Kuka enää lähtee opiskelemaan opettajaksi?

En mä muuta ole oppinut kuin sen, että vain opettajilla on rankkaa työelämässä. Arvostan kyllä heidän duuniaan, mutta välillä tuntuu, että heille tekisi hyvää tehdä pieni tsekkaus yritysmaailman kvartaalitalouteen.

ehkä voisit tosiaan käydä tsekkaamassa vähän arkea, jos nyt et siellä sykissä niin ihan vaikka jonkun isomman lähiön suuremmassa luokassa, kokeile vaikka erkkaluokkaa siihen päälle ja otathan sitten sellaisen ajankohdan ettei avustajia ole.

...sen käyntis jälkeen voit sitten laskea siihen päälle niiden tuntien, siis jokaisen aineen jokaisen tunnin erikseen suunnittelun per oppilas erkkapuolella ja palaverit ja yhteydenpidon vanhempien kanssa sekä muun koulun toiminnan.

Vois tulla sulle äkkiä ikävä vartaalitalouttas, tosin se on hyvä huudella kun ei ole mitään kokemuspohjaa:)

Kvartaalitaloudessa jokaisen kuukauden tulos pitäisi olla vaadittu. Jos ei ole, niin siinä saa selitellä ja luultavasti jos tulee turhan monta kuukautta vähemmällä tuloksella, niin työpaikka lähtee. Ja vaikka tulos olisi budjetoitu, niin oikeasti pitäisi olla vielä parempi. Työelämässä asetetaan tavoitteet, joita mitataan ja sinut arvostellaan tavoitteiden saavuttamisen kautta. Jos et tavoitteita saavuta, niin siinä ei mitkään selittelyt auta. Tavoitteet ovat sitten vähintään haastavia, eikä sillä ole merkitystä pystyisitkö ne oikeasti saavuttamaan.

Joukossa on loppuunpalaneita, joiden työpanoksen muut hoitavat ja saavat venyä sitten aina uudestaan ja uudestaan. Samoin on niitä haasteellisia persoonia, joilla voi olla hyviä taitoja firman kannalta, mutta huonoja työilmapiirin kannalta. Kyynärpäätaktiikka, tietty kovuus ja jopa narsismi auttaa joskus etenemisessä. Vain vahvat selviävät ja aina eivät ne vahvatkaan.

Hommasta riippuen työaika voi olla sen 8h tai sitten sen lisäksi voi joutua tekemään paljon mm. matkatyössä ei matkat välttämättä edes kuulu työaikaan. Dead linet puskevat päälle ja projektit, sekä asiakasongelmat yms. on tehtävä vaikka iltaikaan ja vähintään ne pyörivät sitten kotiin päästyä päässä miten ne ratkotaan.

Sitten kun olet yli 50v, niin olet loppuunpalanut ja työnantaja mielellään yrittääkin päästä sinusta eroon. Uutta työpaikkaa on siihen ikään enää vaikea saada.

Työtahti on usein tiivis, mutta monella voi jäädä aika lyhyehköksi. Itse olen vielä jaksanut kun 40v lähenee mittarissa, mutta epäilen että yli 50nä olen valmis heittämään pyyhkeen kehään jos tahti tuosta vielä tiukkenee. Työtehtävät olen myös valikoinut niin että kestän paremmin (eli päätynyt asiantuntijatehtäviin, enkä niinkään taloudellista vastuuta omaaviin tehtäviin). Kyllä se vielä menee tiukalla asenteella ja elämä tärkeysjärjestykseen laittamalla.

Oletan että loppujen lopuksi opettajana pärjää samoilla ominaisuuksilla kuin kvartaalitaloudessakin. Tarvitsee olla vahva ja tiukka, sekä tietää itse mitä tekee ja haluaa. Huutelijat ja haukkujat voi jättää omaan arvoonsa, vaikka pitääkin osata suhtautua kaikkiin eteentuleviin ongelmiin ja tilanteisiin asiallisesti. Työelämä kuin työelämä vaatii usein taitoa toimia siinä ympäristössä ja ihmisten kanssa ja nämä korostuvat jopa enemmän kuin varsinainen tiedollinen osaaminen.

Eli samaa kai nuo ympäristöt vaativat tekijältään. Erona näen vain työsuhteen erot. Kyseessä siis työajat, lomat ja palkat, sekä työsuhteen pysyvyys. Näissä kai palkat voivat kallistua sinne kvartaalitalouteen ja muissa opettajat vetävät yleensä pidemmän korren.

kyllä sulla varmasti on raskasta

(minä en sanonut etten tietäisi varvaalitaloudesta mitään, sinä päätit pitää luennon päteäksesi:D)

ei kannata mennä käymään erkkaluokassa, esim.

vois tulla pää kipeeks aika äkkiä

pysy aalto-autotallissa vaikkasta ja kuukauden timmeissä aikatauluissa! se _on_ raskasta kun vastataan aivan muusta kun nuorista tai lapsista. näin on jämpti.

ja työkokemusta on useammastakin eri firmasta yli kymmenen vuoden ajalta, isoista ja pienistä. Jopa minua hieman huvitti tuo "kvartaalitalouspaasaus", sillä todellakin tuo on vain yksi kokemus ja näkökulma yksityissektorin töistä. Itse en ole yhdessäkään työpaikassa joutunut venymään jaksamisen äärirajoille, ja yksi avainsana tässä on se, että ei lähde firmoihin, joissa työkulttuuri on loputonta venymistä vaativa. Läheskään kaikki firmat eivät tuollaisia ole, todellakaan. Ja itsekin asioihin voi todellakin vaikuttaa, jos ei muuten, niin äänestämällä jaloillaan.

En mä muuta ole oppinut kuin sen, että vain opettajilla on rankkaa työelämässä. Arvostan kyllä heidän duuniaan, mutta välillä tuntuu, että heille tekisi hyvää tehdä pieni tsekkaus yritysmaailman kvartaalitalouteen.

ehkä voisit tosiaan käydä tsekkaamassa vähän arkea, jos nyt et siellä sykissä niin ihan vaikka jonkun isomman lähiön suuremmassa luokassa, kokeile vaikka erkkaluokkaa siihen päälle ja otathan sitten sellaisen ajankohdan ettei avustajia ole.

...sen käyntis jälkeen voit sitten laskea siihen päälle niiden tuntien, siis jokaisen aineen jokaisen tunnin erikseen suunnittelun per oppilas erkkapuolella ja palaverit ja yhteydenpidon vanhempien kanssa sekä muun koulun toiminnan.

Vois tulla sulle äkkiä ikävä vartaalitalouttas, tosin se on hyvä huudella kun ei ole mitään kokemuspohjaa:)

Kvartaalitaloudessa jokaisen kuukauden tulos pitäisi olla vaadittu. Jos ei ole, niin siinä saa selitellä ja luultavasti jos tulee turhan monta kuukautta vähemmällä tuloksella, niin työpaikka lähtee. Ja vaikka tulos olisi budjetoitu, niin oikeasti pitäisi olla vielä parempi. Työelämässä asetetaan tavoitteet, joita mitataan ja sinut arvostellaan tavoitteiden saavuttamisen kautta. Jos et tavoitteita saavuta, niin siinä ei mitkään selittelyt auta. Tavoitteet ovat sitten vähintään haastavia, eikä sillä ole merkitystä pystyisitkö ne oikeasti saavuttamaan.

Joukossa on loppuunpalaneita, joiden työpanoksen muut hoitavat ja saavat venyä sitten aina uudestaan ja uudestaan. Samoin on niitä haasteellisia persoonia, joilla voi olla hyviä taitoja firman kannalta, mutta huonoja työilmapiirin kannalta. Kyynärpäätaktiikka, tietty kovuus ja jopa narsismi auttaa joskus etenemisessä. Vain vahvat selviävät ja aina eivät ne vahvatkaan.

Hommasta riippuen työaika voi olla sen 8h tai sitten sen lisäksi voi joutua tekemään paljon mm. matkatyössä ei matkat välttämättä edes kuulu työaikaan. Dead linet puskevat päälle ja projektit, sekä asiakasongelmat yms. on tehtävä vaikka iltaikaan ja vähintään ne pyörivät sitten kotiin päästyä päässä miten ne ratkotaan.

Sitten kun olet yli 50v, niin olet loppuunpalanut ja työnantaja mielellään yrittääkin päästä sinusta eroon. Uutta työpaikkaa on siihen ikään enää vaikea saada.

Työtahti on usein tiivis, mutta monella voi jäädä aika lyhyehköksi. Itse olen vielä jaksanut kun 40v lähenee mittarissa, mutta epäilen että yli 50nä olen valmis heittämään pyyhkeen kehään jos tahti tuosta vielä tiukkenee. Työtehtävät olen myös valikoinut niin että kestän paremmin (eli päätynyt asiantuntijatehtäviin, enkä niinkään taloudellista vastuuta omaaviin tehtäviin). Kyllä se vielä menee tiukalla asenteella ja elämä tärkeysjärjestykseen laittamalla.

Oletan että loppujen lopuksi opettajana pärjää samoilla ominaisuuksilla kuin kvartaalitaloudessakin. Tarvitsee olla vahva ja tiukka, sekä tietää itse mitä tekee ja haluaa. Huutelijat ja haukkujat voi jättää omaan arvoonsa, vaikka pitääkin osata suhtautua kaikkiin eteentuleviin ongelmiin ja tilanteisiin asiallisesti. Työelämä kuin työelämä vaatii usein taitoa toimia siinä ympäristössä ja ihmisten kanssa ja nämä korostuvat jopa enemmän kuin varsinainen tiedollinen osaaminen.

Eli samaa kai nuo ympäristöt vaativat tekijältään. Erona näen vain työsuhteen erot. Kyseessä siis työajat, lomat ja palkat, sekä työsuhteen pysyvyys. Näissä kai palkat voivat kallistua sinne kvartaalitalouteen ja muissa opettajat vetävät yleensä pidemmän korren.

kyllä sulla varmasti on raskasta

(minä en sanonut etten tietäisi varvaalitaloudesta mitään, sinä päätit pitää luennon päteäksesi:D)

ei kannata mennä käymään erkkaluokassa, esim.

vois tulla pää kipeeks aika äkkiä

pysy aalto-autotallissa vaikkasta ja kuukauden timmeissä aikatauluissa! se _on_ raskasta kun vastataan aivan muusta kun nuorista tai lapsista. näin on jämpti.

Tuota vastauksestasi sai sen kuvan ettet näytä tietävän kvartaalitaloudesta mitään. Tai sitten tykkäät vain provota ja perustaa vastauksesi tälläisiin mukaviin heittoihin ollaksesi leppoisa ja asian yläpuolella- ettei vaan tarvitse kirjoittaa asiaa. Onneksi minulla ei tule pää kipeäksi, toivottavasti sinullakaan ei ja hyvä että koet ettei lapsista vastaaminen ole raskasta:)

Pidät opettajan työtä sellaisena ettei "vartaalitaloudessa" työskennellyt sitä kestäisi. Minä taas väitän että juuri samoilla avuilla kuin siellä "vartaalitaloudessa" jaksetaan, niin jaksetaan opettajanakin. Ne jotka eivät jaksa kvartaalitaloudessa, tuskin jaksaisivat opettajanakaan ja toisinpäin.

Eli työelämä vaatii nykyisin tiettyjä ominaisuuksia ja niitä ei kaikilla ole. Mutta kun ap mietti löytyykö tulevaisuudessa opettajia, niin väittäisin että löytyy. Ne työajat, lomat ja työpaikan pysyvyys takaavat sen työolosuhteista huolimatta.

tunnen useammankin lääkärin, joka jatkuvasti valittaa päivystyksiä, kiirettä, työmäärää ja työn rankkuutta.

joka pätevöityy parhaillaan aineenopettajaksi ja aikoo yläkouluun, jossa on opettanut pitkiä ( puoli vuotta ) sijaisuuksia kolme vuotta. Se on ollut unelma-ammattini 15-vuotiaasta lähtien ja on sitä edelleen nyt 30 vuoden päästä!

löysää nutturaa, 25!! Onko sulla joku häiriö jossain? Persoonassa?

Lapseni on hyvin haasteellisessa porukassa yleisopetuksessa, jossa tunneilla hälinää. No, en jaksa surkutella asiaa, vaan meillä käy yksityisen firman innostunut ja osaava opettaja opettamassa lapselle matikkaa ja hyvin poika oppii ja etenee. Ensi vuonna yläkouluun ihan johonkin muualle.



Mutta joo, voi olla niin, että jossain vaiheessa Suomessa yksityiskouluja. Ainakin minä maksaisin sellaisesta.