Lue keskustelun säännöt.
Kuka enää lähtee opiskelemaan opettajaksi?
07.08.2011 |
Kun tiedossa on, että jatkossa puolet luokasta on kielipuolia mamuja ja loput on joko AHDH:ita tai curling-kasvatettuja nicojessicoita, joille ei saa sanoa vastaan, tai muuten vanhemmat haastaa opettajan oikeuteen.
Kommentit (27)
mutta eipä niitä päteviä tahdo enää mistään löytyäkään. Jotain toimitajanplanttuja ja nuoria tyttösiä on meidänkin lapsilla opettajina
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En siis kylläkään pienten lasten opettajaksi, vaan lukioon tai ammattikorkeakouluun.
Olen ollut nyt 15 vuotta yksityisellä sektorilla töissä valmistumisen jälkeen (ja 6 vuotta ennen sitä koulun/opiskelun ohella) ja tässä vaiheessa olen niin paskana että pelkään etten pysty kestämään terveenä lähellekään eläkeikää tällä menolla. Mä tarvitsen enemmän aikaa itselleni tai kuolen.
Palkassa tulisi tietysti takkiin, mutta en tiedä onko mulla kovin kauan enää varaa ajatella tätä asiaa rahan kautta.
että Suomeenkin tulee jossain vaiheessa yksityiskoulut, joissa meno on kuin "ennen vanhaan", eli pidetään kuria ja opiskellaan oikeasti. Ja sitten kunnan koulut, joissa on mamut ja adhd:t yms. "haasteellinen" materiaali.
Haasteellista mamukoulukarkureita riittää ja opettajia yritetty värvätä Turkista. Suomessa näitä kalapuikko paskan heittäjiä. Tarkkailuluokat ja apukoulut takaisin.
että Suomeenkin tulee jossain vaiheessa yksityiskoulut, joissa meno on kuin "ennen vanhaan", eli pidetään kuria ja opiskellaan oikeasti. Ja sitten kunnan koulut, joissa on mamut ja adhd:t yms. "haasteellinen" materiaali.
Ja sitten opettajat sijoittuvat näihin juuri päinvastoin kuin tarvittaisiin: hyvät menevät yksityiskouluihin ja huonot/vastavalmistuneet yms menevät kunnan kouluihin, vaikka juuri haasteellisten oppilaiden kanssa tarvittaisiin ammattitaitoisia opettajia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En mä muuta ole oppinut kuin sen, että vain opettajilla on rankkaa työelämässä. Arvostan kyllä heidän duuniaan, mutta välillä tuntuu, että heille tekisi hyvää tehdä pieni tsekkaus yritysmaailman kvartaalitalouteen.
että Suomeenkin tulee jossain vaiheessa yksityiskoulut, joissa meno on kuin "ennen vanhaan", eli pidetään kuria ja opiskellaan oikeasti. Ja sitten kunnan koulut, joissa on mamut ja adhd:t yms. "haasteellinen" materiaali.
Maksaisin ilomielin siitä, että tuo ongelma-aines opiskelisi jossain muualla kuin lapseni luokalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että Suomeenkin tulee jossain vaiheessa yksityiskoulut, joissa meno on kuin "ennen vanhaan", eli pidetään kuria ja opiskellaan oikeasti. Ja sitten kunnan koulut, joissa on mamut ja adhd:t yms. "haasteellinen" materiaali.
Maksaisin ilomielin siitä, että tuo ongelma-aines opiskelisi jossain muualla kuin lapseni luokalla.
Ei ongelma vaan haaste! :)
En siis kylläkään pienten lasten opettajaksi, vaan lukioon tai ammattikorkeakouluun.
Olen ollut nyt 15 vuotta yksityisellä sektorilla töissä valmistumisen jälkeen (ja 6 vuotta ennen sitä koulun/opiskelun ohella) ja tässä vaiheessa olen niin paskana että pelkään etten pysty kestämään terveenä lähellekään eläkeikää tällä menolla. Mä tarvitsen enemmän aikaa itselleni tai kuolen.
Palkassa tulisi tietysti takkiin, mutta en tiedä onko mulla kovin kauan enää varaa ajatella tätä asiaa rahan kautta.
Jos menis opettajaksi juuri lukioon. Piiiitkät lomat ja vielä ne nuoret ihanat tytöt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos menis opettajaksi juuri lukioon. Piiiitkät lomat ja vielä ne nuoret ihanat tytöt.
Oletko tatuoitu jätkä?
Nyt olen yksityisellä sektorilla ja vaatis vähän lisäopintoja. Oon kuitenki miettinyt, kuinka henkisesti rassaavaa on toi vanhempien painostaminen nykyään. Eli vaatimukset opettajalle ja sitten opettajan mahdollisuudet toteuttaa työtään, kun oppilaatkin saa haistatella ja tehdä mitä huvittaa. Toistaiseksi jatkan ilman pitkiä kesälomia.
En siis kylläkään pienten lasten opettajaksi, vaan lukioon tai ammattikorkeakouluun. Olen ollut nyt 15 vuotta yksityisellä sektorilla töissä valmistumisen jälkeen (ja 6 vuotta ennen sitä koulun/opiskelun ohella) ja tässä vaiheessa olen niin paskana että pelkään etten pysty kestämään terveenä lähellekään eläkeikää tällä menolla. Mä tarvitsen enemmän aikaa itselleni tai kuolen. Palkassa tulisi tietysti takkiin, mutta en tiedä onko mulla kovin kauan enää varaa ajatella tätä asiaa rahan kautta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
asiantuntijatöihin, enkä ole katunut päivääkään! Lyhyemmät lomat on ainoa miinus, mutta nykyisessä työssäkin voi ottaa viikon tai pari palkatonta vuodessa normaalilomien päälle. Ja palkkaa jää silti käteen enemmän kuin opettajana. Puhumattakaan siitä, että nyt on liukuva työaika, etätyömahdollisuus, eikä tarvitse kuunnella v***via teinejä. Hermolepoa :-) Mutta käykää toki kokeilemassa.
itse opiskellut OKL:ssa, mutta sitten älynnyt valita toisen alan. Lähipiirissä on useita (luokan)opettajia ja kyllä täytyy ihmetellä, miten väsyneitä raasut ovat. Sinänsä työ ei ole mitään rakettitiedettä, päivät lyhyehköjä ja lomat pitkät- silti ei vain jakseta.
Eipä ole lääkärin työ tuolla päivystyspolillakaan kevyemmästä päästä, mutta harvemmin kuulee samanlaista nurinaa kuin noissa opeporukoissa. Ehkä opettajaksi sitten ajautuu jotenkin helpommin väsyvää porukkaa? Kyllä työelämä on nykyään rankkaa- sitä ei käy kieltäminen, mutta niinhän se on monella muullakin alalla.
Arvostan kyllä opettajan työtä, mutta vähän suhteellisuudentajua, kiitos:)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En mä muuta ole oppinut kuin sen, että vain opettajilla on rankkaa työelämässä. Arvostan kyllä heidän duuniaan, mutta välillä tuntuu, että heille tekisi hyvää tehdä pieni tsekkaus yritysmaailman kvartaalitalouteen.
ehkä voisit tosiaan käydä tsekkaamassa vähän arkea, jos nyt et siellä sykissä niin ihan vaikka jonkun isomman lähiön suuremmassa luokassa, kokeile vaikka erkkaluokkaa siihen päälle ja otathan sitten sellaisen ajankohdan ettei avustajia ole.
...sen käyntis jälkeen voit sitten laskea siihen päälle niiden tuntien, siis jokaisen aineen jokaisen tunnin erikseen suunnittelun per oppilas erkkapuolella ja palaverit ja yhteydenpidon vanhempien kanssa sekä muun koulun toiminnan.
Vois tulla sulle äkkiä ikävä vartaalitalouttas, tosin se on hyvä huudella kun ei ole mitään kokemuspohjaa:)
itse opiskellut OKL:ssa, mutta sitten älynnyt valita toisen alan. Lähipiirissä on useita (luokan)opettajia ja kyllä täytyy ihmetellä, miten väsyneitä raasut ovat. Sinänsä työ ei ole mitään rakettitiedettä, päivät lyhyehköjä ja lomat pitkät- silti ei vain jakseta.
Eipä ole lääkärin työ tuolla päivystyspolillakaan kevyemmästä päästä, mutta harvemmin kuulee samanlaista nurinaa kuin noissa opeporukoissa. Ehkä opettajaksi sitten ajautuu jotenkin helpommin väsyvää porukkaa? Kyllä työelämä on nykyään rankkaa- sitä ei käy kieltäminen, mutta niinhän se on monella muullakin alalla.
Arvostan kyllä opettajan työtä, mutta vähän suhteellisuudentajua, kiitos:)
älysit vaihtaa alaa ennen vai jälkeen kokeilun? Raasuilulla ei paljon eteenpäin päästä.
Maailma on muuttunut ja koulumaailma varsinkin.
Ehkä sun kannattais hakea sitä suhteellisuudentajua käymällä kokeilemassa kys. työtä. Ihmisten kanssa pelaa lääkärikin mutta sinuna en ihan hirveästi huutelis suhteellisuudentajun perään jos kavereitaskin pidät raasuina...ne varmaan pitää sua empatiakyvyttömänä ja tosiaan, helpommin väsyvyydestä kysytään heti hakulomakkeessa, mut senhän sä tiesitkin jo kun oot itse siellä opiskellut;)
hitusen perillä aineenopettajan vaimona ja koululaisen äitinä. Edelleen kuitenkin ihmettelen. Se ei liene kiellettyä eikä siitä pidä vetää hernettä nenuun:) Mukavaa loppukesää!
kyllä tyytyväinen ammattiini, lähinnä siksi että saa olla omien lasten kanssa paljon, kun on vkl vapaat, lyhyet työpäivät, syys-, talvi- ja kesälomat! Nyt palaamassa hoitovapaalta taas töihin intoa puhkuen :)
t. yläkoulun aineenope
En mä muuta ole oppinut kuin sen, että vain opettajilla on rankkaa työelämässä. Arvostan kyllä heidän duuniaan, mutta välillä tuntuu, että heille tekisi hyvää tehdä pieni tsekkaus yritysmaailman kvartaalitalouteen.
ehkä voisit tosiaan käydä tsekkaamassa vähän arkea, jos nyt et siellä sykissä niin ihan vaikka jonkun isomman lähiön suuremmassa luokassa, kokeile vaikka erkkaluokkaa siihen päälle ja otathan sitten sellaisen ajankohdan ettei avustajia ole.
...sen käyntis jälkeen voit sitten laskea siihen päälle niiden tuntien, siis jokaisen aineen jokaisen tunnin erikseen suunnittelun per oppilas erkkapuolella ja palaverit ja yhteydenpidon vanhempien kanssa sekä muun koulun toiminnan.
Vois tulla sulle äkkiä ikävä vartaalitalouttas, tosin se on hyvä huudella kun ei ole mitään kokemuspohjaa:)
Kvartaalitaloudessa jokaisen kuukauden tulos pitäisi olla vaadittu. Jos ei ole, niin siinä saa selitellä ja luultavasti jos tulee turhan monta kuukautta vähemmällä tuloksella, niin työpaikka lähtee. Ja vaikka tulos olisi budjetoitu, niin oikeasti pitäisi olla vielä parempi. Työelämässä asetetaan tavoitteet, joita mitataan ja sinut arvostellaan tavoitteiden saavuttamisen kautta. Jos et tavoitteita saavuta, niin siinä ei mitkään selittelyt auta. Tavoitteet ovat sitten vähintään haastavia, eikä sillä ole merkitystä pystyisitkö ne oikeasti saavuttamaan.
Joukossa on loppuunpalaneita, joiden työpanoksen muut hoitavat ja saavat venyä sitten aina uudestaan ja uudestaan. Samoin on niitä haasteellisia persoonia, joilla voi olla hyviä taitoja firman kannalta, mutta huonoja työilmapiirin kannalta. Kyynärpäätaktiikka, tietty kovuus ja jopa narsismi auttaa joskus etenemisessä. Vain vahvat selviävät ja aina eivät ne vahvatkaan.
Hommasta riippuen työaika voi olla sen 8h tai sitten sen lisäksi voi joutua tekemään paljon mm. matkatyössä ei matkat välttämättä edes kuulu työaikaan. Dead linet puskevat päälle ja projektit, sekä asiakasongelmat yms. on tehtävä vaikka iltaikaan ja vähintään ne pyörivät sitten kotiin päästyä päässä miten ne ratkotaan.
Sitten kun olet yli 50v, niin olet loppuunpalanut ja työnantaja mielellään yrittääkin päästä sinusta eroon. Uutta työpaikkaa on siihen ikään enää vaikea saada.
Työtahti on usein tiivis, mutta monella voi jäädä aika lyhyehköksi. Itse olen vielä jaksanut kun 40v lähenee mittarissa, mutta epäilen että yli 50nä olen valmis heittämään pyyhkeen kehään jos tahti tuosta vielä tiukkenee. Työtehtävät olen myös valikoinut niin että kestän paremmin (eli päätynyt asiantuntijatehtäviin, enkä niinkään taloudellista vastuuta omaaviin tehtäviin). Kyllä se vielä menee tiukalla asenteella ja elämä tärkeysjärjestykseen laittamalla.
Oletan että loppujen lopuksi opettajana pärjää samoilla ominaisuuksilla kuin kvartaalitaloudessakin. Tarvitsee olla vahva ja tiukka, sekä tietää itse mitä tekee ja haluaa. Huutelijat ja haukkujat voi jättää omaan arvoonsa, vaikka pitääkin osata suhtautua kaikkiin eteentuleviin ongelmiin ja tilanteisiin asiallisesti. Työelämä kuin työelämä vaatii usein taitoa toimia siinä ympäristössä ja ihmisten kanssa ja nämä korostuvat jopa enemmän kuin varsinainen tiedollinen osaaminen.
Eli samaa kai nuo ympäristöt vaativat tekijältään. Erona näen vain työsuhteen erot. Kyseessä siis työajat, lomat ja palkat, sekä työsuhteen pysyvyys. Näissä kai palkat voivat kallistua sinne kvartaalitalouteen ja muissa opettajat vetävät yleensä pidemmän korren.
kyllä tyytyväinen ammattiini, lähinnä siksi että saa olla omien lasten kanssa paljon, kun on vkl vapaat, lyhyet työpäivät, syys-, talvi- ja kesälomat! Nyt palaamassa hoitovapaalta taas töihin intoa puhkuen :)
t. yläkoulun aineenope
sä ylläpidät, aika idioottimaisesti yllä tällaista myyttiä että open työ olis palkka suhteessa työhön ja varsinkin kun sun kollegoilla voi olla aika paljon rankempaa duunia kun sulla (erkkapuoli) niin mitäs teet, puret omias nilkkaan kertomalla et opet valittaa, väsynyt aines hakeutuu hommiin ja et ei se nyt niin vaikeeta ole...
että tuota, onneks et oo mun kollega ja olisko joskus paikallaan arvostaa myös naisvaltasia aloja muuten kun kutsumusammattina...
tosi hyvin, kuinka paljon opettajia arvostetaan. Tuntuu, että ovat suunnilleen vihatuin ammattikunta täällä.