Lue keskustelun säännöt.
Oma kokemus työkkäristä:
05.08.2011 |
Kun jouduin sinne ilmoittautumaan ja käytiin läpi työnhakusuunnitelmaa, kysyi virkalija :
- olenko naimisissa? Kyllä
- onko miehelläsi vakituinen työ? kyllä
- onko teillä lapsia, koulussa? kyllä
Sen jälkeen virkalija sanoi ettei ole mitään syytä edes ajatella muuttoa työnperässä.
hänen perusteena oli se että turhaan rikkoa miehen työhistoriaa ja hyvää työsopimus, turha repiä lasta toiselle paikkakunnalle.
Joten onko virkalijoissa näin paljon eroa vai onko asia muuttunut?
ja mikä oli lopputulos, pääsin työkoekilun käyttä ihan unelmatyöhön. Osa-aikainen toimistovirkailija.
Vai onko tässäkin asiassa se oma käyttäytyminen syynä? Niinhän metsä vastaa kuin sinne huudetaan. Hyvällä ja pahalla.
Kommentit (8)
minulta ei koskaan ole kysytty mitään perheestäni.
Olen työllistynyt onneksi aina alle puolessa vuodessa uudestaan, mutta silti joka kerta on tehty oikein alleviivaten selväksi, että he voivat lähettää minut mihin tahansa työhön ihan mihin tahansa, ja niistä voi vain painavin perustein kieltäytyä.
Ja lisäksi sekin on totta, että niitä unelmatöitä ei riitä kaikille. Joittenkin on pakko mennä työkokeiluihin sellaisiin paikkoihin, joita on vain pakko kestää loppuelämä, jos meinaa hengissä selvitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
-Olenko naimisissa? Kyllä.
-Onko miehelläni vakituinen työ? Ei.
-Onko meillä lapsia koulussa? Ei.
Mitä tämä sitten tarkoittaisi? Eikö muita asioita huomioida? Entäpä puolison opiskelut? Entäpä lasten kuntoutukset? Kuka auttaisi sitten apua tarvitsevia vanhempia, jos me lapset muuttaisimme työn perässä?
myös 85 km etäisyydellä oleviin työpaikkoihin. Osa-aikainen toimistovirkailija ei yleensä ole unelma kenellekään, eläkettä kertyy ropo tai kaksi.
myös 85 km etäisyydellä oleviin työpaikkoihin. Osa-aikainen toimistovirkailija ei yleensä ole unelma kenellekään, eläkettä kertyy ropo tai kaksi.
On olemassa takuueläke. Ja jos ap:lle sopii tuo työ niin loistavaa. Me ei voida tietää kaikkien perhetilanteita täällä, eikä se meille kuulukkkaan. Kuten ap kirjoitti, heillä onlapsi/lapsia. Olisiko se syynä osa-aikaiseen työhön.
työkkäristä 2000 luvun alussa. ei sieltä mitään työtä tarjota. itse etsin ja sen jälkeen en oo edes käyny vaikka oon ollu työtä vailla, kun itse olen irtisanoutunut niin karenssihan sieltä olisi tullu ja itse oon löytänyt aina uuden työn alle 1kk.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse asiassa ainoa kerta, kun vähän vastentahtoisesti 'jouduin' työkkärin määräyksestä töihin oli vuonna 1977, koululaisena kuukaudeksi kesätyöhön. Että on siitä jonkin verran aikaa ja erittäin pitkäaikaisen ja runsaan työttömyyshistoriani perusteella uskallan väittää,että kokemusta on!
Karenssin välttämiseen on paljon hyviä keinoja, mm. se että vakuuttaa itse aktiivisesti hakevansa töitä. En muista, onko minun perheasioitani kysytty, mutta kyllä ne näin pienellä paikkakunnalla ovat muutenkin tiedossa.
Työvoimatoimisto ei minusta koskaan ole ollut paikka, joka voisi minua minnekään osoittaa tai joka olisi minulle töitä etsinyt. Olen ollut pitkäänkin työttömänä, eikä työkkäri ole vaatinut kuin pari puhelinilmoittautumista. Työpaikat olen aina löytänyt itse, enkä voi kuvitellakaan, mitä työtä työkkäri olisi voinut minulle tarjota.
minulta ei koskaan ole kysytty mitään perheestäni.
Olen työllistynyt onneksi aina alle puolessa vuodessa uudestaan, mutta silti joka kerta on tehty oikein alleviivaten selväksi, että he voivat lähettää minut mihin tahansa työhön ihan mihin tahansa, ja niistä voi vain painavin perustein kieltäytyä.
Ja lisäksi sekin on totta, että niitä unelmatöitä ei riitä kaikille. Joittenkin on pakko mennä työkokeiluihin sellaisiin paikkoihin, joita on vain pakko kestää loppuelämä, jos meinaa hengissä selvitä.