Mun tyttäreni on aika.. Menevä. Miesten kanssa.

En tiedä miten voisin selittää tämän sillä tavalla, että en kuulostaisi ihan hirveältä äidiltä. Mutta sanon suoraan. 21-vuotias tyttäreni viihtyy paremmin baareissa kun kotonaan tai töissä. Ja usein sieltä baarista tulee kotiin vasta seuraavana aamuna samoissa vaatteissa, krapulaisena. Asuu siis vielä täällä meillä, kotonaan, osittain. Nyt on muuttanut poikaystävänsä luo ja tuo baareissa ravaaminen on ymmärtääkseni rauhoittunut. Tai mistä minä tiedän, kun en ole enää näkemässä milloin hän lähtee ja minkänäköisenä. On seurustellut tuon pojan, tai siis miehen kanssa puoli vuotta. Ennen sitä toi kotiin vähän väliä uuden poikaystävän, en edes pysynyt laskuissa, nyt äkkiseltään muistan ainakin 13 eri poikaa jotka minulle esiteltiin. Lopulta en enää jaksanut edes tutustua näihin poikaystäviin, koska tiesin että he ovat kuvioissa vain pari viikkoa-kuukauden ja sitten tulee taas uusi.



Tämä on todella tylyä puhetta omasta lapsesta, mutta en tiedä missä muualla tai kenelle muulle voin puhua tästä, kuin täällä anonyymina.



En tiedä mistä tyttäreni on saanut tämän käytösmallin, itselläni on ollut elämässäni kaksi poikaystävää/miestä, toinen teini-ikäisenä yläasteella ja toinen on nykyinen mieheni, lapsen isä. En osaa syyttää itseäni siitä miten kevytkenkäinen tytöstä on tullut, koska en itse voi hyväksyä tai ymmärtää tuollaista. Tottakai olen aina yrittänyt olla mukava ja kiva uusille poikaystäville ja tutustua heihin, en halunnut pojille tai tyttärelleni näyttää miten surullinen olin jokaisesta uudesta vävyehdokkaasta.



En tiedä mitä tekisin, tyttö on kuitenkin jo "aikuinen" eikä nuorempanakaan kuunnellut äidin tai muiden neuvoja, haluaa tehdä omat päätökset ja elää omaa elämää. Toivottavasti nyt rauhoittuu tuon nykyisen poikaystävän kanssa.



Olen kuullut että muut samanikäiset tässä kaupungissa jo tuntevat tyttäreni "helppona". Tyttäreni maine tekee minut surulliseksi.



Anteeksi avautumiseni, mutta en tiedä kenelle voisin puhua tästä.