Olen ihan helvetin vihainen miehelle, tai oikeastaan surullinen :´(

En ole koko iäisyyksiin ollut ns yksin kotona sen kummemmin joten mies läksi eilen aamupäivällä 1 yön ajaksi äitinsä luokse lasten kanssa.

Ei mennyt kuin n1h verran, ei oikeastaan sitäkään, kun tuli ensimmäinen txt-viesti jonka sisältö valitusta nuoremman eli 8v lapsen edesottamuksista. Seur viestissä valitti kun ulkoilu loppui lyhyeen kun vaatteet kastui eikä ole tarpeeksi vaihtosellaisia mukana.

Ja vastaavaa jatkui vähän väliä iltaan asti.

Ja nyt kun heräsin hetki sitten ja soitin miehelle (olin iltaa istumassa likkakavereiden kanssa ja kömmin nukkumaan vasta klo04) ja lapsille vaihtaakseni kuulumisia yms niin jeesus mikä ääni miehellä, aivan totaalisen vittuuntunut ja nyrpeä ja totesi miten ilta venyi tav myöhempään ja lapset tietty heräskin tav aikaisemmin jne.



Mun piti lopettaa puhelu siihen, koska tuli niin suuri kuvotuksen tunne miestä kohtaan.

Miksi sen pitää joka kerralla valittaa ja olla noin tympeä? ymmärrän että nuo asiat saattaa harmittaa mutta eikö niitä vois edes jotain pitää ns itsellään ja antaa toisen yrittää nauttia breikistä lasten ym suhteen? sehän tämän tarkoituskin oli kun yksin jäin ja olen.

Laitoinkin hälle viestin missä kiitin tämän breikkiaikani pilaamisesta alusta lähtien ja kehoitin tulemaan kotiin vaikka samantien, ei paljoa huvita yksin enää olla kun kerta sellaista kärsimysnäytelmää miehellä siellä.

Mutta ei, syövät nyt kuulema lounaan siellä ja kysyi että "olisko mun pitänyt valehdella sulle tästä"?

Hmmm....



Välillä tuntuu että tuo mies on syöpä josta en pääse sytostaateilla enkä edes leikkauksella eroon, kuolemalla ehkä:´´((