Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Joko luovutan vai vieläkö yrittää? Kummilapsen perheeseen (vanhempiin) yhteys katkeamassa.
06.08.2011 |
Riitaa ei ole ollut missään vaiheessa. Eikä muutakaan erimielisyyttä. Suurimmaksi osaksi syyttäisin välimatkaa, asutaan useiden satojen kilometrien päässä toisistamme. Aiemmin emme päässeet käymään heidän luonaan koska ei ollut varaa (olin äitiyslomalla ja sitten kotihoidontuella), sitten alkoi talon rakennus. Samoihin aikoihin he ostivat talon ja remontoivat sitä. Perheen isä tästä samasta kaupungista lähtöisin ja ovat joka vuosi käyneet ainakin 3 kertaa täällä, mutta viimeisen 2 vuoden aikana eivät ole kertaakaan käyneet kylässä. Eivät edes soittaneet että ovat täällä, facebookista on saatu tietää että ovat olleet paikan päällä. Ovat olleet jopa viikkoja käymässä, ei mistään pikareissusta kyse.
Kummilapsi on pieni, alle kouluikäinen, joten hänenkään kanssaan yhteyttä ei pysty pitämään kuin vanhempien kautta. Jotka tuskin vastaavat puhelinsoittoihin. Viimeksi jouluna lähetin lapselle joululahjan, itsellä piti joulun jälkeen kysellä että onko paketti tullut perille. VAstaus oli lyhyt ja ytimekäs: On tullut, kiitos.
Sanoinkin miehelleni että jos tämä tahtoo, saa ostaa kummilapselle synttärilahjan, mutta minä en aio ostaa mitään lahjaa, en lähettää rahaa tms. Ei aikonut mieskään vaivautua. Tuskinpa lapsikaan kaipaa koska ei olla oikeastaan kuuluttu hänen elämäänsä. Ihmettelen vain miksi pyysivät kummiksi jos ei kiinnosta olla yhteydessä? Minun mies ja kummilapsen isä on kuitenkin olleet lapsena ja nuorena hyviä kavereita. Oltiin paljon tekemisissä keskenämme kunnes sitten perheen äiti tuli raskaaksi ja halusi muuttaa lähemmäksi omia sukulaisiaan. Ensimmäiset pari vuotta oltiinkiin yhteyksissä mutta sen jälkeen on yhteydenpito hiipunut täysin. Onhan heilläkin ollut kiireitä (taloremontti) mutta sen jälkeen ei ole tullut ainuttakaan yhteydenottoa että haluaisivat olla tiiviimmiin yhteyksissä. Mielestäni sekin kertoo paljon että eivät edes vaivaudu ilmoittamaan että ovat tulossa kaupunkiin.
Kommentit (6)
ettekä vanhempien... Sinänsä lapsi nyt ei varmaan niitä lahjoja nimenomaisesti kaipaa, mutta ainakin minusta oli kiva lapsenakin tietää, että on muutakin "perhettä" sen oman lähisuvun ulkopuolelta, jotka välittää minusta. Usein se ainoa yhteys oli juuri sen jonkin vuosittaisen muistamisen kautta ja sitten aikanaan rippijuhlissa, sitten vähän vanhemmiten on tullut oltua enemmän yhteydessä näihin kummivanhempiin. Eli vaikka ei oltu läheisissä tekemisissä juurikaan, eikä uskonnollisia tms., niin kuitenkin mielessäni laskin kummivanhemmat "omiin" ihmisiin, ja tiesin kyllä tarkkaan ketä he on ja kuka on ollut sylikummini jne. Joskus kavereiden kanssa puhuttiin kummeistamme, että millaisia kummeja kenelläkin on, itsekin mietin joskus että kumpienkohan kummivanhempien luo muuttaisin jos vanhemmat kuolisi... Olisi ollut ikävää tajuta jossain vaiheessa, etteivät omat kummini ole missään tekemisissä.
Jatkaisin siis jonkinlaisen muistamisen lähettämistä lapselle vaikka jouluna tai synttäreinä. Ei sillä mielestäni ole väliä miten siihen suhtaudutaan, pääasia että lapsi on jonkin kortin tms. saanut kummeilta, eikä ole tarvetta väkisin yrittää aikuisten ystävyyssuhdetta ylläpitää, aikuiset mielestäni voi olla kavereita vaikka menisi vuosiakin ettei olla yhteydessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kertaakaan sen jälkeen kun oli 2v. Ja noiden lahjojenkin lähetys on ollut sitä että ensimmäiseen kyselyyn ei ole saatu mitään vastausta, ja sitten kun toisen kerran kysytty, niin viime tippaan vastattu että se tahtoo sitä. Itse en halua vain ostaa jotain, koska jos lapsi ei tykkääkään, aivan turha ostos.
Kummilapsemme tuskin tuskin ikinä meille asumaan jos vanhempansa kuolisi koska ei olla missään tekemisissä keskenämme. Todennänäköisesti ei muista ketä me ollaan. En kaipaakaan jatkuvaa yhteydenpitoa, mutta edes joskus. Olet siinä oikeassa että lapsella ikävä joskus tajuta että hänellä on kummit, jotka ei ole pitäneet mitään yhteyttä. Mutta silti, onko se meidän velvollisuus olla lapselle lahja-automaatti? Kiltisti lähettää joka vuosi paketti, ettei vaan lapselle tule paha mieli. Eikö siinä vanhemmat voisi katsoa peiliin ja miettiä että niin, olisiko edes joskus kannattanut pitää yhteyttä.
ap
Kummilapsen vanhemmat eivät ole oma-aloitteisesti koskaan meihin yhteydessä, ainoa yhteydenpito on meidän aloitteestamme. Asumme vielä tosi lähekkäin, mutta silti yhteydenpito on heikkoa.
Olemme aina muistaneet kummilasta synttäreinä ja jouluna, yleensä olemme pienellä painostuksella saaneet kutsun kummilapsen synttäreille ("Koskas sopis tulla synttärikahveille?"). Rasittaa vain olla aina se, jonka pitää tehdä aloite yhteydenpidossa, siksi olen jättänyt ihan tarkoituksella yhteydenpidon vähemmälle - jos meitä ei kaivata, emme tungettele. Mutta muistan kyllä jatkossakin kummilasta merkkipäivinä, sen katson velvollisuudekseni (ja tykkään tietysti kummilapsesta, joten onhan se ilokin).
Mutta enpä osaa sinua neuvoa - toisaalta ymmärrän paremmin kuin hyvin, että yksipuolinen yhteydenpito ärsyttää, mutta toisaalta ehkä voisi jatkaa kuitenkin lahjojen lähettämistä. Voihan nimittäin olla, että kummilapsen perheellä on nyt hankala elämäntilanne (pieniä lapsia jne.) eikä energia riitä yhteydenpitoon, mutta sitten muutaman vuoden kuluttua tilanne voisi olla ihan toinen ja yhteydenpitokin voisi vilkastua. Vaikea siis sanoa...
Tietenkin unohdat koko asian. Yhteydenpito pitää olla puolin ja toisin eikä vain sinun puolelta. Selvästi eivät edes halua olla yhteyksissä teidän kanssa, joten antakaa olla.
Minulle oli saman tyylinen tapaus ja unohdin koko kummiuden - ei mun mielestä kummin tehtävä ole olla lahja-automaatti, joka postittelee vieraalle lapselle lahjoja.
aina lapsen nimellä... ja kun saa kännykän niin laita siihen ne viestit (kysy vaikka kerran vuodessa numeropalvelusta onko tullut numeroa) ja sitten ennen pitkää menee facebookiin ja sitten voit aina välillä "tykätä" hänen kuvista ja jutuista
Alue: Aihe vapaa
Antaisitteko tuollaisen ystävyyden mennä (ja toivoa että ehkä joskus heräävät) vai vieläkä kannattaisi yrittää? Mitä tässä edes voi tehdä kun mies yrittänyt pari kertaa soittaa, eivät ole vastanneet, eivät edes viestiä lähettäneet takaisin. Jos siis ollut sillä hetkellä kiirettä kun mieheni on soittanut...
ap