkaupunkiseudulla). Päivät on aivan uskomattoman pitkiä 2-vuotiaan aggressiivisen ja ärtyisän uhmaikäisen ja mahavaivaisen pikkuvauvan kanssa. Kuljen puistosta toiseen ja yritän pitää esikoisen tyytyväisenä ja puuhakkaana, vauva karjuu vaunuissa tai sylissä. Olen kateellinen niille kavereille, joiden mies tulee töistä jo kolmen-neljän maissa. Etenkin nuo iltapäivän viimeiset tunnit ihan matelee. Kun mies tulee kotiin, hän haluaa syödä päivällistä pitkän työpäivän jälkeen (ymmärrettävästi) ja kun on syönyt, kello on jo melkein puoli seitsemän. Siinä on ehkä tunti aikaa tehdä jotain koko perheen kesken, ennen lasten iltapuuroja ja nukutuksia. Yöllä lapset heräilevät niin paljon, että me molemmat vanhemmat mennään sitten nukkumaan hyvin aikaisin, heti kun on saatu ne kotihommat tehtyä mitä päivällä en ole ehtinyt, jotta jaksetaan yövalvomiset. Joten lepoaikaa ei kummallekaan jää juuri ollenkaan. Tää tuntuu vain päättymättömältä työleiriltä ja nyt ihanan kesäloman jälkeen vieläkin tympeämmältä.
Kommentit (36)
onko ruoka-aineesta johtuvaa? jos imetät niin jätä maitoproteiini pois kahdeksi viikoksi ja katsoa auttaako. yleensä maha vaivoihin on joku syy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun lapset kasvaa. Uhmaikäkään ei kestä ikuisesti! Ja vauva kasvaa, masuvaivat helpottaa jne. Koita jaksaa niin pian on jo helpompaa! Mullakin mies on reissuhommissa ja täysin pois meidän arjesta viikkotolkulla. Mulla kolme alle kouluikäistä mutta onhan se tässä sujunut. Omat rutiinit ja isommat on toki kerhossa 4t/vko jolloin olen sitten pienimmän kanssa jossain palloilemassa.
Nyt on musta paras aika vuodesta. On lämmintä ja helppo ravata ulos ja sisään. Lapset viihtyvät hyvin ulkona. Sitten tekee tiukkaa kun lunta tuiskuttaa ja pitäisi tehdä lumitöitä ja kulkeminen rattailla vaikeutuu, tosin viime talvena ainakin pulkka oli ihan toimiva vaihtoehto. Ja kun lapset eivät tarkene ulkoilla kun vähän aikaa kovilla pakkasilla joita niitäkin on viime talvina piisannut useita viikkoja. Silloin tappelevat ja pitkästyvät sisällä vaikka pyritään käymään kirjastossa, uimahallissa yms.
Mietin mikä auttaisi arkeasi. Oletko tutustunut toisiin kotiäiteihin? Saisit ainakin vertaistukea ja voisitte niitä uhmiksien juttuja päivitellä yhdessä;-). Meillä on mukava verkosto muodostunut kun nyt 2v on asuttu uudella paikkakunnalla. On kavereita joiden kanssa puistoillaan ja kyläillään ja lounastellaan toistemme luona vuorotellen. Lisäksi jos on jotain ohjelmaa esim. käy avoimessa päiväkodissa tai srk kerhossa niin päivä menee mukavammin.
Kun lapset kasvaa. Uhmaikäkään ei kestä ikuisesti! Ja vauva kasvaa, masuvaivat helpottaa jne. Koita jaksaa niin pian on jo helpompaa! Mullakin mies on reissuhommissa ja täysin pois meidän arjesta viikkotolkulla. Mulla kolme alle kouluikäistä mutta onhan se tässä sujunut. Omat rutiinit ja isommat on toki kerhossa 4t/vko jolloin olen sitten pienimmän kanssa jossain palloilemassa.
Nyt on musta paras aika vuodesta. On lämmintä ja helppo ravata ulos ja sisään. Lapset viihtyvät hyvin ulkona. Sitten tekee tiukkaa kun lunta tuiskuttaa ja pitäisi tehdä lumitöitä ja kulkeminen rattailla vaikeutuu, tosin viime talvena ainakin pulkka oli ihan toimiva vaihtoehto. Ja kun lapset eivät tarkene ulkoilla kun vähän aikaa kovilla pakkasilla joita niitäkin on viime talvina piisannut useita viikkoja. Silloin tappelevat ja pitkästyvät sisällä vaikka pyritään käymään kirjastossa, uimahallissa yms.
Mietin mikä auttaisi arkeasi. Oletko tutustunut toisiin kotiäiteihin? Saisit ainakin vertaistukea ja voisitte niitä uhmiksien juttuja päivitellä yhdessä;-). Meillä on mukava verkosto muodostunut kun nyt 2v on asuttu uudella paikkakunnalla. On kavereita joiden kanssa puistoillaan ja kyläillään ja lounastellaan toistemme luona vuorotellen. Lisäksi jos on jotain ohjelmaa esim. käy avoimessa päiväkodissa tai srk kerhossa niin päivä menee mukavammin.
Jos yhtään lohduttaa, niin uhmaikä menee ohi ja samoin vauvan vatsavaivat, vaikkei nyt tuntuisi siltä. Minusta ainakin tuntui vähän raskaalta se vaihe, kun oli kaksi tyytymätöntä pikkuista yhtä aikaa. Nyt nuorempi on jo 4 kk ja oikea pieni päivänsäde ja isompikin on rauhoittunut. Mieheni tulee kotiin jo ennen neljää, ja olen siitä todella tyytyväinen. Ehdimme molemmat ottaa pienet nokoset jos yöt on hankalia, niin että lasten mentyä nukkumaan voimme vielä jutella virkeinä ja muutenkin viettää aikaa yhdessä. Päivisin ulkoilen ja kyläilen lasten kanssa todella paljon - joka päivä käymme jossain kylässä tai näen kavereita puistoissa. Kunhan aamulla saan lapset yhdeksän maissa bussiin, on päivä pelastettu; lapsella on kavereita ja vauvallakin kanniskelijoita (käytän härskisti hyväksi vauvakuumeisia kavereitani ;). Yhdeltä tullaan takaisin. Siihen lounas ja koiran lenkitys, niin mies onkin jo kotona. Koeat jaksaa, kyllä se siitä.:)
jos oma arki sujuu noin helposti, kaikilla kun ei ole vauvakuumeista kaveria kantelemassa vauvaa kaiket päivät eikä mies tule kotiin heti lounaan jälkeen.
Kun lapset kasvaa. Uhmaikäkään ei kestä ikuisesti! Ja vauva kasvaa, masuvaivat helpottaa jne. Koita jaksaa niin pian on jo helpompaa! Mullakin mies on reissuhommissa ja täysin pois meidän arjesta viikkotolkulla. Mulla kolme alle kouluikäistä mutta onhan se tässä sujunut. Omat rutiinit ja isommat on toki kerhossa 4t/vko jolloin olen sitten pienimmän kanssa jossain palloilemassa.
Nyt on musta paras aika vuodesta. On lämmintä ja helppo ravata ulos ja sisään. Lapset viihtyvät hyvin ulkona. Sitten tekee tiukkaa kun lunta tuiskuttaa ja pitäisi tehdä lumitöitä ja kulkeminen rattailla vaikeutuu, tosin viime talvena ainakin pulkka oli ihan toimiva vaihtoehto. Ja kun lapset eivät tarkene ulkoilla kun vähän aikaa kovilla pakkasilla joita niitäkin on viime talvina piisannut useita viikkoja. Silloin tappelevat ja pitkästyvät sisällä vaikka pyritään käymään kirjastossa, uimahallissa yms.
Mietin mikä auttaisi arkeasi. Oletko tutustunut toisiin kotiäiteihin? Saisit ainakin vertaistukea ja voisitte niitä uhmiksien juttuja päivitellä yhdessä;-). Meillä on mukava verkosto muodostunut kun nyt 2v on asuttu uudella paikkakunnalla. On kavereita joiden kanssa puistoillaan ja kyläillään ja lounastellaan toistemme luona vuorotellen. Lisäksi jos on jotain ohjelmaa esim. käy avoimessa päiväkodissa tai srk kerhossa niin päivä menee mukavammin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joka kerta sanoi "varmenne ei kelpaa" ja laitoin uuden varmenteen mutta nyt sitten on kuitenkin tullut viesti moneen kertaan tänne.
Minä olen itse pois klo 7-17 välisen ajan joka arkipäivä, työmatkaa 100 km. SE on raskasta, etenkin kun työ ei ole mitään simppeliä nenänkaivelua.
Välillä olen pitkillä vapailla (useampia kuukausiakin) lasten kanssa, jolloin mies tekee 12-tuntista päivää. Lasten kanssa oleminen on LOMAA, ei mitään kärsimystä joka oikeuttaisi ruikuttamiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aika samanlainen tilanne oli meillä eikä yhtään olisi auttanut sankariäitien mitä ihmeellisimmät tarinat uroteoistaan. Rankkaa oli vaikka nyt sitä on vaikea enää ymmärtääkään. Jälkeenpäin katsottuna se helpotti kyllä nopeasti. Älä hautaudu kotiin. Yritä keksiä erityisiä juttuja mahdollisimman monelle päivälle niin arki ei tunnu niin loputtomalta. Vauva ehkä huutaa vähemmän kantoliinassa?
ja minä kotona 10kk esikoisen kanssa:)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen itse pois klo 7-17 välisen ajan joka arkipäivä, työmatkaa 100 km. SE on raskasta, etenkin kun työ ei ole mitään simppeliä nenänkaivelua.
Välillä olen pitkillä vapailla (useampia kuukausiakin) lasten kanssa, jolloin mies tekee 12-tuntista päivää. Lasten kanssa oleminen on LOMAA, ei mitään kärsimystä joka oikeuttaisi ruikuttamiseen.
Minä olen itse pois klo 7-17 välisen ajan joka arkipäivä, työmatkaa 100 km. SE on raskasta, etenkin kun työ ei ole mitään simppeliä nenänkaivelua.
Välillä olen pitkillä vapailla (useampia kuukausiakin) lasten kanssa, jolloin mies tekee 12-tuntista päivää. Lasten kanssa oleminen on LOMAA, ei mitään kärsimystä joka oikeuttaisi ruikuttamiseen.
Jos teet samaa pari kolme vuotta putkeen pääsemättä ollenkaan välillä töihin tuulettamaan aivoja, kotiarki muuttuu helposi tuskaisaksi. Ja kenen mielestä on lomaa kanniskella huutavaa vauvaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta ei se kauan kestä. Lapset kun kasvaa, niin tuo vaihe tuntuu yllättävän lyhyeltä, vaikka se nyt on olevinaan pisimmistäkin pisin.
Meillä mies on lähtenyt aamulla varmaan 5 - 6 välillä ja kohta tulee varmaan kotiin. Pikkusen on pitkää päivää juuri nyt. Talvella on helpompaa, silloin mies tekee tasaista 8 - 9 tuntia 7 päivää viikossa.
Vaikka näihin meidän aikoihin verrattuna sun miehellä on lyhyet päivät, niin nythän sullakaan kyse ei oikeasti ole miehen työpäivistä, vaan lasten rankkuudesta. Jos sulla olisi tyytyväinen vauva ja isompi lapsi olisi rauhallinen ja osaisi leikkiä joskus itsekseenkin, niin et sä täällä nurisisi miehen pitkistä päivistä.
Älä siis keskity miettimään miehen päiviä, vaan panosta siihen, miten saisit elämästä lasten kanssa toimivamman.
Joulukuussa kai seuraavan kerran vähän vähemmän.
Jaksan, kun on pakko, ei muutakaan vaihtoehtoa ole. Meillä vielä kaikki lapset pieniä (no esikoinen sentään aloittaa koulun ylihuomenna) ja kaksi kolmesta on erityislapsia, yksi erityisen vaativa.
Torstai-iltapäivästä asti minulla on todella vaikeaa, mutta jotenkin siitäkin on vain selvittävä siihen lauantaiaamuun asti, jolloin mies on taas mukana kuvioissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ei nyt onneks kuitenkaan kuin 3 tai 4 päivää viikossa. Nyt on jo ihan helppoo kun lapset on 3-8 vuotiaita ja asutaan lähellä sukulaisia, mutta kun asuttiin kauempana ja lapset oli pienempiä niin kyllä välillä tuntui että pää hajoo.
mun mies on pois kaksi viikkoa kerrallaan : ) eikä tee tiukkaa!
Jos yhtään lohduttaa, niin uhmaikä menee ohi ja samoin vauvan vatsavaivat, vaikkei nyt tuntuisi siltä. Minusta ainakin tuntui vähän raskaalta se vaihe, kun oli kaksi tyytymätöntä pikkuista yhtä aikaa. Nyt nuorempi on jo 4 kk ja oikea pieni päivänsäde ja isompikin on rauhoittunut.
Mieheni tulee kotiin jo ennen neljää, ja olen siitä todella tyytyväinen. Ehdimme molemmat ottaa pienet nokoset jos yöt on hankalia, niin että lasten mentyä nukkumaan voimme vielä jutella virkeinä ja muutenkin viettää aikaa yhdessä.
Päivisin ulkoilen ja kyläilen lasten kanssa todella paljon - joka päivä käymme jossain kylässä tai näen kavereita puistoissa. Kunhan aamulla saan lapset yhdeksän maissa bussiin, on päivä pelastettu; lapsella on kavereita ja vauvallakin kanniskelijoita (käytän härskisti hyväksi vauvakuumeisia kavereitani ;). Yhdeltä tullaan takaisin. Siihen lounas ja koiran lenkitys, niin mies onkin jo kotona.
Koeat jaksaa, kyllä se siitä.:)