Lue keskustelun säännöt.
Kohta on se tilanne, että en halua mieheni lasta meille
06.08.2011 |
Jokaisen tapaamisen jälkeen, ja joskus jopa jo ennen tapaamista, on miehen exällä jotain kommentoitavaa (lue arvosteltavaa).
Jatkuvaa napinaa ja riitaa. Alkaa pikku hiljaa olla mitta täysi.
Tiedän, että ei ole lapsen vika mutta kun kun naisen naamaa ei saa kiinni sitten millään! Kyllähän lapsikin tästä samasta asiasta kärsii, se on varmaa.
Kommentit (67)
Mustasukkainen toimii noin. Hän on mustis lapsestaan ja ei ole päässyt sen yli, että hänen ex-miehellään on uusi suhde ja heidän yhteinen lapsensa on teillä. Lapsi ehkä pitää sinusta ja on sanonut sen äidilleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No joka tapauksessa, antakaa mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos ja voitte myös hyvin sanoa tälle exälle, että teillä toimitaan teidän tavallanne ja piste.
Tekee sille lapsellekin hyvää nähdä, että asioita voi tehdä erilailla.
Kyllä maailmaan puhetta ja napinaa mahtuu.
Tero
Ennen puolisoni exällä oli aina jotain valittamista, kun haettiin tai vietiin lapsi. Nykyisin ei enää niinkään. Mutta lapselle hän sanoo, mitä meillä pitää sanoa ja tehdä. On todella ärsyttäviä, sekä ex, että lapsi. Minäkään en haluaisi lasta meille. Olenkin puolisolleni sanonut, että jos lapsen on pakko käydä, niin mitä vähemmän, sen parempi. Puolisoni asenne on se, että PAKKO kantaa vastuu, kun on tullut sählättyä nuoruudessa. Meillä on myös yhteinen lapsi, jonka puolisoni todella halusi (ei halunnut aikaisemmassa suhteessa lasta, vaan toinen osapuoli halusi ja ns. pakotti toisen osapuolen siihen > tiedän tämän, koska olen tuntenut puolisoni jo vuosia ennen tätä ensimmäistä lasta). Puolisoni sanookin, että RAKKAIN JA TÄRKEIN lapsi on jatkuvasti läsnä. Hän kokee, että ensimmäinen lapsi on rasite, joka on pakko hoitaa.
Millainen ihminen asettaa omat lapsensa paremmuusjärjestykseen? Tai vielä pahempaa, rakkaimmuusjärjestykseen!? Järkyttävää!Mitä jos eroatte riidoissa ja mies tekee taas lapsen uuden vaimon kanssa, jääkö yhteinen lapsennekin pelkäksi velvollisuudeksi uusimman ja rakkaimman edessä?
Toivon, että viesti oli provo.
toivoisin todella, että puolisoni EI haluaisi olla lapsen kanssa missään tekemisissä. Ei sitten olisi asettamassa rajoitteita elämälle ja lapsen ei tarvitsisi sietää äiti- ja isäpuolia, jotka syvällä sisimmässään vihaavat lasta.
Mitä sillä on väliä onko ollut toivottu vai ei tämä lapsi exän kanssa ja asia ei sulle pätkääkään kuulu. Hatunnoston arvoista että miehesi haluaa kuitenkin lasta tavata. Meillä oli suuria ongelmia exän kanssa alussa, haukkui minua ja soitteli raivoamispuheluita ym ym, mutta kun en lähtenyt mukaan juttuun niin meni ohi. Ohjeita, kritiikkiä ym tulvi, mutta kun vaan kohteliaasti kiitettiin vinkeistä niin alkoi hyytymään kritiikkitulva. Tänä päivänä olen todella hyvissä väleissä exän kanssa :) vaikka me naiset osataan olla kärkkäita, niin muistettais kuitenkin aina se, että lapsen etu menee edelle. Siis siinä merkityksessä, että aikuinen osaa jo käsitellä toisen aikuisen avautumisen jopa huumorilla, mutta lapsi ottaa itseensä :(
Ennen puolisoni exällä oli aina jotain valittamista, kun haettiin tai vietiin lapsi. Nykyisin ei enää niinkään. Mutta lapselle hän sanoo, mitä meillä pitää sanoa ja tehdä. On todella ärsyttäviä, sekä ex, että lapsi. Minäkään en haluaisi lasta meille. Olenkin puolisolleni sanonut, että jos lapsen on pakko käydä, niin mitä vähemmän, sen parempi. Puolisoni asenne on se, että PAKKO kantaa vastuu, kun on tullut sählättyä nuoruudessa. Meillä on myös yhteinen lapsi, jonka puolisoni todella halusi (ei halunnut aikaisemmassa suhteessa lasta, vaan toinen osapuoli halusi ja ns. pakotti toisen osapuolen siihen > tiedän tämän, koska olen tuntenut puolisoni jo vuosia ennen tätä ensimmäistä lasta). Puolisoni sanookin, että RAKKAIN JA TÄRKEIN lapsi on jatkuvasti läsnä. Hän kokee, että ensimmäinen lapsi on rasite, joka on pakko hoitaa.
Silloin kun alotit suhteesi tän puolisosi kanssa, niin kai tiesit että siihen tulee sit pieni lapsi mukana ja kai tajusit että pitää sitten sen exänkin kanssa olla tekemisissä ja täytyy välillä kuunnella napinaa.
Olet yks näitä hirveitä itsekkäitä äitipuolia jotka haluaa riistää lapseltaan isän! Se isäkin näyttää olevan vähän vajaa kun laittaa lapsensa tärkeysjärjestykseen, kummatkin ovat kuitenkin hänen ja pitäisivät olla yhtä tärkeitä! Onneks se nyt sentään kantaa vastuunsa siinä että tapaa lasta.
Sittenkun joskus sun mihes sut jättää ja perustaa uuden perheen nii aijai jos käykin nii että uusi vaimoke ei haluukkaan että isä tapaa tätä teidän lasta. Mites sitten suu pannaan?
Nyt aikuistu nainen! Sulla ei ole oikeutta pilata viattoman lapsen elämää sillä että yrität sen isän riistää.
Vittu että yököttää tollaset aivottomat lumput!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ennen puolisoni exällä oli aina jotain valittamista, kun haettiin tai vietiin lapsi. Nykyisin ei enää niinkään. Mutta lapselle hän sanoo, mitä meillä pitää sanoa ja tehdä. On todella ärsyttäviä, sekä ex, että lapsi. Minäkään en haluaisi lasta meille. Olenkin puolisolleni sanonut, että jos lapsen on pakko käydä, niin mitä vähemmän, sen parempi. Puolisoni asenne on se, että PAKKO kantaa vastuu, kun on tullut sählättyä nuoruudessa. Meillä on myös yhteinen lapsi, jonka puolisoni todella halusi (ei halunnut aikaisemmassa suhteessa lasta, vaan toinen osapuoli halusi ja ns. pakotti toisen osapuolen siihen > tiedän tämän, koska olen tuntenut puolisoni jo vuosia ennen tätä ensimmäistä lasta). Puolisoni sanookin, että RAKKAIN JA TÄRKEIN lapsi on jatkuvasti läsnä. Hän kokee, että ensimmäinen lapsi on rasite, joka on pakko hoitaa.
Silloin kun alotit suhteesi tän puolisosi kanssa, niin kai tiesit että siihen tulee sit pieni lapsi mukana ja kai tajusit että pitää sitten sen exänkin kanssa olla tekemisissä ja täytyy välillä kuunnella napinaa.
Olet yks näitä hirveitä itsekkäitä äitipuolia jotka haluaa riistää lapseltaan isän! Se isäkin näyttää olevan vähän vajaa kun laittaa lapsensa tärkeysjärjestykseen, kummatkin ovat kuitenkin hänen ja pitäisivät olla yhtä tärkeitä! Onneks se nyt sentään kantaa vastuunsa siinä että tapaa lasta.
Sittenkun joskus sun mihes sut jättää ja perustaa uuden perheen nii aijai jos käykin nii että uusi vaimoke ei haluukkaan että isä tapaa tätä teidän lasta. Mites sitten suu pannaan?
Nyt aikuistu nainen! Sulla ei ole oikeutta pilata viattoman lapsen elämää sillä että yrität sen isän riistää.
Vittu että yököttää tollaset aivottomat lumput!
Edit:
Olet yks näitä hirveitä itsekkäitä äitipuolia jotka haluaa riistää lapselta isän!
Ennen puolisoni exällä oli aina jotain valittamista, kun haettiin tai vietiin lapsi. Nykyisin ei enää niinkään. Mutta lapselle hän sanoo, mitä meillä pitää sanoa ja tehdä. On todella ärsyttäviä, sekä ex, että lapsi. Minäkään en haluaisi lasta meille. Olenkin puolisolleni sanonut, että jos lapsen on pakko käydä, niin mitä vähemmän, sen parempi. Puolisoni asenne on se, että PAKKO kantaa vastuu, kun on tullut sählättyä nuoruudessa. Meillä on myös yhteinen lapsi, jonka puolisoni todella halusi (ei halunnut aikaisemmassa suhteessa lasta, vaan toinen osapuoli halusi ja ns. pakotti toisen osapuolen siihen > tiedän tämän, koska olen tuntenut puolisoni jo vuosia ennen tätä ensimmäistä lasta). Puolisoni sanookin, että RAKKAIN JA TÄRKEIN lapsi on jatkuvasti läsnä. Hän kokee, että ensimmäinen lapsi on rasite, joka on pakko hoitaa.
Silloin kun alotit suhteesi tän puolisosi kanssa, niin kai tiesit että siihen tulee sit pieni lapsi mukana ja kai tajusit että pitää sitten sen exänkin kanssa olla tekemisissä ja täytyy välillä kuunnella napinaa.
Olet yks näitä hirveitä itsekkäitä äitipuolia jotka haluaa riistää lapseltaan isän! Se isäkin näyttää olevan vähän vajaa kun laittaa lapsensa tärkeysjärjestykseen, kummatkin ovat kuitenkin hänen ja pitäisivät olla yhtä tärkeitä! Onneks se nyt sentään kantaa vastuunsa siinä että tapaa lasta.
Sittenkun joskus sun mihes sut jättää ja perustaa uuden perheen nii aijai jos käykin nii että uusi vaimoke ei haluukkaan että isä tapaa tätä teidän lasta. Mites sitten suu pannaan?
Nyt aikuistu nainen! Sulla ei ole oikeutta pilata viattoman lapsen elämää sillä että yrität sen isän riistää.
Vittu että yököttää tollaset aivottomat lumput!Edit:
Olet yks näitä hirveitä itsekkäitä äitipuolia jotka haluaa riistää lapselta isän!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
koska pelkää exänsä mielipidettä. Näin en näe miestä koskaan keskiviikkoiltaisin enkä joka toinen viikonloppu, ne on pyhitetty miehen lapselle. Jos meillä olisi joku yhteinen tärkeä meno lapsiviikonloppuna (esim. oli parhaan kaverini häät), ei mies lähde mukaan, koska "ei halua sotkea lasta tähän juttuun".
Kolme vuotta jo oltu näin, alkaa vähitellen kypsyttää. Kesällä miehellä oli 4 vko lomaa samaan aikaan kuin minulla, siitä 2 vko oli vain lapsen kanssa.
koska pelkää exänsä mielipidettä. Näin en näe miestä koskaan keskiviikkoiltaisin enkä joka toinen viikonloppu, ne on pyhitetty miehen lapselle. Jos meillä olisi joku yhteinen tärkeä meno lapsiviikonloppuna (esim. oli parhaan kaverini häät), ei mies lähde mukaan, koska "ei halua sotkea lasta tähän juttuun".
Kolme vuotta jo oltu näin, alkaa vähitellen kypsyttää. Kesällä miehellä oli 4 vko lomaa samaan aikaan kuin minulla, siitä 2 vko oli vain lapsen kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
koska pelkää exänsä mielipidettä. Näin en näe miestä koskaan keskiviikkoiltaisin enkä joka toinen viikonloppu, ne on pyhitetty miehen lapselle. Jos meillä olisi joku yhteinen tärkeä meno lapsiviikonloppuna (esim. oli parhaan kaverini häät), ei mies lähde mukaan, koska "ei halua sotkea lasta tähän juttuun".
Kolme vuotta jo oltu näin, alkaa vähitellen kypsyttää. Kesällä miehellä oli 4 vko lomaa samaan aikaan kuin minulla, siitä 2 vko oli vain lapsen kanssa.
Huh huh. Laita se miehesi valitsemaan, joko muutattte yhteen tai ja hänen lapsensa on osa sinunkin perhettä, tai sitten lähdet. Simple as that.
En tutustuttaisi uutta miesystävää lapsiini vuosiin. Lapsillani on tarpeeksi vaikeaa hyväksyä uusi äitipuoli ja tämän lapset. Minä en halua lasteni elämää sotkea entisestään.
Mikä ihme ihmisillä on leikkimään kotia? Miksi seurustelu ei riitä? Siinä ei edes ikinä tule arki vastaan.
koska pelkää exänsä mielipidettä. Näin en näe miestä koskaan keskiviikkoiltaisin enkä joka toinen viikonloppu, ne on pyhitetty miehen lapselle. Jos meillä olisi joku yhteinen tärkeä meno lapsiviikonloppuna (esim. oli parhaan kaverini häät), ei mies lähde mukaan, koska "ei halua sotkea lasta tähän juttuun". Kolme vuotta jo oltu näin, alkaa vähitellen kypsyttää. Kesällä miehellä oli 4 vko lomaa samaan aikaan kuin minulla, siitä 2 vko oli vain lapsen kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
koska pelkää exänsä mielipidettä. Näin en näe miestä koskaan keskiviikkoiltaisin enkä joka toinen viikonloppu, ne on pyhitetty miehen lapselle. Jos meillä olisi joku yhteinen tärkeä meno lapsiviikonloppuna (esim. oli parhaan kaverini häät), ei mies lähde mukaan, koska "ei halua sotkea lasta tähän juttuun". Kolme vuotta jo oltu näin, alkaa vähitellen kypsyttää. Kesällä miehellä oli 4 vko lomaa samaan aikaan kuin minulla, siitä 2 vko oli vain lapsen kanssa.
Huh huh. Laita se miehesi valitsemaan, joko muutattte yhteen tai ja hänen lapsensa on osa sinunkin perhettä, tai sitten lähdet. Simple as that.
eli ilmoitin, että olen kypsä koko juttuun ja joko eletään kunnolla yhdessä tai ei lainkaan. Mies ehdotti yhteisen asunnon ostamista, mutta tiesi hyvin, että minä en saa tarvittavaa 200 000 euroa lainaa. Mies taas ei suostu muuttamaan nykyistä pienempään asuntoon tai maksamaan asuntoa kokonaan, jos se on yhteinen.
Isä hoitaa exän kanssa nämä asiat ja sinä juttelet isän kanssa! Eikö?? Ja otat mahdollisimman vähän asiaan kantaa. Kaippa tiesit kun menit isän kanssa naimisiin mitä tuleman pitää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
isien kanssa vehtaa ja sit pitäiskin niitten olla kuin ei lasta/exää olisikaan.
Taitaa ne olla tosiaan vajaita!
"Jaa, mistä päättelet, että olen äitipuoli? Nyt ei osunut, eikä uponnut."
Olet sitten äitipuoli tai isäpuoli tai mikälie, olet jokatapauksessa mielipuoli kun tuolla lailla käyttäydyt!
Taisi osua ja upota kaikki muu kuitenkin paitsi titteli. Kannattaa varmaan kaivaa se pääs ulos sieltä perseestäs ja alkaa tosiaan ajattelemaan nillä aivoillasi.
Ennen puolisoni exällä oli aina jotain valittamista, kun haettiin tai vietiin lapsi. Nykyisin ei enää niinkään. Mutta lapselle hän sanoo, mitä meillä pitää sanoa ja tehdä. On todella ärsyttäviä, sekä ex, että lapsi. Minäkään en haluaisi lasta meille. Olenkin puolisolleni sanonut, että jos lapsen on pakko käydä, niin mitä vähemmän, sen parempi. Puolisoni asenne on se, että PAKKO kantaa vastuu, kun on tullut sählättyä nuoruudessa. Meillä on myös yhteinen lapsi, jonka puolisoni todella halusi (ei halunnut aikaisemmassa suhteessa lasta, vaan toinen osapuoli halusi ja ns. pakotti toisen osapuolen siihen > tiedän tämän, koska olen tuntenut puolisoni jo vuosia ennen tätä ensimmäistä lasta). Puolisoni sanookin, että RAKKAIN JA TÄRKEIN lapsi on jatkuvasti läsnä. Hän kokee, että ensimmäinen lapsi on rasite, joka on pakko hoitaa.
..omanapaista ja itsekästä tekstiä! Häpeäisit edes. Ajattele sitä lasta. Et taida kyetä. Häneltä ei kysytty, haluaako syntyä.
Kun nyt olet eksä-nyksä-tulevaeksä-kierteessä...mitään et saa tekemättömäksi.
koska pelkää exänsä mielipidettä. Näin en näe miestä koskaan keskiviikkoiltaisin enkä joka toinen viikonloppu, ne on pyhitetty miehen lapselle. Jos meillä olisi joku yhteinen tärkeä meno lapsiviikonloppuna (esim. oli parhaan kaverini häät), ei mies lähde mukaan, koska "ei halua sotkea lasta tähän juttuun".
Kolme vuotta jo oltu näin, alkaa vähitellen kypsyttää. Kesällä miehellä oli 4 vko lomaa samaan aikaan kuin minulla, siitä 2 vko oli vain lapsen kanssa.
on fiksu mies. Käyttäytyy juuri niin kuin vastuullisen isän kuuluukin. Asettaa oman lapsensa sun parhaan kaverin edelle. Mene yksin sinne häihin äläkä tee asiasta ongelmaa.
Toivottavasti miesystäväsi olisi myös niin viisas, että älyäisi hommata itselleen naisen, joka häntä oikeasti arvostaa.
Ennen puolisoni exällä oli aina jotain valittamista, kun haettiin tai vietiin lapsi. Nykyisin ei enää niinkään. Mutta lapselle hän sanoo, mitä meillä pitää sanoa ja tehdä. On todella ärsyttäviä, sekä ex, että lapsi. Minäkään en haluaisi lasta meille. Olenkin puolisolleni sanonut, että jos lapsen on pakko käydä, niin mitä vähemmän, sen parempi. Puolisoni asenne on se, että PAKKO kantaa vastuu, kun on tullut sählättyä nuoruudessa. Meillä on myös yhteinen lapsi, jonka puolisoni todella halusi (ei halunnut aikaisemmassa suhteessa lasta, vaan toinen osapuoli halusi ja ns. pakotti toisen osapuolen siihen > tiedän tämän, koska olen tuntenut puolisoni jo vuosia ennen tätä ensimmäistä lasta). Puolisoni sanookin, että RAKKAIN JA TÄRKEIN lapsi on jatkuvasti läsnä. Hän kokee, että ensimmäinen lapsi on rasite, joka on pakko hoitaa.
Voi mikä hirvitys ällötys! Siltä lapselta varmaan kysyttiin haluaako se syntyä tuohon perheeseen ja haluaako se että sen vanhemmat eroaa.
Ja maailman typerin argumentti on että se puoliso "pakotti" tekemään lapsen. Kai sillä sun miehelläs joku oma tahto on?!?! Olettaisin että se tajus mitä teki kun lapsensa hankki. Kuuluukin kantaa vastuu siitä kun lapsen meni tekemään. Voi lapsi raukkaa minkä isän sai ja sitten kaupanpäälle tommosen kivan lisäkkeen siihen :)
Ihanaa kun se on se sun lapsi kun on se rakkain ja tärkein :)
koska pelkää exänsä mielipidettä. Näin en näe miestä koskaan keskiviikkoiltaisin enkä joka toinen viikonloppu, ne on pyhitetty miehen lapselle. Jos meillä olisi joku yhteinen tärkeä meno lapsiviikonloppuna (esim. oli parhaan kaverini häät), ei mies lähde mukaan, koska "ei halua sotkea lasta tähän juttuun".
Kolme vuotta jo oltu näin, alkaa vähitellen kypsyttää. Kesällä miehellä oli 4 vko lomaa samaan aikaan kuin minulla, siitä 2 vko oli vain lapsen kanssa.
Paitsi että meillä mies ei pelkää exänsä mielipidettä, vaan lähinnä lastensa "etua" ajatellen ei ole halunnut tunnustaa heille että rakastaa erästä naista, joka ei ole heidän äitinsä. Huvittavaa kun yhdessä oltu jo 4 vuotta ja heidän äitinsä on asunut uuden miehensä kanssa (jonka takia jätti mun miehen ja näppärästi samalla vei puolet hänen omaisuudestaan) jo 7 vuotta. Mies on niin reppana että ajattelee että lapset kärsii tarpeeksi äitinsä tempauksista. Todellisuudesta nuorempi ei edes muista aikaa jolloin he olivat vielä ydinperhe.
Joku aika sitten laitoin miehen valitsemaan. Suhteemme on vakava ja olen itse tosissani sitoutunut joten ajattelin että joku ratkaisuhan tähän pompotteluun on tultava. Mies kuunteli, ja nyt olen mukana kuvioissa kun on lapsiviikonloppu, en säännöllisesti mutta tilanne parantunut kuitenkin huomattavasti. Elän toivossa että pääsemme vielä normalisoimaan tämän ja voimme vihdoinkin muuttaa yhteen. Senkin suunnitteleminen on ollut jäissä tämän takia kun mies ei ole halunnut sekottaa lapsia ja minua.
Millainen ihminen asettaa omat lapsensa paremmuusjärjestykseen? Tai vielä pahempaa, rakkaimmuusjärjestykseen!? Järkyttävää!
Mitä jos eroatte riidoissa ja mies tekee taas lapsen uuden vaimon kanssa, jääkö yhteinen lapsennekin pelkäksi velvollisuudeksi uusimman ja rakkaimman edessä?
Toivon, että viesti oli provo.