Lue keskustelun säännöt.
Miksi en tavannut miestäni myöhemmin...
18.08.2011 |
Tiedän että paskaa täällä ropisee niskaan, mutta kirjoitan kuitenkin.
Tapasin mieheni 5 vuotta sitten, menimme naimisiin ja on yksi pieni lapsi. Kun tavattiin, rakastuin häneen ja hän minuun, olemme onnellisia ja kaikin puolin asiat hyvin. En voisi kuvitellakaan eläväni ilman miestäni, hän ja lapsemme on minulle kaikki kaikessa. Tiedän, että hän on minulle se oikea ja haluan elää elämäni hänen kanssaan.
Mutta nyt minua on alkanut hiukan kaivertamaan jotkut asiat. Ei suhteessamme, siinä on kaikki kunnossa, mutta entisestä elämästäni ennen kun tapasin mieheni.
Ennen miestäni minulla on ollut tasan kaksi seksikumppania, yhteensä siis olen harrastanut seksiä ennen miestäni neljä kertaa, nekin kännissä ja säheltäen. Olen miettinyt, nyt "kokeneempana", miltä tuntuisi harrastaa muiden kanssa seksiä, ihan selvin päin. Harmittaa, kun tapasin mieheni "liian varhain", olisin sittenkin tahtonut kokeilla muita miehiä, mutta sitten lopuksi kun ns kiintiö olisi täynnä, tavannut mieheni. Mutta nyt meni näin, tilanteelle en voi mitään enkä todellakaan halua miestäni pettää saati jättää. Silti tuolla jossain mielen pohjukassa haaveilen, jos vielä edes joskus voisin kokeilla muita... Sitä ei koskaan tiedä, jos yhteiselämämme ei jostain syystä toimikaan, tätä tosin odotan kaikista vähiten.
Meillä kyllä seksi sujuu erittäin hyvin, olemme kokeilun haluaisia ja haluan miestäni monta kertaa viikkoon. Toisaalta en voisi kuvitellakaan olevani muiden miehien kanssa, toisaalta taas olisi kiva kokeilla. Sitä en tiedä, minkälaista se olisi, olisiko se sittenkään niin kivaa.
Jos voisin palata takas siihen aikaan, kun olin vielä sinkku, ja voisin lykätä mieheni tapaamista, tekisin kaiken toisin. Ja lopulta siis tapaisin mieheni.
Nämä asiat eivät siis pyöri mielessä jatkuvasti, välillä yksikseen saatan miettiä sitä, mutta tunne ei ole todellakaan voimakas eikä oikeatstaan hirveänä vaikuta minuun. Enkä todellakaan haaveile muista miehistä, onhan minulla ihana mies itsellä. Vaikea kuvailla tätä tunnetta, sillä varmasti moni ajattelee että haluan muita miehiä ja että suhteessamme on jokin vikana. Näin se ei kuitenkaan ole.
Olen tyytyväinen tilanteeseeni, vaikka toisaalta olisin voinut tehdä asiat toisin. Tämä ei paremmaksi muutu ja tunteilleni en mitään voi. Mutta kai haaveilu on sallittua?
Miehelläni on ollut ennen tapaamista useita, jopa kymmeniä seksikumppaneita, ja hän on sanonut että nyt riittää, tahtoo vain ja ainoastaan yhden, on kokenut monenmoista. Hiukan kateellinen olen, koska en itse ole päässyt kokemaan "monen moista" eri kumppanien kanssa. Tässä suhteessa kylläkin.
Onkohan kenelläkään teistä ollut vastaavia ajatuksia koskaan suhteenne aikana?
Kommentit (4)
mies on se eka ja ainoa, ei yhtään mitään vertailumateriaalia...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
a) noi ajatukset on erittäin yleisiä ja normaaleja eikä ne tarkoita sitä, että koskaan toteuttaisit niitä tai oikeasti edes haluaisit toteuttaa niitä. Ne kertovat vain siitä, että tässä yhteiskunnassa on tapana ajatella seksiä kovin usein.
b) et ole menettänyt mitään. Seksi ei ole "monenmoista" sen takia, että kumppanit vaihtuvat, vaan sen takia, mitä itse tekee. Eikä miehet 8sori nyt vaan, no offense meant) sinänsä, siis miehinä, sukupuolensa edustajina seksissä juurikaan poikkea toisistaan. Eron tekee sitten se, miten juuri sinä ja juuri se kyseinen mies kuuntelette ja tunnustelette toisianne ja sen tuloksena teidän toiminta synkkaa tai ei. Ts. miehen (tai ehkä naisenkaan?) vaihtaminen ei vaikuta tilanteeseen, mutta molempien yhteinen yrittäminen tilanteessa kyllä.
Luulen että kyse on vain siitä että ihminen aina haaveilee jostain mitä ei nyt vaan saa. Ainakin minulla oli ihan selvä syy miksi en harrastanut kenenkään kanssa seksiä ennen kuin tapasin mieheni, siksi on erittäin epätodennäköistä, että asia olisi mitenkään muuttunut vaikka olisin tavannut mieheni muutaman vuoden myöhemmin. Sama varmaan sinulla, joku syy tai tekijä on ollut, minkä takia harrastit seksiä vain ne neljä kertaa, olisiko asiat menneet mitenkään toisin vaikka olisit tavannut miehesi myöhemmin? Nyt kun sinulla on vireä seksielämä, voi jälkikäteen tuntua siltä että tätähän se elämä olisi voinut olla aiemminkin. Mutta ei ollut, miksei? Ja ne neljä kertaa jotka sinulla oli ennen miehesi tapaamista, miksei ne kerrat olleet niin tyydyttäviä että voisit niihin palata muistoissasi jälkikäteen, ja miksi ajattelet että jos niitä kokemuksia olisi ollut kymmenen kertaa enemmän, että ne olisivat sen tyydyttävämpiä olleet...?
Asiat menee niin kuin menee, pitäisi vaan ajatella että kaikella on tarkoituksensa. Jos olisin tavannut mieheni pari vuotta myöhemmin, tuskin olisimme yhdessä. Jos olisin ollut villimpi seksin suhteen sinkkuna, saattaisi minulla olla vaikka joku ikävä sukupuolitauti ja vaikka aborttikin tai erilaisia hyväksikäyttökokemuksia takana, nyt ei ole ja toivottavasti ei tulekaan. Ja lisäksi, jos en olisi elänyt niin kuin elin, jos en olisi tavannut miestäni silloin kun tapasin, jos emme olisi nyt yhdessä, minä saattaisin olla jonkun toisen kanssa paljon epätyydyttävämmässä suhteessa jumissa. Toisaalta on ihan mahdollista, että joskus vielä elämäntilanne on toisenlainen, ei se ole sanottua että tämä oli nyt tässä.
Niin ja vielä :D, jos ei riitä perustelut, niin uskoisin että jos ihminen nauttii seksistä, tulee väkisinkin joskus mieleen että olisikohan tämä erilaista jonkun toisen kanssa, riippumatta siitä paljonko kokemuksia on takana ja miten hyvää seksielämä sen hetkisessä suhteessa on.
et taida miestäsi rakastaa kun vieraat kullit vaan pyörii mielessä =0