Mitä on odotettavissa, jos peruskoulun käynyt mies ja akateeminen nainen aloittaa seurustelun?

on heitä, joille se tutkinto on vaan ollut tapa päästä tiettyyn ammattiin, eikä se varsinainen akateeminen maailma tai siihen liittyvät keskustelut hirveästi joka tapauksessa kiinnosta. Ja sitten on ääripää, joka elää koko ajan siinä maailmassa, eikä muuta osaa ajatellakaan. Ja kaikkea siltä väliltä.



Ehkä koulutusta enemmän vaikuttaa sitten avarakatseisuus - osataanko suhtautua toiseen ihmisenä, vai luokitellaanko osaksi omia stereotypioita, ja yleinen asenne maailmaa kohtaan: lukeeko lehtiä, pohtiiko laajempia kysymyksiä edes ajatusleikkinä, yrittääkö ylipäätään hankkia tietoa erilaisista asioista, onko sitä kiinnostusta.

eikä onni ole koulutuksesta kiinni. Me akateemisesti kouluttautuneet maalaistalon tyttäret kun tykätään kuitenkin koulutuksenkin jälkeen maalla asumisesta ja maalaiselämästä. Siitä löytyy sitä yhteistä jutun juurta aamukahvipöytäänkin, vaikka mies olisi vain peruskouluttautunut.



Mutta tietenkin kemioiden pitää käydä yhteen, itse pitää tykätä siitä miehen maalaiskeskeisyydestä ja miehelläkin pitää olla siedettävä yleissivistys. Kyllähän tämä elämä on täällä todella junttia, mutta mitä väliä! Minä saan elää ympäristössä, missä viihdyn. Ja maalaistöiden ohella saan tehdä sellaisia töitä joissa viihdyn. Mitä muuta tässä edes pitäisi elämältä toivoa.

Minulla on kaksi tällaista akateemisesti koulutettua tuttavanaista, jotka aina päätyvät seurustelemaan hyvin vähän koulutettujen duunarimiesten kanssa - kerta toisensa jälkeen.

Molemmat ovat "sinkkuja" tällä hetkellä. Toisella on takanaan kolme avioliittoa (jokaisesta yksi lapsi), yksi purkautunut kihlaus ja pari seurustelua. Toisella takanaan kaksi avioliittoa (toisesta 1 ja toisesta 2 lasta) sekä yksi purkautunut kihlaus ja ties kuinka monta seurustelua.

En tiedä, miksi he aina päätyvät samaan asetelmaan, mutta joka kerta mies on ollut komea macho, mutta huomattavan vähän koulutettu duunari tai tyhjäntoimittaja.

Erojen syiksi epäilen

1) mies ei kestä sitä, että nainen on fiksumpi, koulutetumpi ja ennen kaikkea paremmin tienaava

2) nämä naiset eivät itse lopulta kestä sitä, että mies elää kuin duunari (ryyppää, polttaa, riehuu kavereiden kanssa, harrastaa jotain autonmoottoreita, ei hoida lapsia eikä osallistu taloudenpitoon, tms. jne.)

Onnea yritykseen, mutta minä en näiden seuraamieni kohtaloiden perusteella uskaltaisi suositella.

Eli esim vanhojen jaguaarien ja Aston Marttinien entisöinti on todella pahasta? No minulla on sellainen mies, varamaan hirmuinen kohtalo minulla. On täällä sitten sairaan tyhmää porukkaa :( Sanoisin, että n kertaa parempi harrastus kuin vaikka steissillä notkuminen, kahviloissa notkuminen, webissä notkuminen jne jne. Ei siinä kunto kasva, mutta kehittävää muuten ja vaatii käden taitoja.

akateeminen tulee paremmin juttuun muiden aml ta akateemisestikoulutettujen kanssa eikä joudu koko ajan uhrautumaan ja nöyrtymään erilaiseen elämäntapaan ja arvomaailmaan kuin mihin on mallin ja opit saanut



t. akateemisen miehen kanssa 25 vuotta naimissa oleva akateeminennainen



ps silti duunareita arvostaen

ev

Me ollaan juuri sellainen pari, joka täydennetään toisiamme. Minä olen se teoreettinen pohdiskelija ja yhteiskuntaa tarkasti seuraava. Mies on kädentaitaja ja käytännön työn tekijä, joka kuitenkin osaa perustella tekemisensä.



Ja minä laitan miehen aina perustelemaan! Mies ei pääse minun kanssani helpolla tyyliin, että kunhan tässä nyt jotain viljellään. Vaan kyllä mä vaadin, että kylvösuunnitelmaa tehtäessä on aina kirkkaana mielessä myös pidemmän tähtäimen visiot, markkinoiden käyttäytyminen, ruokatrendit ja niihin vastaaminen, jne. Nää maatalouden teoretisoinnit on mulle kuitenkin vain harrastus, sillä mun koulutus on ihan muulle alalle. Mun mukana olo varmistaa kuitenkin sen, ettei mies pääse "nukahtamaan" alallaan.



Ja mulle mies puolestaan pystyy osoittamaan, että vaikka teoreettinen olenkin, niin minäkin pystyn oppimaan tekemään käsilläni kaikenlaista uutta. Olen esimerkikis oppinut räiskälepitsojen lämmittäjästä varsin ehtoisaksi emännäksi, joka pyöräyttää talkooporukalle maittavat ja täyttävät ruuat ilman tuskanhikeä.



Meille erilaisuus antaa kummallekin hyvän kimmokkeen kehittää itseään. Mutta olisi toisaalta liian stressaavaa, jos koko elämä olisi toisen erilaiseen maailmaan oppimista. Eli kyllä meillä taustalla oleva samantyyppinen lapsuus tuo sitten yhteyttä, rentoutta ja itsestäänselvyyttä elämään (eli sitä, ettei tarvi joka asiaa vääntää rautalangasta ja etsiä ihan kaikesta kompromissiksi kultaista keskitietä).

Me ollaan juuri sellainen pari, joka täydennetään toisiamme. Minä olen se teoreettinen pohdiskelija ja yhteiskuntaa tarkasti seuraava. Mies on kädentaitaja ja käytännön työn tekijä, joka kuitenkin osaa perustella tekemisensä.



Ja minä laitan miehen aina perustelemaan! Mies ei pääse minun kanssani helpolla tyyliin, että kunhan tässä nyt jotain viljellään. Vaan kyllä mä vaadin, että kylvösuunnitelmaa tehtäessä on aina kirkkaana mielessä myös pidemmän tähtäimen visiot, markkinoiden käyttäytyminen, ruokatrendit ja niihin vastaaminen, jne. Nää maatalouden teoretisoinnit on mulle kuitenkin vain harrastus, sillä mun koulutus on ihan muulle alalle. Mun mukana olo varmistaa kuitenkin sen, ettei mies pääse "nukahtamaan" alallaan.



Ja mulle mies puolestaan pystyy osoittamaan, että vaikka teoreettinen olenkin, niin minäkin pystyn oppimaan tekemään käsilläni kaikenlaista uutta. Olen esimerkikis oppinut räiskälepitsojen lämmittäjästä varsin ehtoisaksi emännäksi, joka pyöräyttää talkooporukalle maittavat ja täyttävät ruuat ilman tuskanhikeä.



Meille erilaisuus antaa kummallekin hyvän kimmokkeen kehittää itseään. Mutta olisi toisaalta liian stressaavaa, jos koko elämä olisi toisen erilaiseen maailmaan oppimista. Eli kyllä meillä taustalla oleva samantyyppinen lapsuus tuo sitten yhteyttä, rentoutta ja itsestäänselvyyttä elämään (eli sitä, ettei tarvi joka asiaa vääntää rautalangasta ja etsiä ihan kaikesta kompromissiksi kultaista keskitietä).

Tilastojen valossa ei ainakaan kovin montaa lasta. Tilastojen mukaan eniten lapsia syntyy sellaiseen perheeseen jossa mies on korkeasti koulutettu ja nainen ei ja vähiten sellaisille parskunnille jossa on päinvastoin.

mies vie naista 6-0, panee joka reikään kunnes kyllästyy ja heittää eukon pellolle, eihän tuollasta näsäviisasta kukaan kattele

...siitä on seurannut 15 vuotta onnellista elämää yhdessä, avioliitto ja pari lasta.

Meillä mies peruskoulun käynyt, minulla amk-tutkinto ja maisterinpaperit. Mies on kuitenkin aina ansainnut enemmän ja menestynyt todella hyvin työelämässä. Hän on kiinnostuneempi politiikasta yms. Omaksuu todella nopeasti uusia asioita ja on esim. sosiaalisempi. Pidän miestäni fiksumpana kuin itseäni.

Minulla toki on tietyllä tavalla erilainen, analyyttinen tapa suhtautua asioihin, ja osaan ajatella asioita useammasta eri näkökulmasta.

Akateemisuus ei kuitenkaan kerro paljoakaan henkilön ominaisuuksista ylipäätään. Kyllä siellä yliopistolla törmää ihan kaikenlaisiin ihmisiin.

Ihan kuin koulutus kertoisi ihmisestä olennaisimman asian. Kyllä parisuhteessa luulisi olean tärkeämpää elämänarvot, kiinnostuksen kohteet, henkinen ja seksuaalinen yhteensopivuus, yms.



Kuulostaa myös oudolta ajatella, että jos ihminen ei ole opiskellut, hänellä olisi automaattisesti huono yleissivistys ja olisi sellainen "käytännön ihminen". Eihän se noin automaattisesti mene! Kyllä kirjat, lehdet ja tieto on ihan kenen tahansa saatavilla. Voi olla useita syitä, miksi ei ole opiskellut. Ihme stereotypioita tässä ketjussa on esitetty!



Itse olen akateeminen nainen, mieheni on käynyt vain peruskoulun, meillä on yksi lapsi. Olemme molemmat taiteellisesti suuntautuneita (joskin taideala on eri), minkä koen määrittävän itseänikin ammatillisesti enemmän kuin varsinainen koulutukseni. Mies jätti koulut kesken siksi, että keskittyi taiteeseensa. En ole ikinä huomannut, että erilainen koulutustausta olisi vaikuttanut mihinkään. Kummallinen ajatuskin!

Mies oli kaynyt vain peruskoulun. Han oli erittain sivistynyt, erityisesti kansainvalisen politiikan ja valtiotieteiden alalla. Olen akateeminen, mutta akateeminen alani on aika rajoittunut, enka nae, etta kukaan olisi kiinnostunut keskustelemaan siita aamiaispoydassa.



Tama mies sen sijaan keskittyi maailman parantamiseen ja vallankumouksen suunnitteluun. Teki duunarihommia ja tienasi hyvin. En kelvannut hanelle, kun olin niin akateeminen ja siksi rajoittunut. Tai no, oli ehka muitakin syita.



Joka tapauksessa hanella nyt kerta kaikkiaan vaan oli sellaista alykkyytta, jota EI KOSKAAN voi saada yliopistossa.

eivät ole jättäneet opiskelua peruskoulun varaan, vaan hankkineet ammattitutkinnon.[



i]- ja esim. moni puuseppä ja muurari hyvätuloinen-

[/quote]

huonot hampaat, sossua, alkoholismia, uskottomuutta ja hakkaamista.