Parisuhteesta.

Kaikki virheet tehtyäni ja (kyökkiterapiointia, sanatonta viestintää ja jopa mielistelyä) läpikäyneenä minulla on nyt aikuinen ihmissuhde.

Jossa voin sanoa että: minä haluan että sinä muutut sellaiseksi kuin minä haluan (huonona hetkenä) ja mies vastaa että juu juu, haluaminen on ihan ilmaista.



Jossa toinen hyväksytään sellaisena kuin hän on (paitsi nälkäisenä ja kiukkuisena), toista ei yritetä muuttaa paitsi vähän joskus, mutta nekin pyrkimykset sanotaan ääneen, jossa seksi on molemminpuolista ja pakotonta nautintoa, ei kaupankäyntiä.



Ja jossa ei jauheta traumoja, ei syyllistetä toista, ei myöskään pidetä toista itsestäänselvyytenä. Jossa kiitetään voileivästä, jossa kerrotaan miksi on vihainen, jossa rakastetaan kamalasti.



Jossa ei sanota: mieti sitä!