Minkä ikäisenä on noloa ottaaa vanhemmiltaan taloudellista apua vastaan?
Tätä mietin, kun itse 37-vuotiaana, tulin vanhempieni luota kassi pullollaan uusia lastenvaatteita (äitini ostamia, minun ehdotuksesta siis) jne. Kaikenlaista apua sieltä on saatu.
Äiti itse sanoo, että haluaa auttaa, kun todella näkee mihin raha menee. Ja toisaalta, on erityisen tyhmää maksaa vaan sitten joskus perintöveroja perinnöstä (jos sellaista edes jää jäljelle). Minä itsekin ajattelen näin. Onko noloa?
Ja ei, ei olla mitään huippurikkaita vaan sekä äitini että minä sellaisia keskituloisia.
Kommentit (37)
kuin eräälläkin pariskunnalla, että nainen velvoittaa eläkeikäiset vanhempansa remontoimaan uutta asuntoa (jotta saa sen unelmakodin ja pääsee itse harrastuksiinsa) ja maksatttaa näitä remonttikulujakin sitten näillä vanhuksilla. Ja vaatii kalliita lahjoja vanhemmiltaan (tyylin synttärilahjaksi pesukone, vaikka talossa pyykkitupakin - on vain liian laiska sitä käyttämään). Vanhempien elatusvelvollisuus ei koskaan lopu tämän aikuisen 33-vuotiaan lapsen osalta...
aikuinen työssä käyvä ihminen ottaa vanhemmiltaan vastaan säännöllisesti rahaa, lomamatkoja, lastenvaatteita, -tarvikkeita jne.
Opiskelijan avustaminen on eri juttu (siinäkin pitää olla joku kohtuu tosin), mutta aikuinen, työssä käyvä ihminen elättää itse itsensä ja perheensä.
Perintöveroilla selittely on noloa.
vanhemmat tulee aina kylään ruokakassin kanssa ja jos viipyvät useamman tunnin niin äitini tekee automaattisesti ruokaa. Jos ollaan yhdessä vaikka ikeassa niin äiti tarjoaa yleensä lihapullat ja kahvit. Joskus kun olen äitini kanssa yhdessä kaupassa, kassalla hän alkaa nostella tavaroita kärryistäni ja sanoo voivansa maksaa tuon, tuon ja tuon... Kesällä kun lähdin festareille, äiti antoi mulle setelin kouraan. Vanhemmat ovat myös maksaneet ulkomaanmatkojamme kun ollaan reissattu yhdessä. Mulla on ikää 32v ja toivon voivani tarjota omille lapsilleni samaa tulevaisuudessa.
Minä ja mieheni ollaan nelikymppinen hyvin toimeentuleva pariskunta, jota molempien vanhemmat "auttavat" taloudellisesta. Sanovat suoraan, etteivät tiedä mitä muutakaan rahoillaan tehdä. Saavat hyvän mielen itselleen maksaessaan esim. saunaremonttimme. Ovat hyvin toimeentulevia itsekin.
Meidän kohdallamme auttaminen toimii toiseenkin suuntaan. Ei siihen kukaan mitenkään vakavasti suhtaudu.
niin mikäs siinä! Meillä äiti (isä ei elossa) antaa rahaa tasapuolisesti mulle ja siskolle, silloin tällöin. Tai ostaa jotain meidän lapsille tai minulle jne. Itse en ole pyytänyt, vaan hän haluaa ja minusta se on ok. Ostan minä itsekin äitille joskus jotain "kesälahjan" tms ylimääräisen. Ja äitini on jo eläkkeellä. Joskus sitten toppuuttelen että ei tarvitse jotain ostaa tms :)
Minä ainakin äitinä auttaisin ensisijaisesti sitä "hädässäolevaa" lastani,sinulla ilmeisesti on mies joka teidät elättää? Onko alkoholismi mielestäsi ihan vaan kiva juttu jonka veljesi on valinnut elämäntyylikseen?
Alkoholisti jatkaa juomistaan niin kauan kuin häntä autetaan. Hänellä voi olla mahdollisuuksia parantua, jos itse huomaa ongelmansa. Eikä hän ongelmaa huomaa niin kauan kuin joku auttaa häntä. Kun äidiltä saa ruokakassin on ongelma taas ratkaistu eikä itse tarvitse ottaa vastuuta elämästään.
kyllä tuon ikäinen jo iäkäs ihminen, kuten sinä ap olet, niin täytyy jo tulla TOIMEEN IHAN OMILLAAN!!!!!!!!!!!!!!!!!
sinun tehtäväsi olisi tuossa iässä alkaa auttaan vanhempiasi !
ovat jo varmasti suht iäkkäitä,
käytät heidän hyuvätahtoisuuttaan hyväksesi...
yäk
vanhempiesi tulisi tässä vaiheessa sada tuhlata tulonsa ihan itseenäs, mennä lomalle, käydä ihanissa hoidoissa rentoutumassa, tilata siivooja yns luksust itselleen
HUOM ITSELLEEN
ei lapsilleen
mietippä asiaa itsesi kannalta ,
mitäpä sitten kun sinä vihoin alat saamaan velat maksettua ja lapset aikuisikis, eikä siinä vaiheessa vihdoin olisi SINUN AIKASI nauttia hienosti olostasi, ?
vai alkaako sitten ostelu ja lasten elämän kustantaminen?? koska siis SINÄ ELÄT JA NAUTIT????
aikuinen työssä käyvä ihminen ottaa vanhemmiltaan vastaan säännöllisesti rahaa, lomamatkoja, lastenvaatteita, -tarvikkeita jne.
Opiskelijan avustaminen on eri juttu (siinäkin pitää olla joku kohtuu tosin), mutta aikuinen, työssä käyvä ihminen elättää itse itsensä ja perheensä.
Perintöveroilla selittely on noloa.
että ei ole yhtään noloa ottaa vastaan suurta perintöä. Noloa on kuitenkin se, jos vanhemmat elossa ollessaan antavat taloudellista apua.
Kaikilta vanhemmilta ei kuitenkaan kummoisia perintöjä jää, mutta he pystyisivät auttamaan jälkeläisiään jotenkin vielä eläessään.
Ratkaiseeko tässäkin raha? Rikas voi jättää perintöä, mutta köyhä ei saisi käyttää varojaan eläessään niin kuin haluaa.
että on noloa ottaa pienituloiselta vastaan apua, rikkaalta ei. Eli jos avun antaminen ei vähennä isovanhempien mahdollisuuksia elää leveästi mitenkään, siis puhutaan miljoonaomaisuuksista, niin on vain järkevää verosuunnittelua antaa omaisuutta eteenpäin. Ja kateelliset puhuvat noloudesta.
Se harmihan tässä yleensä on, että ne, joilla on noita suvun isoja omaisuuksia, tienaavat usein itsekin hyvin, ja ulkopuolisen silmin voi näyttää epäoikeudenmukaiselta, että hyvätuloisella on kaikenlisäksi ennakkoperintöjä. Mutta sellaista se elämä on.
aikuinen työssä käyvä ihminen ottaa vanhemmiltaan vastaan säännöllisesti rahaa, lomamatkoja, lastenvaatteita, -tarvikkeita jne.
Opiskelijan avustaminen on eri juttu (siinäkin pitää olla joku kohtuu tosin), mutta aikuinen, työssä käyvä ihminen elättää itse itsensä ja perheensä.
Perintöveroilla selittely on noloa.
Jos perintöä on tulossa vaikka 2 miljoonaa euroa per lapsi, niin miksi ei siirtäisi jo vaikka lapsenlapsille jo valmiiksi eteenpäin, ja omille lapsille, jotta perintöverot pienenevät, ja lapset hyötyvät suvun omaisuudesta jo ennen kuin ovat 70. Miksi omaisuuden päällä istuminen on ylevämpää kuin sen eteenpäin antaminen.
Meillä lapset tulevat saamaan aikanaan paljon rahaa, ja itse kyllä pyrin toimimaan niin, että perintöä ei tarvitse odotella, vaan saavat omaisuutta jo vähän nuorempana.
Tietysti sitten jos tulee joku idiootti miniä, jonka mielestä olisi esimerkiksi 'noloa' asua meillä saadussa asunnossa, niin en tiedä mitä sitten tehtäisiin. Mutta toivotaan, että saadaan kuitenkin lapsille omaisuutta annettua, kuten itsekin olemme saaneet.
jos ei kyse ole mistään vanhan äidin hyväksi käytöstä.
väärän johtopäätöksen, kun minusta vaikuttaa, että lähes kaikkien mielestä on noloa ottaa rahaa tarpeeseen (eli kun talous on tiukilla), mutta vähemmän noloa, jos massia on muutenkin?
Ei ole noloa, mikäli asia on täysin ok molemmille osapuolille ja vanhempien antamat rahat käytetään sovitulla tavalla, ei siis mihinkään päihteisiin esimerkiksi. Perheitä on monenlaisia.
joiden vuoksi luen AV:ta. En voisin kuvitellakaan, että joku käyttää saamansa lahjan päihteisiin. Missä maailmassa te elättekään, kun tuollainen tulee ylipäänsä mieleen... Tämä palsta avaa ovia ja ikkunoita mun lintukodosta todelliseen maailmaan. Huh.
väärän johtopäätöksen, kun minusta vaikuttaa, että lähes kaikkien mielestä on noloa ottaa rahaa tarpeeseen (eli kun talous on tiukilla), mutta vähemmän noloa, jos massia on muutenkin?
vaan niiden vanhempien. On noloa ottaa rahaa ihmisiltä, joilla itselläkin on tiukkaa. Mutta sinun tilanteestasi riippumatta, jos vanhempasi aidosti antavat ylimääräisestään, niin se on ihan ok.
Se, että köyhemmillä nuorilla perheillä usein on myös köyhemmät vanhemmat, on sitten toinen juttu.
Ja samoin haluan itse auttaa aikanaan aikuisia lapsia, mikäli he apua tarvitsevat. Ei ole mitään ikärajaa, jolloin voisin ummistaa silmäni lasten ongelmilta tai suhtautua heihin kylmän torjuvasti. Olen äiti nyt ja tulen aina olemaan.
siis jokainen aikuinen ihminen hoitaa asiansa, jos oot paskaan tilanteeseen joutunu, kärsi. Nälkäkuoleman partaalla tietty voi kutsua toisen syömään. Ei se kai oo vanhempien vika jos joku haluaa elämänsä paskan askeettiseks aikuisena?