En ymmärrä millainen kummin pitäisi olla, ilmeisesti ei ainakaan minunlaiseni

kutsun kummilastani meille yökylään ja kun vierailen kummilapsen perheen kotona vietän kumitytön kanssa normaalia enemmän aikaa. Syntymäpäivänä muistan lahjaa mielummin jollain yhteisellä tekemisellä, esimerkiksi uimahallireissulla tai teatteriesityksellä. Kännykkää kummitytölläni ei vielä ole, mutta noin kerran viikossa soitan jomman kumman vanhemman kännykkään ja juttelen tytön kanssa puhelimitse kuulumisista yms. Lähettelen kummitytölle myös postikortteja ja lyhyitä kirjeitä silloin tällöin. Välttämättä ei siis aina tarvitse olla fyysisesti kummilapsen kanssa. Itse olen kokenut juurikin puhelut ja postikortit kivaksi tavaksi muistaa. Vastaavasti minä saan aina kummilapseltani itseaskarrellun synttäri- ja joulukortin jne. Koen, että itsekin saan kummiudesta paljon irti. Itselläni on yksi oma lapsi ja olen ihan normaalisti työssäkäyvä ihminen.

yksi lapsi ja yksi kummilapsi. Kyllä tuon jaksaa kuka vaan. Minulla on neljä lasta ja viisi kummilasta, ja käyn myös töissä. En vain pysty samaan, millään. Enkä ota siitä huonoa omaatuntoa.

kutsun kummilastani meille yökylään ja kun vierailen kummilapsen perheen kotona vietän kumitytön kanssa normaalia enemmän aikaa. Syntymäpäivänä muistan lahjaa mielummin jollain yhteisellä tekemisellä, esimerkiksi uimahallireissulla tai teatteriesityksellä. Kännykkää kummitytölläni ei vielä ole, mutta noin kerran viikossa soitan jomman kumman vanhemman kännykkään ja juttelen tytön kanssa puhelimitse kuulumisista yms. Lähettelen kummitytölle myös postikortteja ja lyhyitä kirjeitä silloin tällöin. Välttämättä ei siis aina tarvitse olla fyysisesti kummilapsen kanssa. Itse olen kokenut juurikin puhelut ja postikortit kivaksi tavaksi muistaa. Vastaavasti minä saan aina kummilapseltani itseaskarrellun synttäri- ja joulukortin jne. Koen, että itsekin saan kummiudesta paljon irti. Itselläni on yksi oma lapsi ja olen ihan normaalisti työssäkäyvä ihminen.

yksi lapsi ja yksi kummilapsi. Kyllä tuon jaksaa kuka vaan. Minulla on neljä lasta ja viisi kummilasta, ja käyn myös töissä. En vain pysty samaan, millään. Enkä ota siitä huonoa omaatuntoa.

Minä olen tehnyt päätöksen, että en hanki omia lapsia tai kummilapsia määräänsä enempää. Nyt niitä on juuri sen verran, että jaksan tarjota molemmille parasta mahdollista. :) En siis todellakaan ole superäiti vaan ihan tavallinen mamma vaan. Siksi minulla ei ole varaa kerätä lapsilaumaa ympärilleni.

Pitkään tunsin syyllisyyttä siitä että olin niin huono kummi (aika samanlainen kuin ap), mutta jotenkin tässä vuosien varrella se kiva suhde kummityttööni on kuitenkin vaivihkaa rakentunut. Emme me sydänystäviä ole, mutta nyt hänen ollessaan 15-vuotias voimme jo jutella kuin "ihminen ihmiselle", ja puolin ja toisin nautimme tästä yhteydestä (tiedän, koska hän on kertonut sen äidilleen). Näen häntä muutaman kerran vuodessa, joten mikään tiivis suhteemme ei ole, mutta silti se toimii.



Minulle kummius oli vaikeaa silloin kun itselläni ei ollut lapsia, enkä oikein tiennyt miten päin lasten kanssa ollaan. Aluksi olin kummi ihan vain velvollisuudesta ystävääni (hänen äitiään) kohtaan, mutta nyt siinä on jo enemmän sisältöä.

eväsretkeä lähimetsään, leikkipuistoon tms. ilmaista / lähes ilmaista. Tietysti tämän voi nähdä lapsenhoitopalveluna mutta miten ihmeessä muuten voi luoda ihmissuhteen kuin antamalla aikaa? Ja joo, sitä yhteistä aikaa voi viettää vaikka lapsen kotipihallakin.

sillä olisin joutunut matkustamaan aina 2h/suunta bussilla nähdäkseni lasta. Jos ei riitä se, että kävin tuttavallani kylässä kutsuttuna ja samalla vaihdoin kuulumiset lapsen kanssa, niin ei voi mitään.

Minä ymmärrän, että omien lasteni kummeilla on omat elämänsä ja kiireensä, enkä kuvittele, että he käyttäisivät vapaa-aikansa omien lasteni hoitamiseen tai viihdyttämiseen. Mielestäni se on minun tehtäväni vanhempana.

ap

kummilasta voisi ottaa joskus "hoitoon" omaan kotiin? Olisi omillekin lapsille leikkikaveria ja ehtisi silti touhuta esim.viikonlopussa enemmän. Olisi vähän niin kuin "kaveriserkku" lapsille.

tuskin Ap:tä on kovin motivoinut kummipyyntö "kun ei ketään myuutakaan ole". Eipä tuo hirveän mairittelevaa ole vanhempienkaan puolelta.

En lukenut ketjua, vastaan suoraan ap:n aloitukseen..





Meille on nyt tulossa esikoinen ja seuraavat kriteerit olemme kertoneet lapsen tuleville (haltia)kummeille:



- on järkevä aikuinen, jonka mallia voi seurata. Asioita voi tehdä myös eri tavalla kuin äiti ja isä, mutta silti täysin oikein.

- luotettava, voi esim. jutella asioista, joista ei vanhempien kanssa halua jutella (teini-ikä ja teinien "salaisuudet"?)

- EI ole lahja-automaatti (toki saa tuoda, mutta emme velvoita tähän)

- tavaroita tärkeämpää on yhteinen aika, esim. leffa/piknik/tms

- emme kaipaa kristillistä kasvatusta (emme kuulu kirkkoon ja lasta ei kasteta)

- kummiudesta voi kieltäytyä (tosin kaikki suostuivat ilolmielin)