Kuinka pian teille on tullut ensimmäinen kriisi suhteessa?

Jos suhteessa on niin vaikea vaihe, ettei toinen voi enää sanoa rakastavansa. Niin onko se sellainen merkki, ettei tulevaisuutta enää ole?

Ei ole ollut mitään "eron partaalla"-kriisejä tms. Yhdessä 11,5 vuotta.

13 vuotta, kunnes parisuhde kohtasi ison kriisin miehen tekojen vuoksi. Vuosi on nyt kulunut kriisistä ja yhdessä ollaan. Pinnan alla kytee vieläkin, mutta ollaan puhumalla koitettu saada parisuhdetta hiljalleen kuntoon. Entiselleen se ei koskaan palaa, mutta paremmasta on toivoa.

reilut 11 vuotta yhdessä.

ei ole vielä tullut täälläkään.

senkin jälkeen tässä 20 vuoden aikana riittänyt.

alla, eikä vielä ole tullut kriisiä, kaksi lasta on kylläkin tullut, eikä tullut kriisiä lastenkaan myötä, vaikka siitä joka paikassa varoitellaan.

alla, eikä vielä ole tullut kriisiä, kaksi lasta on kylläkin tullut, eikä tullut kriisiä lastenkaan myötä, vaikka siitä joka paikassa varoitellaan.

Mä en aina tajua noita "lapset pilas parisuhteen"-juttuja, kyllä ne kaksi aikuista sitä parisuhdetta hoitaa ja on velvolliset hoitamaan, ei suinkaan lapset.

-2-

kun oltiin oltu 5 vuotta yhdessä.

Se olikin iso kriisi ja vähällä oli ettei tullut avioero. Mutta selvittiin siitä onneksi.

Ja nyt takana 12 vuotta yhdessä oloa ja 3 lasta.

nyt kaikki pelaa kuin rasvattu, en kai osaisi asua yksin enää. Yhdessä 7 vuotta.

Ei ole vielä kriisiä näkynyt.

vuotta ollaan oltu yhdessä. Kaksi pientä lasta ja uusperhe.

ehkä kolme kuukautta..ei ole ollut mitään sellaista alkuhuumaa, että kumpikaan olisi kuvitellut toisen olevan täydellinen ja maailman paras, ja nyt kun menee hyvin niin tiedostan, että ei se välttämättä jatku vaan toinen voi ihastua toiseen jne, en siis osaa olla suhteissa ruusunpunaiset lasit silmillä kun olen liian realistinen.

Kriisejä on tietysti monenlaisia ja jotain voi vielä joskus tullakin. En silti pelkää, ettemme pääsisi niistä yli. Olemme kumpikin sinut itsemme kanssa eikä kiinnostusta mihinkään kypsymättömään parisuhdepelleilyyn ole (kuten pettäminen). En ymmärrä exäni kaltaisia draamafriikkejä, joiden elämä on ajelehtimista kriisistä kriisiin ja angstista angstiin. Ehkä takana on onneton aivokemia... tai miten sen munattomuuden kauniisti ilmaisisi.

Ja ihan yhtä kriisiä koko tämä aika. Nyt vasta alkaa helpottamaan kun ollaan vaan totuttu toisiimme ja tähän yhteiseen elämään :)

Sitäkö, että menee huonosti? Ollaan eron partaalla?



Tietääkseni meillä ei ole ollut vielä kriisiä. Pian 10 vuotta yhdessä.