Tarviiko jokainen lapsi oikeasti oman huoneen?

välttämättä tarvitse. Itse kuitenkin kärsin tosi paljon siitä, että jouduin jakamaan huoneen siskoni kanssa, koska me emme yksinkertaisesti tulleet lainkaan toimeen keskenämme. Vanhemmatkin tiesivät tämän, mutta vaihtoehtoja ei ollut, koska tilaa ei ollut riittävästi. Käytännössä minulla ei ollut mitään omaa tilaa, koska sisko "terrorisoi" huoneessa vanhemman oikeudella. Ja sitten ihmeltiin, kun en viihdy kotona vaan luuhaan kavereiden nurkissa... Siellä sai sentään olla rauhassa.

Meillä on nyt oma huone esikoisella. Tämä siksi, että poika aloittaa koulun ja meidän keskimmäinen lapsi on todellinen kiusanhenki. Ei ilkeyttään, vaan terveydellisten ongelmiensa vuoksi.



Toivon, että meidän nuorimmainen oppisi pienestä asti elämään tuon keskimmäisen kanssa niin, että he mahtuisivat samaan huoneeseen, kun vähän kasvavat. Tosin ovat tyttö ja poika, mutta haaveissani he silti asustavat riittävän sopuisasti samassa huoneessa, kunnes esikoinen muuttaa pois. Esikoinen oli keskimmäisen tullessa jo 5-vuotias, joten ei ole koskaan niin täydellisesti sopeutunut keskimmäisen omituisuuksiin.

mutta jos tyttö ja poika on samassa huoneessa niin minun mielestä olisi aihetta omille huoneille, kun isompi alkaa olla jotain 11 vuotta. Kuulin sukulaisesta joka on ottanut teini-ikäisen sijaislapsen ja tämä jakaa nykyisin huoneen perheen samanikäisen tytön kanssa!

Ja ne puolestaan, joilla tilaa ei ole, vastaavat, ettei tarvitse;-)



Itse kuulun jälkimmäisiin, meidän kahdella lapsella on alle 9m²:n huone (asunto on kokonaisuudessaan pieni, 63m²:n kolmio, meitä on 2+2). Lapset ovat 10v tyttö ja 8v poika eikä tilanne ole ainakaan lähiaikoina muuttumassa mihinkään.

Lapset tulevat hyvin toimeen keskenään ja leikit sujuvat sekä kahdestaan että myös kavereiden kanssa. Kavereita voivat tosin yleensä pyytää meille vain vuorotellen, paitsi jos on kyse sisaruksista (kuulostaa ehkä hassulta, mutta toimii näin), mutta tämäkään ei ainakaan vielä ole ollut mikään ongelma.

Läksyt tehdään keittiössä ja leikkiä saa koko asunnossa.



Vaikea sanoa, kuinka kauan tämä vielä menee hyvin, täytyisi olla tosi iso onnenpotku jos tältä alueelta löydettäisiin isompi asunto meille sopivaan hintaan.

niin ei. Mutta itsekin muistan, miten vuosikausia minulla ei ollut mitään omaa paikkaa kotona, kun isosisko terrorisoi huonettamme miten halusi, ja minä taas olisi halunnut välillä leikkiä ihan rauhassa joko yksin tai kavereiden kanssa, mutta sellaista paikkaa ei kotona ollut.



Ja siinä sitten naureskeltiin, jos asiasta valitin, ja ihmeteltiin, että miksi kaverit eivät koskaan ole meillä.



Ja sitten murrosikäisenä kun kehonkuva muuttuu, niin lapsi saattaa tarvita omaa tilaa ihan jo häveliäisyyssyistä. Siihenkin pitäisi voida vastata jotenkin.

Meillä pojat ainakin riitelevät ja omassa huoneessa on hyvä rauhoittua.

Myös lapset kaipaa sitä omaa rauhaa, että saa olla yksin, kun haluaa.

Eli ei tarvitse. Onhan se varmasti kivaa, mutta ei pakollista. Ilman sitäkin voi olla hyvä ja onnellinen lapsuus/nuoruus.

Köyhät vaan sanoo, ettei tarvitse omaa huonetta.

Tosi kiva olisi ollut pussailla poikakaverin kanssa, jos siskon kanssa yhteinen huone. Tai saati sitten sekstailla ;-)

Meillä pojat jakavat yhteisen huoneen, isompi on järjestelmällinen ja haluaisi oman huoneen, pienempi sen sijaan ei haluaisi edes omaa huonetta.

mielestä kouluikäiset tarvitsevat oman huoneen.

Meillä on nyt 10v poika 5v tyttö samassa huoneessa, kohta saa poika oman huoneen ja tyttö saa 3v tytön kaverikseen ja siellä saavat asustella keskenään kunnes esikoinen muuttaa pois tms. En rupea laajentamaan sen takia.



Minä en kärsinyt siitä ettei ikinä oikeastaan ollut omaa huonetta.

Kärsin itse lapsuudessani siitä että ei ollut omaa huonetta. Vaikka yritin terrorisoida vanhemman oikeudella, niin ei silti ollut kivaa jakaa huonetta.



Sen takia meillä ei ole enempää lapsia kun mitä on varaa tarjota heille omia huoneita.

Omaa tilaa voi myös yrittää järjestää niin, että molemmilla on omat koulupöydät ja lipastot, joihin mulla ei ole asiaa. Tarvittaessa vaikka lukolliset. Huonetta voi jakaa vaikka sermillä. Minusta tärkeää alakouluiässä on se, että on se oma nurkkaus jossa voi rauhoittua ja oma paikka omille tavaroille. Sen ei tarvitse olla iso.



Yläkouluiässä en kyllä pitäisi enää eri sukupuolta olevia lapsia samassa huoneessa, koska nuori tarvitsee tilaa rauhassa pukeutua, tutkia kehoaan jne.

jokaisella oma huone. Kaksi vanhinta olivat samassa huoneessa kunnes esikoinen meni eskariin.

Sen takia meillä ei ole enempää lapsia kun mitä on varaa tarjota heille omia huoneita.

Aina ei voi tietää, mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Meilläkin oli lasten syntyessä kummallekin oma huone, mutta eipä ole tuollaiseen enää varaa, toisen vanhemman sairaus muutti elämää.

Tyhmää ja lyhytnäköistä piiloarvostella ja tuoda esille omaa "paremmuuttaan".

Ei oma huone ole pakollinen, ja varsinkin, jos siihen ei yksinkertaisesti ole varaa. En ymmärrä sitä, että nykyään vanhemmat nukkuvat monissa perheissä olohuoneessa ja jokaiselle lapselle on annettu oma huone. Muutama vuosikymmen sitten oli aivan tavallista, että jopa kolmella lapselle oli yhteinen huone. Suuremmissa perheissä näin lienee edelleenkin. Vanhemmat tarvitsevat ainakin oman makuuhuoneensa, ja kaksi lasta voi hyvin olla samassa huoneessa.

Ei oma huone ole pakollinen, ja varsinkin, jos siihen ei yksinkertaisesti ole varaa. En ymmärrä sitä, että nykyään vanhemmat nukkuvat monissa perheissä olohuoneessa ja jokaiselle lapselle on annettu oma huone. Muutama vuosikymmen sitten oli aivan tavallista, että jopa kolmella lapselle oli yhteinen huone. Suuremmissa perheissä näin lienee edelleenkin. Vanhemmat tarvitsevat ainakin oman makuuhuoneensa, ja kaksi lasta voi hyvin olla samassa huoneessa.

Miksi vanhemmat tarvitsevat oman makuuhuoneen? Miksi se ei voisi olla olohuoneessa?

Jos kerran millään ei ole väliä ja kolmekin lasta voi tunkea samaan huoneeseen????

Ja ikäerot ja muut jutut ovat perhekohtaisia.

Meillä on esimerkiksi 16v poika ja 3v tyttö jakaneet huoneen, tytön lelut olkkarissa. Myös 12v tyttö ja 13v poika samassa huoneessa sermi välissä vuoden verran jne.

Minusta se riippuu ihan lapsista. Ennen kouluikää en tahtonut nukkua yksin vaan nukuimme kaikki kolme lasta samassa huoneessa yhteisestä toivomuksesta. Jossain vaiheessa pyysin vanhemmiltani omaa huonetta ja sen myös sain. Myöhemmin vanhempieni taloon rakennettiin siipi ja minulle tarjottiin yhteistä huonetta siskoni kanssa, koska olisin siten saanut isomman huoneen. Siskolleni se olisi sopinut mutta itse pidin oman huoneen rauhasta niin paljon, etten tahtonut jakaa sitä. Vielä nykyäänkin arvostan omaa tilaa yli kaiken ja sitä, että saan halutessani olla ihan yksin hiljaisessa huoneessa.



Omien kokemusteni perusteella sanoisin, että paras vaihtoehto olisi jos voitaisiin mennä lasten mukaan. Kaikkien persoonalle ei sovi yhteinen huone mutta toiset taas nauttivat seurasta. Teini-iässä oman huoneen arvostus on kaikkein korkeimmillaan, kun voi tuoda kavereita kylään ja lukioiässä se seksikin alkaa kiinnostamaan :) Itse toivon, että voin omille lapsilleni tarjota heidän halujensa mukaan yhteisen tai erillisen huoneen.