Lapsi jaksaa uida vain noin 10 metriä, sitten loppuvat voimat

jännittää vielä niin paljon, että hengitys ei toimi. Eli tekniikkavika, joka korjaantuu vain ja ainoastaan uimalla :)

Mikä on paljon harjoittelua?

jännittää vielä niin paljon, että hengitys ei toimi. Eli tekniikkavika, joka korjaantuu vain ja ainoastaan uimalla :) Mikä on paljon harjoittelua?

hän saattaa hoksata tuon hengitystekniikankin paremmin.

jota voisi kyllä hioa käyttämällä jotain uima-apua niin että saa potkun ja vedon oikeiksi. Usein lapset koukistaa polvia ihan liikaa potkiessa (eli molskii jalat pintaan). Kädet tankoon kiinni ja potkutreeniin tai vastaavasti varpaat tangonväliin ja käsiliikkeet treeniin. Mikä ikäinen lapsesi on ja milloin oppinut pysymään pinnalla? Lapset usein vasta opittuaan hosuvat liikkeissä niin että vähemmästäkin väsyy.

Huonokuntoinenkin jaksaa hyvällä tekniikalla uida pitkiä matkoja, kun taas hyväkuntoinen väärällä tekniikalla ei.



Lapsilla tekniikka on usein vielä hakusessa, ja siksi osaa uida vain sen 10 metriä tms. Sama vika mun pojalla, mutta on parantunut huomattavasti muutamassa viikossa kun on uinut joka päivä.

Et mainitse lapsen ikää. Kovin pienellä ei motoriikka yksinkertaisesti riitä ja sen vuoksi homma ei onnistu. Yleensä lapsella on aikaisintaan 4 vuotiaana (joillakin vasta 5-6 vuotiaana) tarpeeksi kehittynyt motoriikka uimiseen (uimiseen kun tarvitaan käsivedot, jalkapotkut ja näitä yhdistämään vartalon kierto ja hallinta)



Isommalla kyse on yleensä tekniikkavirheestä. Sillä, kun lapsi osaa kellua niin hän tavallaan levähtää vetojen välillä kelluen (eli voimaa menee vain eteenpäin menemiseen, kelluminen hoitaa pinnalla pysymisen lähes kokonaan). Toinen vaihtoehto on, että lapsi ei muista/osaa/hoksaa hengittää uidessa ja silloin uiminen loppuu, kun happi loppuu.



Harjoitelkaa sukeltamista, liukumista ja kellumista, sillä näiden hallinta on edellytys uimataidolle. Vasta kun nämä on hallinnassa niin voi todella oppia uimaan.

Tekniikkaongelma on kyseessä joka tapauksessa.

Minä väsyin lapsena uidessa. Yritin kellumistakin, mutta vaikka tekniikkani oli kunnossa, niin upposin. Epäilen, että olemattomilla ihonalaisilla rasvoilla oli jotain tekemistä tässä. Heti kun sani murrosiässä kiloja lisää, alkoi uiminenkin olemaan vähemmän vaativaa. Yllätyksekseni vesi alkoi kelluttamaankin minua.

yleenäs selkäuinnin koska siinä asento on luonnollisempi.



Rintauinti/krooli on lähes kaikille lapsille vaikea, koska eivät saa vartalolla jalkoja pysymään lähellä pintaa. Ilmanotto tapahtuu esim. kroolissa usein leukaa nostamalla (eikä sivulle päätä kääntämällä), joka taas pudottaa pepun alas ja hups ollaan lähellä vesijuoksuasentoa. Siitä on sitten vaikea ponnistaa uudelleen uimaan pelkillä käsivoimilla. Eli on selkeä tekniikka ongelma.



Kannattaa siis kiinnittää lapsen huomio miten ilmaa otetaan, vartalon asentoon, rentouteen ja uskoon, että vesi kannattaa ilman hirveää hosumista.

Mä en kestä kun vanhemmat opettavat itse lapsiaan uimaan, vaikkei heillä ole oikeasta uintitekniikasta hajuakaan.

ja ui todella hyvin. Itsekin olen ollut lapsena laiha ja vaikka olin huono uimari osasin kellua hyvin.

Minä väsyin lapsena uidessa. Yritin kellumistakin, mutta vaikka tekniikkani oli kunnossa, niin upposin. Epäilen, että olemattomilla ihonalaisilla rasvoilla oli jotain tekemistä tässä. Heti kun sani murrosiässä kiloja lisää, alkoi uiminenkin olemaan vähemmän vaativaa. Yllätyksekseni vesi alkoi kelluttamaankin minua.