Oon niin väsy että meinaan lakata jaksamasta

*halaa*

Just olen ollut hätäisen viikon yhden lapsen kanssa ja mietin kyllä, että miten helvetissä monilapsiset tukiverkottomat yh:t voivat mitenkään selvitä arjessa. :O



Minkä ikäisiä lapsesi ovat? Käytkö itse töissä? Onko sulla kavereita tai edes vertaistukea sen nuorimmaisesi suhteen? Kuulostat masentuneelta, oletko tehnyt netissä masennustestiä? Näetkö tulevaisuudessa mitään odottamisen arvoista?

Ekana herää myös kysymys, eikö sulle oo tarjottu mitään tukea sairaan lapsesi myötä?



Ei kenenkään tarvitse jaksaa yksin..

mulle ei olla voitu tarjota apua. Tarkoitan tällä että ollaan elelty niin vaikean ja super harvinaisen sairaudne kanssa etten ole voinut ottaa ketään hoitajaa. Nyt kun voisin, niin en ole jaksanut yrittää hommata. Näen mä jotain valopilkkuja tulevaisuudessa, mut tuntuu et ne vähenee kokoajan.

Mä kyllä pyysin naapurilta yksi päivä, jos se olisi voinut 25min hoitaa mun nuorimmaista, mut ei se voinut. Mä olen häntä auttanut, mut ei hän haluu sit auttaa. No, joku vikahan se minussa on. Ei aina syy voi olla muissa. Mutta olen oikeesti niin yksin ja vailla tukea ettei kukaan.

Lapseni lääkärille toissapäivänä sanoin et olen niin väsynyt ja se vaan sanoi että ihan varmasti olet. Se jäi sitten siihen kun laiteltiin tippaa ja aineita tippuun lapselle.

Nytkin itkettää. Kiitos halauksista!

Tai jos isompia, niin vaikka suoraan sosiaalitoimeen. Kyllä sulle pitää apua järjestyä. Neuvolan kautta saat yhteyden kotipalveluun ja sieltä voi löytyä oikea aarre avuksi. Tai sosiaalitoimen kautta voidaan etsiä teille tukiperhe, joka voisi olla apuna vaikka kerran kuussa, jos niin sovitte. Tukiperheet on tarkoitettu aivan normaaleille perheille, joilla on elämässä vähän rankempi pätkä menossa, tai puuttuu omat tukiverkostot kokonaan. Tukiperhe saattaisi olla juuri teille sopiva juttu - lapset saisivat olla turvallisessa paikassa hoidossa hetken ja sinä saisit levähtää. Sekin, että lapsellasi on hoitoa vaativa tila, on vain hidaste, ei este. Hyvä tukiperhe kyllä selviää tutustumalla lapseen ja kuuntelemalla ohjeesi.



Ota ja kysy rohkeasti, pyydä ja VAADI, sano että olet aivan poikki ja jotain apua pitää saada heti. Jos kunnallasi on töissä sosiaaliohjaajia ja löydät netistä yhteystiedot, niin ota ja soita heti maanantaina. Heidän työnsä on nimenomaan sopivan tuen etsiminen yhdessä perheen kanssa ja heillä on tietoa tarjolla olevista palveluista. Tai sitten soitat sinne neuvolaan tai perheneuvolaan ja sanot, että nyt on väsymys liian suurta.

Kiitos kaunis vastauksesta ja neuvoista, alkoi taas poruttamaan että joku voi olla noin ystävällinen ja jaksaa mua neuvoa! Mä koitan maanantaina heti soittaa vaikka sinne neuvolaan. Itseasiassa en ole neuvolassa enää vuosin käynyt, vaan poikani kaikki hoidot ovat yliopistollisessa sairaalassa. En ihan oikeasti ole varma miten se neuvolantäti sitten voi auttaa kun ei olla siellä enää kirjoilla. Mutta koitan ainakin. Ja sinne sosiaalivirastoon voi soittaa. Kai siellä joku keskus osaa auttaa ja neuvoa oikealle ihmiselle. En tiedä. Mutta KIITOS kaunein neuvoista

Ja onhan se aina mukavampi soittaa ekana edes jokseenkin tutulle neuvolatädille, kuin ihan tuntemattomalle ihmiselle. Omalle neuvolatädilleni soitin kerran niin, että kun hän vastasi, purskahdin itkuun enkä saanut edes nimeä sanottua. Ymmärsi kyllä yskän ja osasi heti varata mulle ajan oikeaan paikkaan ja antoi tarvittavia puhelinnumeroita. Neuvolassa nimittäin kyllä tietävät, minne voivat asiakkaan ohjata ja heiltä löytyy koneelta yhteystietoja. Ja sosiaalivirastoon soittamalla pitäisi myös päästä eteenpäin, vaikka sitten soittamalla vaihteeseen ja töräyttämällä, että "nyt on akuutti väsymys ja pieniä lapsia, kenelle pääsen puhumaan".



Ihan oikeasti, tosi paljon tsemppiä. Tiedän itsekin millaista on, kun on hirmu huoli lapsesta ja arki tuntuu uppoava pelkkien terveysasoiden kanssa puljaamiseen. Eikä meilläkään ole tukiverkkoja lähellä, mutta onneksi parin tunnin automatkan päässä on edes jotain, niin ollaan pysytty pinnalla. Sulla on kaikki oikeus saada tukea, samoin lapsillasi, joten pyydä ja vaadi niin hyvin kuin osaat.



Iso kiitos sulle, että huolehdit perheestäsi ja koitat nyt huolehtia myös itsestäsi. Oot hyvä tyyppi!

- tarvitset lapsellesi henkilökohtaisen avustajan, jonka vammaislaki 9/ 2009 sallii kunnan maksamana

Olet tosi sitkeä ja vahva nainen, kun olet jo näinkin kauan jaksanut, en voi kuin nostaa hattua sulle!



Nyt vaan tosiaan maanantaina se puhelin käteen, asiat varmasti alkavat pikku hiljaa järjestyä.

Tiedän että olisin oikeutettu niihin omaishoitajan vp päiviin, vaan lapseni hoitava lääkäri ne kielsi aikanaan, infektion riski olisi ollut niin suuri. Eli lapsen etu tottakai on mennyt kokoajan kaiken muun edelle. tietenkin. mä vaan oon nyt loppu, melkoisen loppu ja onneksi tajuan sen itsekin. Nyt kuitenkin tilanne sillä mallilla, että voisin ottaa apua tänne ulkopuolelta. Ja mä oikeasti koitan sitä saada. Se vaan tuntuu niin pahalta kun pitäisi saada nyt heti nukkua ainakin viikko putkeen, eikä se oo mahdollista.

Nyt koitan itse jos saisin unta. Tämäkin niin outoa, olen ihan katki eikä uni tuu vaikka saisi nukkua jokusen tunnin. Vali vali. Mä tiedän ettei saisi valittaa, mutta mulla ei oikeasti ole KETÄÄN kenelle näistä puhua jne.

Upea on tällainen mahdollisuus että voi anonyymina etes täällä netissä avautua.

Nyt menen hammaspesulle ja pienimmän rakkaani viereen maata!

Hyviä öitä, kunpa ei olisi painajaisia tänä yönä! Muuta en just nyt toivo tällä hetkellä!

että sitäkin kautta voi yrittää edetä. Lääkärit ovat "vain" lääkäreitä, eivätkä yleensä tiedä mitä talossa tapahtuu. Hoitajat ovat niitä, jotka tietävät mistä sosiaalityöntekijä löytyy tai minne pitää soittaa.

Oisko oikeasti mitään vertaistukiryhmää, mistä löytäisit samassa tilanteessa olevia?

niin pätevän hoitajan teille kotiin, jotta infektioriski tulisi huomioiduksi? Sulle siis lepoa sitä kautta. Tilanteesi taitaa vaatia erikoisjärjestelyitä. Yritä siis jaksaa olla kovana, kun vaadit apua. Ehkä omalääkäri voisi alkaa pitämään sinun puolta - huomioida jaksamistasi?