Kumpi näistä on mielestäsi vahva ja kumpi heikko? mt-ongelmista

tuli tuosta toisesta ketjusta mieleen.



On äiti, joka toimii hyvässä ammatissa esim lääkäri tai juristi. Harjoittaa kotona henkistä väkivaltaa. Ei sano lapsilleen koskaan yhtään hyvää sanaa, lapset pelkäävät häntä ja ahdistuvat jo hänen ajattelemisestaankin. Äiti haukkuu lapsiaan tyhmiksi, hulluiksi jne. Mikään mitä lapset tekevät ei ole hyvää (vaikka menestyuvät koulussa yli 9 keskiarvolla, menestyvät harrastuksissaan sm-tasolla, heillä on kavereita, ei huumekokoeluita yms)



lapset eivät uskalla pyyttää esim rahaa koulun rektille, koska koskaan ei ole oikea aika pyytää. Viikonloppuna äiti tahtoo rentoutua, iltaisin ennen ruokailua liian nälkäinen ja ruoan jälkeen liian myöhäistä. Aamuisin ei ehdi. Äiti kuitenkin haukkuu lapsiaan, jos saa tietää, että nämäeivät ole osallistuneet esim lukion vapaaehtoisille retkille. Lapset ovat saamattomia yms.

Äiti keksii uusia kielteisiä asioita lapsistaan vähintään 10 päivässä. Osa on ihan idioottimaisia kuten, että heillä on liian pienet silmät, koska ovat vain lukeneet omissa huoneissaan.



lapset pelkäävät äitiään, koska eivät koskaan tiedä, että millä tuulella tämä on.



Tämä äiti ei hae apua itselleen. Hän kärsii ahdistuksesta ja paniikkihäiriöstä mutta ei voi hakea itselleena apua, koska kollegat voisivat saada tietää ja sitten hän menettäisi kaiken.

Aikuistuttuaan lapset eivät halua viettää aikaansa äitinsä kanssa.



Tämän äidin lapset kärsivät masennuksesta ja hakeutuvat terapiaan jo kaksikymppisinä. Käyvät terapiassa vuosia. Heistä tulee veronmaksajia, mutta eivät huippuammateissa. Kasvattavat lapsensa tiedostaen taustansa ja sen, että saattavat ainakin väsyneinä toimia välillä äitinsä tapaan. Kun heidän lapsensa aikuistuvat, niin pitävät yhteyttä vanhempiinsa ja arvostavat näiden mielipidettä.



Kuka on heikko?