Kuinka kauan tämä "hyväksyn vain isän"-vaihe kestää??? Taapero (sekä vauva 4kk)

Tään viikon alussa aloitti perhepäivähoitajalla, kun mullakin alkoi työt. Tätä ennen olin kotona hoitamassa. Nyt on ollut sellainen tilanne, et isi on vienyt ja käynyt hakemassa tytön hoidosta. Tänä iltana en kelvannut tytölle ollenkaan, siitä on kertakaikkisesti tullut ihan isin tyttö! Mies oli lomalla heinäkuun ja paljon tytön kanssa, joten huomasin jo silloin miten kovasti alkoi olemaan isin perään.



Tänä iltana en olisi saanut edes iltapesuja tehdä. Huusi suoraa huutoa ja lopulta rimpuili sylistä pois, kun yritin lohduttaa. Olisko sitten jotakin protestia, kun äiti ei olekaan enää paikalla 24/7. Jokatapauksessa pahalta tuntuu. Kiintymyssuhteessa ei ole ongelmaa.



Jostain olen kuullut et toisen vanhemman suosiminen jonkin aikaa on normaalia, menee kuitenkin ohi. Kyyneleet mulla tuli illalla, niin kamalalta tuntui. Illat ovat olleet aika hankalia tällä viikolla muutenkin. Tyttösemme kamalan ärhäkällä tuulella. Hoitajamme sanoi, että alku ollut silti yllättävän helppo, koska tyttömme ei ole aikaisemmin juurikaan kenenkään hoidossa ollut. Mitä nyt mummit ja ukit hyvin harvakseltaan ja muutaman tunnin joskus hoitaneet.



Kaippa tää äidin syrjiminen meillä nyt johtuu tuosta hoidon aloituksesta ja teillä sit vauvan tulosta. Olisko niin?

meillä taas on tytöllä (1v5kk) äiti-vaihe, eli äiti on ainoa joka kelpaa ja vessaankin pitää päästä mukaan, ettei äiti vain katoa maailmasta... Olen hetkittäin kateellinen teille joilla vain isä kelpaa, sillä välillä olisi mukava vaikka laittaa ruokaa, ilman että lahkeessa roikkuu yksi takiainen (tosin rakas sellainen, joten ei meillä mitään ongelmia/hätää ole).

on aina ollut se periaate, ettei lapsi saa valita kuka vaihtaa vaipan, lukee iltasadun tms. Eli sen vanhemman on kelvattava, kumpi tulee. Koskaan ei kellään lapsella ole ollut myöskään äiti- tai isi-kausia.

Samoin meillä ollut niin, että protesteista huolimatta vanhemma päättävä kuka hoitaa iltatoime nukutukset yms. Voi olla lapsellekkin hämmentävää kun voi raivoamalla ohjata sitä mikä kukakin perheen aikuinen kulloinkin tekee. Välillä voi olla vaikeaa olla oamata vanhemman suosimista tai suosiota jätämistä henkilökohtaisesti. Olisi varmaan tärkeää kuienkin yritää olla pahoiamatta mieltä tai ainakaan loukkaanua lapselle ms. Isommalle lapselle voi jo puhua suoraan, että meidän perheessa kukaan ei sano oista tyhmäksi tms. jos suosiminen menee "syrjimiseksi". Tsemppiä kaikille!

Ei tietenkään lapsi saa valita kumpi vanhempi tekee noita juttuja, vaipan vaihtoa tai iltasatua tms. Tarkoitin spontaaneja tilanteita, missä lapsi reagoi yhtäkkiä: esim kun satutti itsensä. Kun sängyssä itkee isää, isää ei haeta paikalle tms. meilläkään.



-ap