miehelläni on painajaismainen anoppi, miten kannattaisi toimia?

jossa tuo mummeli on jatkanut ei-toivottua käytöstään 15 vuotta ja mikään ei ole muuttunut? Ja sama käytös toistuu toisenkin lapsensa kohdalla?



Tää mummeliko nyt yks kaks valaistuu ja kaikki muuttuu?

vaan sanoisin ihan asiallisesti, että juuri eilenhän ei apu kelvannut, kun lapset ja mies olisivat tulleet. Nyt emme tällä viikolla enää ehdi. Soitellaan ensi viikosta.



On ihan äitisi oma asia reagoida, miten reagoi. Siihen reagointiin sitten ottaisinkin kantaa ja kävisin sen ison keskustelun. JOs äitisi esim, alkaisi marttyyriksi ja soittelisi lähipiirilleen, mikä kamala tytär olet, soittaisin takaisin ja kysyisin, miksi noin tekee. Siitä päästäisiin aiheeseen mies ja lapset ja äidin oma lapsellinen käytös. Avainsana on oma rauhallisuus ja järkevyys. Kun joku käyttäytyy irrationaalisesti ja tunteellisesti, kannattaa siihen vastata tyyneydellä, rauhallisuudella ja faktoilla. Ihan perusasiat vaan:

- kieltäydyit avusta, kun sitä tarjosimme

- nyt levittelet perättömyyksiä ja haukut

- lapset tarvitsevat mummia ja minä äitiä mutta meidän perheemme ei siedä ihan mitä tahansa.



Asetat siis rajat ja toteaat raivoamisiin ja huutoihin, että keskustellaan asiasta, kun rauhoitut. Jos äitisi on valmis katkaisemaan välit teihin, en ymmärrä, miksi sinun pitäisi roikkua noin järkyttävästi käyttäytyvässä ihmisessä ja niellä kaikkea kakkaa, mitä hän suoltaa. Ei sinun tarvitse katkaista välejä mutta rajoja sinun pitää vetää. Et ole vastuussa äitisi päätöksistä ja käytöksestä.

jossa tuo mummeli on jatkanut ei-toivottua käytöstään 15 vuotta ja mikään ei ole muuttunut? Ja sama käytös toistuu toisenkin lapsensa kohdalla? Tää mummeliko nyt yks kaks valaistuu ja kaikki muuttuu?

todistettavasti puhelinta, joten odottakaa hänen yhteydenottoaan. Ja ikinä milloinkaan ei miehesi ota itse yhteyttä häneen. Ei se ole hylkäämistä. Jos hän sanelee ehtoja, kuten että vierailulle saavat tulla vain henkilöt x, y ja z, niin niihinhän teidän ei tietenkään ole pakko suostua.

Ja todellakaan mikään keskustelu ei tule tilannetta muuttamaan, todennäköisesti hän katsoo olevansa aivan oikeassa kaikessa mitä on tehnyt ja tulee tulevaisuudessa tekemään.

Minun oma mummini inhosi isääni ja siirsi inhonsa sujuvasti suoraan myös meihin lapsiin, eikä ollut halukas tapaamaan meitäkään kuin korkeintaan kerran vuodessa.

mutta tässä tapauksessa olikin kyse siitä että äitini onkin sairas.

äitihän on äitini sekä lapsieni mummi! ei sellaista sidettä noin vain katkaista. asumme toisella paikkakunnalla joten luonnollisesti hänen kanssaa tulee pidettyä yhteyttä enemmänkin puhelimitse. vierailulla käymme harvemmin ja näyttää siltä että ne harvenevat entisestään.

mutta ap kirjoitti, että hänellä on veli.

1. Sinä et ole missään välikädessä. Oletan nyt,että olet miehesi kanssa naimisissa..?? Silloin siirrytään isin ja äidin leiristä samaan tiimiin aviopuolison kanssa,eikä mitään välimuotoja.



2. Ainakin meillä minä,mieheni ja lapset ovat yksi kokonaispaketti,joka on otettava tai jätettävä.



Em.kohtien ansiosta en ole tavannut äitiäni 1,5 vuoteen,eikä ole aikomustakaan. En kuuntele mieheni mustamaalausta,saati lasten epätasa-arvoista kohtelua.

onko todella niin, että ainoa tapa opettaa vanha koira uusille tavoille on katkaista välit kokonaan?

mitä jos sinun anoppisi käyttäytyisi näin, mitä odottaisit miehesi tekevän?

en pääse. Siksi se mies oli tulossa lasten kanssa auttamaan. Jos ei apu kelpaa, ole ilman. Vaikka kyse on äidistäsi, ei sinun silti tarvitse hyppiä hänen pillinsä mukaan!