Olen shokissa

jos olet tuo oikea bloggaaja niin ole kiltti ja pidä itsestäsi huolta,älä satuta itseäsi!!



tiedän todella että nyt tuntuu pahalta,mutta elämäsi aivan varmasti kääntyy parempaan jos vain uskot siihen :)



äläkä myöskään anna toisten satuttaa sinua sillä olet todella ihana ihminen sisältä ja myös ulkoa,tuollaisia ihmisiä on nykyään harvassa!!!



todella suuret voimahalit sinulle!

terv.20

tuo on minun blogini, ja käyn kyllä tätä viestiketjua läpi. Kiitos rohkaisusta, enpä muuta osaa sanoa. :/

edelleen haluaisin tietää kuka linkkasi blogini tänne o:



-virhe

tänne ja kertomaan kuulumisia. Täällä on välillä ihan järkeviäkin äiti-ihmisiä paikalla (ei tosin aina) :D

Ikäs?

Ikäs?

sinusta! Vaikutat ikäistäsi PALJON vanhemmalta ja älykkäältä tyttöseltä ( en siis tarkoita että itse olisin superälykäs mutta hyvin samanlaisia kokenut kuin sinäkin). Jos vaan saisit perheesi aiheuttaman angstin käännettyä jotenkin voitoksi niin susta voisi tulla ihan mitä vaan:)



Älä koskaan pyytele äidiltäsi anteeksi jollei aihetta todella ole. Sun täytyy saada näyttää vihaankin äidillesi ja äidin tehtävä on ottaa se vastaan ja kestää se. Voi kun pääsisit kunnolliseen analyyttiseen terapiaan niin helpottaisi pysyvästi etkä tarvitsisi ikinä lääkkeen lääkettä.



Tsemppiä, pidä itsestäsi huolta ja muista ettet yksin:)

14 vuotta siis olen, katsoo nyt, viittinkö äiti ihmisiä vaivata :D Ja en minä nyt mikään älykäs ole.. mutta kiitos kumminkin :)



-virhe

Toivon, että otat elämäsi vielä haltuusi ja saat kokea rakkautta.



Tarinani



Muistan kuinka ahdistunut olin itsekin 14 vuotiaana. 16 vuotiaana muutin pois kotoa ja päätin huolehtia itsestäni hyvin tai ainakin pysyä irti ongelmista. Masennuin kotona asuessani ja pois muuttaminen ratkaisi tilanteen. Huomasin, että elämää on ja pärjään itse edes jotenkin. Olin ylpeä itsestäni, että uskalsin.



Muutin opiskelijasoluun, jotta ei ollut niin yksinäistä. Silti oli yksinäistä, mutta ei niin pahasti. Rahaa oli tosi niukasti ja näin nälkää. En halunnut tietoisesti laihtua, vaan yritin pitää kiloistani kiinni, saada rahat riittämään monipuoliseen ruokaan ja esim suklaaseen, jonka avulla toivoin lihovani hieman.



Sain tietää vasta jälkikäteen, että vanhemmilla on velvollisuus avustaa rahallisesti kotoa pois muuttavaa nuorta, kunnes nuori saa itselleen ammatin, menee naimisiin tai on tietyn ikäinen, olikohan 21 v...



Rakastuin 19 vuotiaana ja menin naimisiin, vaikka varoituskellot soivatkin. Naimisiin meno tuntui ainoalta tavalta selvitä eteenpäin. Mies oli komea, lämminsydämminen ja uskollinen, mutta luonteeltaan muuten heikko. Köyhä elämä jatkui ja nyt vanhemmillanikaan ei ollut taloudellista vastuuta minusta avioliittoni vuoksi.



Kasvoin aikuiseksi tuon suhteen aikana. En yrittänytkään saada lapsia, koska suhde oli keskeneräinen. Mies halusi aluksi lapsia kyllä.



Erosimme yhdeksän vuoden jälkeen, koska miehen riippuvuusongelmat eivät hellittäneet ja hän syyllisti minua niistä. Väsyin kantamaan vastuuta selviytymisestämme päivästä päivään. Rakastin häntä yhä ja olin kiitollinen kokemastani silti ja hän sanoi samaa. Hän tarvitsi vapauden oppiakseen huolehtimaan itse itsestään, uskoin, ja rakkaudesta siksi halusin erota.



Olin parantunut mahdollisesta läheisriippuvuudestani. Tiesin, että mies oli rakastanut minua jonkun aikaa ja minä häntä. Lämmin mies, joka yritti saada omaa elämäänsä järjestykseen. Ihana tunne, että rakkautta on olemassa, vaikka sen kadottaisikin, niin se elää jossakin! Surullista, mutta parempaa kuin ei ollenkaan rakkautta. Ikävää, että olin yrittänyt niin kovasti ja sitten tavallaan epäonnistunut.



Itseään on opittava rakastamaan ja pitämään itsestään huolta, jotta rakkaus toiseenkin kukoistaisi. Halusin ennen eroa lapsia, mutta mies ei enää, koska huomasi, että ei ole todellakaan kypsä isäksi. Joten yhteisestä sopimuksesta erottiin, jotta minulla olisi mahdollisuus saada niitä lapsia.



Nyt olen toista kertaa naimisissa ja kahden lapsen äiti. Elämä on välillä haastavaa, mutta sisimmässäni olen onnellinen. Entiseen en pidä yhteyttä. En vain voi.

kamala toi sun tarinasi... en ees halua kuvitella itselleni tulevaisuutta... mutta ihanaa, että oot saanu 2lasta, joilla on noin vahva äiti. :) ja kiva kun uuden miehen olet löytänyt.



-virhe

Eipähän tule kaduttavaksi elämätöntä elämää sitten vanhana:) Olen ylpeä rohkeudestani ja vahvuuksistani. Sitten, kun lapseni ovat isoja, saatan kohdata exänikin, ellei sitä ennen ihan sattumalta törmätä.



Suosittelen itsensä analysoimista ennen vakavaa sitoutumista. Olisi niin ihanaa, jos sama rakkaus kestäisi läpi tyrskyjen, mutta se on sitten valittava huolella, että kehen alun alkaenkin sitoutuu. Mitä antaa hänelle itsestään.



Osalla ihmisistä on paljon lyhyempiä suhteita. Onneksi minulla on ollut kaksi vakavaa suhdetta ja ei muuta.



Ihmissuhteissa kohtaavat elämänhistoriat ja ne voivat täydentää toisiaan. Nykyinen avioliittoni on hyvin tasapainoinen. Luotamme toisiimme.



32.

"Vittu kun mun elämä on paskaa".



Ja heittää jotain "faktaa" että 187 pilleriä masennuslääkettä tappaa mutta 100 ei. Kyllä se sata tai vähemmänkin saa kuule ihmisille niin paskan olon takiasi vaikka jäisit henkiin.

Joku siivoaa sun tekemät sotkut ja joku jossain on susta huolissasi.



Kannattaa lukea kirja Jäähyväiset Einolle. Kirjoittanut Johanna Ervast ja miettiä vähän enempi tota sun rikasta elämää mutta johon olet vaan vammautunut. Sun "itsetuho" ei ole itsetuhoa. Sulla on joku tarve korostaa omaa paskuuttasi. Siinähän huudat apua. Kai sä olet kuullut miten ihmiset joskus turtuu siihen eikä sua oteta tosissaan. Leikit vaarallisella asialla.



Sun elämä on ihan samaa kuin muutkin elää. Teet itse elämääsi ja keräät ympärillesi paskaa. Viillät itseäsi: että tunnet jotain? Joopa joo. Sulla on koti, perhe ja kaikki kunnossa. Elintapa paskaa sanoisin: pullamössöä parhaimmillaan!



Hanki elämä. Tee jotain mutta istut siinä ja mietit uusia tapoja järkyttää itseäsi ja muita. Minua ei kiinnosta. Unohdan sut kohta.

Sitten kun sulla on lapsi ja jos tuo kuolee sairauteen/onnettomuuteen niin sitten ymmärrät miten naurettavaa feikkiä sun "kamalan paska elämä on"!



Säälittää vanhempasi lähinnä. Reppanat huolissaan tollasesta jolla on kaikki kunnossa ja heittää tollasta kuraa. Niinkuin sulla ei ole mitään vastuuta mistään, sulla vaan paskaa ja vittua. Mitä sä annat muille? Mitä ihmettä odotat että muut sulle tekee?



Lapsi ajattelee noin ettei reksille voi mennä juttelemaan: koska olet ollut paska häirikkö. Aha.

Onko noin?

Mitä se rehtori tekee työkseen kuin yrittää saada sulle hyvän koulutuksen ja asiat kuntoon koulussa.

Siinä sinä vongut, etkä ota vastuuta. Silti näet että SINULLA on oikeus pilata muitten koulupäivä tai työpäivä. Vaan koska sinua niin huvittaa, tai ei huvita. Älä mene sinne kouluun ja muuta johonkin lastenkotiin. Mitä sää siinä hyvä osanen valitat tyhjästä?



Ota vaan kuvia itsestäsi ja feikkaat hirttämistäsi. En tajua ollenkaan tollasta käytöstä. Ala vaikka taiteilijaksi jos on tollasta luovaa näkemystä mutta ei tartte pilata muitten elämää vaan koska sinusta siltä tuntuu.



Perkeleen kiittämätön nulikka.

:)



-virhe

edelleen haluaisin tietää kuka linkkasi blogini tänne o:

-virhe

Kyyneleet silmissä luin blogiasi, todella surullinen olo tuli puolestasi. Halaisin sinua jos vain voisin. Kaikkea hyvää elämääsi, älä anna periksi!

"Vittu kun mun elämä on paskaa". Ja heittää jotain "faktaa" että 187 pilleriä masennuslääkettä tappaa mutta 100 ei. Kyllä se sata tai vähemmänkin saa kuule ihmisille niin paskan olon takiasi vaikka jäisit henkiin. Joku siivoaa sun tekemät sotkut ja joku jossain on susta huolissasi. Kannattaa lukea kirja Jäähyväiset Einolle. Kirjoittanut Johanna Ervast ja miettiä vähän enempi tota sun rikasta elämää mutta johon olet vaan vammautunut. Sun "itsetuho" ei ole itsetuhoa. Sulla on joku tarve korostaa omaa paskuuttasi. Siinähän huudat apua. Kai sä olet kuullut miten ihmiset joskus turtuu siihen eikä sua oteta tosissaan. Leikit vaarallisella asialla. Sun elämä on ihan samaa kuin muutkin elää. Teet itse elämääsi ja keräät ympärillesi paskaa. Viillät itseäsi: että tunnet jotain? Joopa joo. Sulla on koti, perhe ja kaikki kunnossa. Elintapa paskaa sanoisin: pullamössöä parhaimmillaan! Hanki elämä. Tee jotain mutta istut siinä ja mietit uusia tapoja järkyttää itseäsi ja muita. Minua ei kiinnosta. Unohdan sut kohta. Sitten kun sulla on lapsi ja jos tuo kuolee sairauteen/onnettomuuteen niin sitten ymmärrät miten naurettavaa feikkiä sun "kamalan paska elämä on"! Säälittää vanhempasi lähinnä. Reppanat huolissaan tollasesta jolla on kaikki kunnossa ja heittää tollasta kuraa. Niinkuin sulla ei ole mitään vastuuta mistään, sulla vaan paskaa ja vittua. Mitä sä annat muille? Mitä ihmettä odotat että muut sulle tekee? Lapsi ajattelee noin ettei reksille voi mennä juttelemaan: koska olet ollut paska häirikkö. Aha. Onko noin? Mitä se rehtori tekee työkseen kuin yrittää saada sulle hyvän koulutuksen ja asiat kuntoon koulussa. Siinä sinä vongut, etkä ota vastuuta. Silti näet että SINULLA on oikeus pilata muitten koulupäivä tai työpäivä. Vaan koska sinua niin huvittaa, tai ei huvita. Älä mene sinne kouluun ja muuta johonkin lastenkotiin. Mitä sää siinä hyvä osanen valitat tyhjästä? Ota vaan kuvia itsestäsi ja feikkaat hirttämistäsi. En tajua ollenkaan tollasta käytöstä. Ala vaikka taiteilijaksi jos on tollasta luovaa näkemystä mutta ei tartte pilata muitten elämää vaan koska sinusta siltä tuntuu. Perkeleen kiittämätön nulikka.

aivan mitä haluaa, lain sallimissa rajoissa. Ennen oli päiväkirjat samaa tarkoitusta varten. Tuon ikäisenä haukuin kaikki ihmiset maan rakoon päiväkirjassani aina kun heille tosissani suutuin, valitin "paskaa" elämääni ja ymmästämättömiä, välinpitämättömiä vanhempia jne. Osittain totta kyllä kaikki mutta jälkikäteen ajatellen ikäkauden ja hormonien värittämää.

Joku purkautumiskeino on masennuksesta kärsivällä nuorella hyvä, kunhan se vain ei ole koko elämä ja kun tarkoitus ei ole kirjoittaa aina vain synkempiä tunnelmia (kuten blogissa helpommin käy, lukijoita varten lisää)vaan oikeasti pyrkii etsimään niitä asioita joista saa iloa ja mielihyvää -edes vähän. Kuitenkin ilmaisuvapaus jokaiselle suotakoon, mikä sinä olet muita ja heidän elämäänsä tuomitsemaan kun et voi tietää hänen elämästään kaikkea??

Sitä minä sanoinkin; ostaa elämän. Tekis jotain. Kaikilla sama paska elämä, joku nyt jää jauhaamaan tota paskaa. Se hänelle suotakoon, ei tunteissa ole mitään väärää mutta opettajat ja rehtori tekee työtään. Pakko pilata heidän ja oppilaitten päivä? Älä mene sinne kouluun äläkä sijoita omaan tulevaisuuteesi. Sinä olet kaikkia niin paljon viisaampi ja parempi että et sä mitään kouluja tartte.

Miksi edes asuisit kotonakaan?



Aivan varmasti toi likka elää keskitasoa parempaa elämää. Elämä annettu lautasella valmiiksi pureskeltuna. Varaa valittaa kun ei ole elämää! Menis vaikka Afrikkaan katsomaan mitä on oikea hätä, mutta Suomessakin voi auttaa paljon hätääkärsiviä kuin tehdä tollasta minäminää ja vittuvittua.





35

en ole kiittämätön, itseppä ihmiset minut tähän maailmaan panivat, kun eivät osanneet ehkäisyä käyttää, ja halusivat leikkiä äitiä ja isää, kumminkin voivat ihan hyvillä mielin minua vahinkolapseksi sanoa, hakata ja potkasta pihalle'.



Kukaan ei siivoa mun sotkujani eikä ole huolissaan. Jos olisi, niin kyllä mulla olisi kaikki ihan hyvin. Itse minä sotkuni siivoan, jos sellaisia aiheutan.



Minä en korosta paskamaisuuttani, kirjoitan ihan sitä mitä haluan, jos sulla ei ole muuta elämää kun lukea toisten blogeja, ja vieläpä haukut niitä, niin ei ole mun ongelma, kukaan ei voi arvioida toisen pahaa oloa tai tilannetta, vittuakos sinä mun tilanteestani tiedät?



Ja varmaan tiedät joka kohdan lapsuudestanikin, kun noin kirjoitat? Mistäs sinä tiedät kuinka paskasti mun asiat ovat? Ei tossa blogin kirjottamisessa mikään ole sen itsekkäämpää kuin päiväkirjan kirjoittamisessakaan? Mun elämä ei ole mitään feikkiä, ihan itse nuo päätelmät teet. Mä en leiki millään asialla, tiedät kovin hyvin tietävän, että mulla on koti ja perhe? no mulla ei ole kumpaakaan, jos et tiennyt.



Miten niin ymmärrän? Miten tää muka liittyy lapsen kuolemaan? Mä en vingu kenellekkään, kenenkään ei tarvitse mua kuunnella, en oo pyytänyt sääliä keneltäkään. Itseppähän blogiini menit ja luit. Tottakai mä olisin surullinen, jos lapseni kuolisi, enkä voisi sitä verrata omaan pahaan oloon, haloo! Ne on 2eri asiaa. Molemmat kurjia.



Mä otan vastuun monestakin asiasta, enkä valita tyhjästä, mulla on oikeesti tosi paha olo, vaikka sä et sitä ymmärräkkään. En pilaa kenenkään elämää.



Onko sulla nyt hyvä mieli, kun aliarvioit mun elämää, ja haukuit mut paskaksi? Eikö sulla oikeasti oo mitään rajaa? Sun ei tarvi lukea, jos et halua, mutta itseppähän luit.



Ja en oo blogiani tänne itse linkannut. En pyydä ketään lukemaan, itseäni varten kirjoitan, että olisi parempi olo. Siinä mun mielestä ei ole mitään itsekästä, jos haluan kirjoittaa jotta saisin paremman olon.. Ja en pakota ketään kommentoimaan, enkä saa mtn. mielihyvää kommenteista, jos joku haluaa lukea, tai kiinnostaa, niin tehkööt sen. Ihan helvetin sama mulle, mutta ei tarvitse mun elämääni ruveta arvostelemaan. Lukijoita en keräile, jos heitä kiinnostaa, niin lukekoot.



sun elämäsi onkin varmaan niin hemmetin täydellistä, ja olet varmaan paljon parempi ihminen kuin minä, koska kirjoitan blogia. En tietääkseni ole pilannut kenenkään elämää, ja anteeksi kovasti jos sun elämäsi olen pilannut, mutta itse blogiini menit.



Mitäs sinä mun elämästä muka tiedät? Ja siitä, kuinka tyhjästä mä valitan? Älä lue, jos on noin iso ongelma sulle



-virhe

Sitä minä sanoinkin; ostaa elämän. Tekis jotain. Kaikilla sama paska elämä, joku nyt jää jauhaamaan tota paskaa. Se hänelle suotakoon, ei tunteissa ole mitään väärää mutta opettajat ja rehtori tekee työtään. Pakko pilata heidän ja oppilaitten päivä? Älä mene sinne kouluun äläkä sijoita omaan tulevaisuuteesi. Sinä olet kaikkia niin paljon viisaampi ja parempi että et sä mitään kouluja tartte.

Miksi edes asuisit kotonakaan?

Aivan varmasti toi likka elää keskitasoa parempaa elämää. Elämä annettu lautasella valmiiksi pureskeltuna. Varaa valittaa kun ei ole elämää! Menis vaikka Afrikkaan katsomaan mitä on oikea hätä, mutta Suomessakin voi auttaa paljon hätääkärsiviä kuin tehdä tollasta minäminää ja vittuvittua.

35

olenko sanonut et mulla olis paska elämä? paskaa täynnä se on, mutta ei se o sama asia. Ja kui kiva on mennä kouluun kun saa joka päivä kuulla sitä vittuootrumaläskihyisaatana paskaa? En arvostele ihmisten elämää, ja aivan varmasti menen afrikkaan katsomaan niitä ihmisiä ja auttamaan heitä, kun 18v.täytän ? Kyllä mä haluan auttaa niitä ihmisiä ?

-virhe

et ole vahinko etkä virhe.