He, jotka käyttävät nimiäisissä kastemekkoa, ovat sivistymättömiä

Tuskinpa edes raamatunaikaiset ihmiset edes tunsivat koko proseduuria.

Pakanat ovat juhlistaneet keskitalven juhlaa, ateistit eivät sen sijaan juhlista MITÄÄN uskonnollisia juhlia.

yleistä! Mä juhlistan kyllä joulua ja pääsiäistä, vaikka ateisti olenkin. Se, että jokun juhlapyhä on lähtöjään uskonnollinen, ei mitenkään romuta mun vakaumusta. En mä ole mitenkään irrallaan omasta kulttuuritaustastani, vaikka ateisti olenkin.

yleistä! Mä juhlistan kyllä joulua ja pääsiäistä, vaikka ateisti olenkin. Se, että jokun juhlapyhä on lähtöjään uskonnollinen, ei mitenkään romuta mun vakaumusta. En mä ole mitenkään irrallaan omasta kulttuuritaustastani, vaikka ateisti olenkin.

yleistä! Mä juhlistan kyllä joulua ja pääsiäistä, vaikka ateisti olenkin. Se, että jokun juhlapyhä on lähtöjään uskonnollinen, ei mitenkään romuta mun vakaumusta. En mä ole mitenkään irrallaan omasta kulttuuritaustastani, vaikka ateisti olenkin.

Sitten et ehkä ole oikein sisäistänyt ateismia.

Ehkä sulle ateismi on joku uskonto dogmeineen, mulle se on puhtaasti sitä, etten usko jumalaan. Mä voin kuitenkin käydä kirkossa ja viettää uskonnollispohjaisia juhlapäiviä, vaikka en uskokaan jumalaan. Se, että vietän joulua, ei tarkoita sitä, että uskon kristinuskon (tai minkään muunkaan uskonnon) sanomaan.

Ehkä sulle ateismi on joku uskonto dogmeineen, mulle se on puhtaasti sitä, etten usko jumalaan. Mä voin kuitenkin käydä kirkossa ja viettää uskonnollispohjaisia juhlapäiviä, vaikka en uskokaan jumalaan. Se, että vietän joulua, ei tarkoita sitä, että uskon kristinuskon (tai minkään muunkaan uskonnon) sanomaan.

että elämässäni ei ole mitään uskonnollista. Se, että en usko jumaliin, näkyy myös siinä, etten vietä mitään uskonnollisia juhlia. Elämään pystyy löytämään juhlan aiheita muutenkin. Mutta ainahan näitä tapa-ateisteja löytyy.

Ehkä sulle ateismi on joku uskonto dogmeineen, mulle se on puhtaasti sitä, etten usko jumalaan. Mä voin kuitenkin käydä kirkossa ja viettää uskonnollispohjaisia juhlapäiviä, vaikka en uskokaan jumalaan. Se, että vietän joulua, ei tarkoita sitä, että uskon kristinuskon (tai minkään muunkaan uskonnon) sanomaan.

että elämässäni ei ole mitään uskonnollista. Se, että en usko jumaliin, näkyy myös siinä, etten vietä mitään uskonnollisia juhlia. Elämään pystyy löytämään juhlan aiheita muutenkin. Mutta ainahan näitä tapa-ateisteja löytyy.

Koska mä en usko jumalaan, semmoisen juhlapyhän viettäminen, joka pohjautuu uskontoon, ei ole mulle kokemuksena uskonnollinen eikä mitenkään syö mun vakaumusta.

Voihan sitä tietenkin yrittää karsia elämästään kaiken, mikä viittaa vähänkin uskontoon, mutta mun mielestä se menee jo fundamentalismin puolelle. Se on ihan sama asia, kuin fanaattinen uskonnollisuus. Ja fanaattisuus on aika epätervettä.

Minä sunnuntaina?

vastaus 20:lle sitä "juhlapyhää" vietetään kerran VIIKOSSA. Muista pyhittää lepopäiväsi. Ja ev.lut. seurakunnassa se on sunnuntai, koska Jeesusu kuoli su:na. Kaikkia muita noita sun mainitsemia asioita noudatan kyllä uskonnollisista syistä paitsi syön verta ja hyväksyn verensiirrot. Tosin näillä ei ole mitään tekemistä kastemekon tai kanssa.

se on suvun perinne. lapsi puetaan tähän mekkoon, oli kristitty tai ei.

Koska mä en usko jumalaan, semmoisen juhlapyhän viettäminen, joka pohjautuu uskontoon, ei ole mulle kokemuksena uskonnollinen eikä mitenkään syö mun vakaumusta.

Voihan sitä tietenkin yrittää karsia elämästään kaiken, mikä viittaa vähänkin uskontoon, mutta mun mielestä se menee jo fundamentalismin puolelle. Se on ihan sama asia, kuin fanaattinen uskonnollisuus. Ja fanaattisuus on aika epätervettä.

Tapa-ateismilta tuollainen käytös vaikuttaa, kerätään rusinat pullasta, kun ei pystytä luomaan omia perinteitä eikä haluta luopua uskonnollisuudesta. Ja usko pois, ei tarvitse olla fanaattinen, jotta ei juhlisi uskonnollisia juhlia. Mutta ymmärrän toki, että tämä asia saa monelta tapa-ateistilta defenssit päälle.

Koska mä en usko jumalaan, semmoisen juhlapyhän viettäminen, joka pohjautuu uskontoon, ei ole mulle kokemuksena uskonnollinen eikä mitenkään syö mun vakaumusta.

Voihan sitä tietenkin yrittää karsia elämästään kaiken, mikä viittaa vähänkin uskontoon, mutta mun mielestä se menee jo fundamentalismin puolelle. Se on ihan sama asia, kuin fanaattinen uskonnollisuus. Ja fanaattisuus on aika epätervettä.

Juhlia voi muutenkin kuin uskonnollisesti. Tapa-ateismilta tuollainen käytös vaikuttaa, kerätään rusinat pullasta, kun ei pystytä luomaan omia perinteitä eikä haluta luopua uskonnollisuudesta. Ja usko pois, ei tarvitse olla fanaattinen, jotta ei juhlisi uskonnollisia juhlia. Mutta ymmärrän toki, että tämä asia saa monelta tapa-ateistilta defenssit päälle.

juhliminen on sitä, että ihmisellä on joku uskonnollinen kokemus. Minulla ei ole. Minulle ateismi ei ole uskonto, jonka nimissä pitäisi luoda jotain uutta juhlaperinnettä ja jonka takia pitäisi kieltäytyä asioista, se on vain tunne siitä, että jumalaa ei ole. En ole niin erityisen innokas juhlija muutenkaan.

Uskonnollisuuteen kuuluu tuo ajatus siitä, että "rusinoiden pullasta napsiminen" on jotenkin kauheaa ja synti. Mulle taas uskonnot on pelkkä osa kulttuuria, ei mitään hengellistä. Sen takia voin ihan hyvin viettää uskontoon perustuvaa juhlaa. Mua ei häiritse uskonnot, koska ne on mulle jotain semmoista, mitä katselen ulkopuolelta.

Ei tarvitse olla fanaattinen, jos ei juhli uskonnollisia juhlia, mutta sä kuulostat muuten juuri niin fanaattiselta, kuin monet uskovaiset. Jotkut uskovaiset pelkää, että muista uskonnoista "tarttuu" jotain pahaa heihin, tuo sinun uskontosi kuulostaa ihan samalta. Koska mä en usko henkimaailmaan, mun ei tarvitse pelätä, että jotain "tarttuu" muhun uskonnosta.

juhliminen on sitä, että ihmisellä on joku uskonnollinen kokemus. Minulla ei ole. Minulle ateismi ei ole uskonto, jonka nimissä pitäisi luoda jotain uutta juhlaperinnettä ja jonka takia pitäisi kieltäytyä asioista, se on vain tunne siitä, että jumalaa ei ole. En ole niin erityisen innokas juhlija muutenkaan.

Uskonnollisuuteen kuuluu tuo ajatus siitä, että "rusinoiden pullasta napsiminen" on jotenkin kauheaa ja synti. Mulle taas uskonnot on pelkkä osa kulttuuria, ei mitään hengellistä. Sen takia voin ihan hyvin viettää uskontoon perustuvaa juhlaa. Mua ei häiritse uskonnot, koska ne on mulle jotain semmoista, mitä katselen ulkopuolelta.

Ei tarvitse olla fanaattinen, jos ei juhli uskonnollisia juhlia, mutta sä kuulostat muuten juuri niin fanaattiselta, kuin monet uskovaiset. Jotkut uskovaiset pelkää, että muista uskonnoista "tarttuu" jotain pahaa heihin, tuo sinun uskontosi kuulostaa ihan samalta. Koska mä en usko henkimaailmaan, mun ei tarvitse pelätä, että jotain "tarttuu" muhun uskonnosta.

Perinteisiimme kuuluu paljon juhlia, joissa ei ole uskonnollisia sävyjä.

Rusinat pullasta -ajattelu ei kuulu millään lailla uskonnollisuuteen, vaikka sitä tässä yhteydessä käytänkin.

Itse vaikutat vainoharhaiselta. En tajua, miksi sinun on vaikea ymmärtää ja hyväksyä, että ateisti ei vietä uskonnollisia juhlia. Yrität selvästi kääntää ateismini jonkinlaiseksi uskonnolliseksi kokemukseksi käyttämällä sanoja kuten synti tai uskonnon tarttuminen. Sitä se ei kuitenkaan ole, vaan kyse on ihan omista defensseistäsi. Ja en tiedä, ehkä tunnet jonkinlaista huonommuutta asian suhteen, kun sinulla on noin kova tarve puolustella tekemisiäsi.

Jos joku haluaa nimiäisiin lapsensa pukea kastemekkoon, niin so what. Uskoisin tosin, että moni "oikea" ateisti ei näin tekisi, mutta jos tekee, niin ei se ole minulta tai keneltäkään muultakaan kirkkoon kuuluvalta pois.



Itsekin kirjoitit: Luterilainen kirkko edustaa sakramenttirealismia: sakramenteissa Jumalan armo on näkyvässä aineessa läsnä, eikä kyseessä ole pelkästään symbolinen toimitus. Kastejuhla on ion, kiitollisuuden ja puhtauden juhla ja niinpä sen liturginen väri on valkoinen. "Kun lapsi puetaan valkoiseen kastepukuun, hänet puetaan Krisuksen kirkkauteen ja puhtauteen."



Tällaiset ulkoiset seikat eivät meillä evlut-kirkossa merkkaa mitään. Ne ovat symboliikkaa ja lapsen voi ihan hyvin kastaa minkävärisessä puvussa vain.



Miksi et samalla vaahtoa neitsyytensä menettäneiden oikeudesta valkoiseen hääpukuun, saati huntuun (iik!) saati hääpuvun käytöstä maistraattivihkimisessä.

juhliminen on sitä, että ihmisellä on joku uskonnollinen kokemus. Minulla ei ole. Minulle ateismi ei ole uskonto, jonka nimissä pitäisi luoda jotain uutta juhlaperinnettä ja jonka takia pitäisi kieltäytyä asioista, se on vain tunne siitä, että jumalaa ei ole. En ole niin erityisen innokas juhlija muutenkaan.

Uskonnollisuuteen kuuluu tuo ajatus siitä, että "rusinoiden pullasta napsiminen" on jotenkin kauheaa ja synti. Mulle taas uskonnot on pelkkä osa kulttuuria, ei mitään hengellistä. Sen takia voin ihan hyvin viettää uskontoon perustuvaa juhlaa. Mua ei häiritse uskonnot, koska ne on mulle jotain semmoista, mitä katselen ulkopuolelta.

Ei tarvitse olla fanaattinen, jos ei juhli uskonnollisia juhlia, mutta sä kuulostat muuten juuri niin fanaattiselta, kuin monet uskovaiset. Jotkut uskovaiset pelkää, että muista uskonnoista "tarttuu" jotain pahaa heihin, tuo sinun uskontosi kuulostaa ihan samalta. Koska mä en usko henkimaailmaan, mun ei tarvitse pelätä, että jotain "tarttuu" muhun uskonnosta.

Perinteisiimme kuuluu paljon juhlia, joissa ei ole uskonnollisia sävyjä.

Rusinat pullasta -ajattelu ei kuulu millään lailla uskonnollisuuteen, vaikka sitä tässä yhteydessä käytänkin.

Itse vaikutat vainoharhaiselta. En tajua, miksi sinun on vaikea ymmärtää ja hyväksyä, että ateisti ei vietä uskonnollisia juhlia. Yrität selvästi kääntää ateismini jonkinlaiseksi uskonnolliseksi kokemukseksi käyttämällä sanoja kuten synti tai uskonnon tarttuminen. Sitä se ei kuitenkaan ole, vaan kyse on ihan omista defensseistäsi. Ja en tiedä, ehkä tunnet jonkinlaista huonommuutta asian suhteen, kun sinulla on noin kova tarve puolustella tekemisiäsi.

mutta ihan sama.

Mulla ei ole tarvetta puolustella tekemisiäni, käsittääkseni tässä käydään keskustelua. Mä en myöskään tiedä, miten voisin vastata tuohon sun puheisiin defensseistä, koska se on jo aika kaukaa haettua.

Sä sanot, että "ateisti ei vietä uskonnollisia juhlia" aivan niin kuin sä voisit päättää kaikkien ateistien puolesta. SÄ oot valinnut ateistina sen, ettet vietä uskonnollisia juhlia, ok. Mutta mä voin niitä viettää, koska mulla ei ole elämässä mitään semmoisia uskonnollisia dogmeja, joita mun pitäisi noudattaa. Ei ole mitään semmoista pyhää kirjaa tai muutakaan säännöstöä, joka kieltäisi multa jonkun juhlapyhän juhlimisen.

Mä en käsitä, miten mä voisin jotenkin kokea huonommuutta jonkin sellaisen takia, mitä mä olen itse valinnut. Mä en pelkää uskontoa eikä se mitenkään haittaa mua. Jokainen ihminen tekee tässä omat valintansa. Mun mielestä on vaan aika kummallista, että joku katsoo tietävänsä, miten ateistin tulisi elämässään toimia uskonnollisten juhlien suhteen, kun ateismi ei ole mikään uskonto, jossa tällaisia määräyksiä olisi.

Yksi asia, mitä oon aina vierastanut uskonnoissa on se, että niissä luodaan naurettavia rajoituksia ja pelätään toisten vakaumuksia. Mä en halua osallistua sellaiseen toimintaan ollenkaan. Mutta sinä toki saat tehdä, mitä haluat.

En minäkään ymmärrä nimiäisiä, joissa lapsella päällä kastemekko ja "kummeina" ihmisiä, joille askarrellaan "kummitodistukset".

Meillä lapsella on 2 kummia ja 3 siviilikummisetää. Siksi, että halusimme lapselle miehenmalliakin kummiksi, mutta lähipiiristä kukaan mies ei kuulu kirkkoon. Ja ihan oikeat kummitodistukset he saivat, Pro Seremonioista tilattiin, hienommat kuin ne srk:n tarjoamat. Kivasti niissä kummin "tehtävät" kerrotu, juuri kuten mekin ne miellämme. Ja kummisedät ja -tädit, joista jälkimmäiset eivät näitä todistuksia tosin saaneet.

vastaus 20:lle sitä "juhlapyhää" vietetään kerran VIIKOSSA. Muista pyhittää lepopäiväsi. Ja ev.lut. seurakunnassa se on sunnuntai, koska Jeesusu kuoli su:na. Kaikkia muita noita sun mainitsemia asioita noudatan kyllä uskonnollisista syistä paitsi syön verta ja hyväksyn verensiirrot. Tosin näillä ei ole mitään tekemistä kastemekon tai kanssa.

Eikös se Jeesus kuollut pitkäperjantaina? Ja nousi kolmantena pv:nä kuolleista eli pääsiäisaamuna hauta oli tyhjä. Jotain perustietoa, pliiz.

T. tapakristitty, mutta ei moukka

PS. Jumala loi 6 pv:ssä maailman ja seitsemäntenä eli sunnuntaina lepäsi.

mutta ihan sama.

Mulla ei ole tarvetta puolustella tekemisiäni, käsittääkseni tässä käydään keskustelua. Mä en myöskään tiedä, miten voisin vastata tuohon sun puheisiin defensseistä, koska se on jo aika kaukaa haettua.

Sä sanot, että "ateisti ei vietä uskonnollisia juhlia" aivan niin kuin sä voisit päättää kaikkien ateistien puolesta. SÄ oot valinnut ateistina sen, ettet vietä uskonnollisia juhlia, ok. Mutta mä voin niitä viettää, koska mulla ei ole elämässä mitään semmoisia uskonnollisia dogmeja, joita mun pitäisi noudattaa. Ei ole mitään semmoista pyhää kirjaa tai muutakaan säännöstöä, joka kieltäisi multa jonkun juhlapyhän juhlimisen.

Mä en käsitä, miten mä voisin jotenkin kokea huonommuutta jonkin sellaisen takia, mitä mä olen itse valinnut. Mä en pelkää uskontoa eikä se mitenkään haittaa mua. Jokainen ihminen tekee tässä omat valintansa. Mun mielestä on vaan aika kummallista, että joku katsoo tietävänsä, miten ateistin tulisi elämässään toimia uskonnollisten juhlien suhteen, kun ateismi ei ole mikään uskonto, jossa tällaisia määräyksiä olisi.

Yksi asia, mitä oon aina vierastanut uskonnoissa on se, että niissä luodaan naurettavia rajoituksia ja pelätään toisten vakaumuksia. Mä en halua osallistua sellaiseen toimintaan ollenkaan. Mutta sinä toki saat tehdä, mitä haluat.

Minusta keskustelu on tästä kaukana. Oma tekstisi on ollut typerää vakuuttelua, että olen uskonnollinen fanaatikko, ja itse pyrit esiintymään puhtaana ateistina, joka saa tehdä ihan mitä vain, ei pelkää mitään, jne. Vau. Oikea uskonsoturi.

Jos et tajua, mitä defensseillä tässä tarkoitetaan, niin en ala sitä selittää. Asiaan perehtyneet osannevat nähdä sen ilman selittämistäkin.

Mun mielestä evankelis-luterilaiseen kirkkoon kuuluvan aikuisen yleissivistykseen kuuluu tietää, että kyseisellä kirkolla on kaksi sakramenttia: kaste ja ehtoollinen. Wikipedia sanoo asiasta myös näin: Luterilainen kirkko edustaa sakramenttirealismia: sakramenteissa Jumalan armo on näkyvässä aineessa läsnä, eikä kyseessä ole pelkästään symbolinen toimitus.

Kastejuhla on ion, kiitollisuuden ja puhtauden juhla ja niinpä sen liturginen väri on valkoinen. "Kun lapsi puetaan valkoiseen kastepukuun, hänet puetaan Krisuksen kirkkauteen ja puhtauteen."

En tiedä, eivätkö kirkkoon kuulumattomat tätä tiedä, mutta voisivat ottaa selvää tai joku asiasta tietävä voisi heitä sivistää. Ennen kuin alkavat matkia kirkolta kristinuskon symboleita.

Kun joku pukee lapsensa valkoiseen kastemekkoon nimiäisiin, se on kristinuskon matkimista ja osoittaa vanhempien taholta EPÄKUNNIOITUSTA toisten uskontoa kohtaan. Tällainen matkiminen on mielestäni MOUKKAMAISTA. Tätä asiaa ei voi perustella epämääräisillä "eihän nykyaikan enää ole merkitystä." Kirkolla ja sen jäsenillä se merkitys kuitenkin on vielä nykyäänkin!

Asiasta toiseen, mutta

tiesittekö muuten:1800-luvulla kastamattomat suomalaiset jäivät vielä vaille kansalaisoikeuksia, koska papit eivät hyväksyneet heitä kirkonkirjoihin eikä siviilirekisteriä ollut vielä Suomessa. Kastamattomat suomalaiset eivät päässeet kouluun, eivät saaneet solmia avioliittoa eikä heidän olemassaoloaan voitu virallisesti edes todistaa. He eivät myöskään voineet toimia todistajina oikeudessa tai hoitaa virkaa.

Eli näissä:

Vietät vain yhden "juhlapyhän" vuodessa: eli sen päivän minkä Raamattu nimeää Jeesuksen kuolinpäiväksi, joka on ainoa nimetty juhla mitä kristityn tulisi juhlia? Kunnioittaen siis Jeesuksen uhrikuolemaa.

Et ole harrastanut esiaviollista seksiä tai avioliiton ulkopuolisia suhteita.

Et syö verta, et myöskään suostu ottamaan verensiirtoja.

Kokoonnut säännöllisesti yhteen kristittyjen tovereidesi kanssa, ei tarkoita pelkästään sitä joulukirkkoa (joulua kun ei edes pitäisi viettää).

Nämä ohjeet löytyvät nimittäin Raamatusta. Oletko lukenut, noudatatko? Jos et, niin tuo kastemekon miettiminen on aika pieni murhe näiden rinnalla.

En ole se jolta kysyt, mutta pakko vähän kommentoida kummallisia kysymyksiäsi.

"Muista pyhittää lepopäivä", sanotaan Raamatussa ja se lepopäivä on kerran viikossa, ei kerran vuodessa.

Syömisestä kristityn Uusi Testamentti sanoo, että ei ihmistä saastusta se, mikä menee suusta sisään vaan se, joka tulee suusta ulos. Siellä opastetaan apostoleita syömään ihan mitä tahansa teille missäkin tarjotaan... Itselläsi taitaa olla Raamattu lukematta, kun et tuollaista perusasiaa tiedä.

Ne ruokakiellot ym oli juutalaisille tarkoitettu ja Jeesuksen tultua täyttämään lain ja täytettyään sen muiden ei tarvitse enää niistä ruokasäännöistä yms piitata. Niin ja juutalaisia koski tiukat sapattisäännöt, mutta Jeesuspa opettikin, että sapattina saa tehdä hyvää, esim. parantaa sairaita jne...

Esiaviollisesta seksistä Raamattu on samaa mieltä kanssasi, eli seksi kuuluu avioliittoon.

Kristityt voivat kokoontua toistensa luo, tai tehdä lähetystyötä tai olla henkisesti länsä, esim. rukoilla.

mutta ihan sama.

Mulla ei ole tarvetta puolustella tekemisiäni, käsittääkseni tässä käydään keskustelua. Mä en myöskään tiedä, miten voisin vastata tuohon sun puheisiin defensseistä, koska se on jo aika kaukaa haettua.

Sä sanot, että "ateisti ei vietä uskonnollisia juhlia" aivan niin kuin sä voisit päättää kaikkien ateistien puolesta. SÄ oot valinnut ateistina sen, ettet vietä uskonnollisia juhlia, ok. Mutta mä voin niitä viettää, koska mulla ei ole elämässä mitään semmoisia uskonnollisia dogmeja, joita mun pitäisi noudattaa. Ei ole mitään semmoista pyhää kirjaa tai muutakaan säännöstöä, joka kieltäisi multa jonkun juhlapyhän juhlimisen.

Mä en käsitä, miten mä voisin jotenkin kokea huonommuutta jonkin sellaisen takia, mitä mä olen itse valinnut. Mä en pelkää uskontoa eikä se mitenkään haittaa mua. Jokainen ihminen tekee tässä omat valintansa. Mun mielestä on vaan aika kummallista, että joku katsoo tietävänsä, miten ateistin tulisi elämässään toimia uskonnollisten juhlien suhteen, kun ateismi ei ole mikään uskonto, jossa tällaisia määräyksiä olisi.

Yksi asia, mitä oon aina vierastanut uskonnoissa on se, että niissä luodaan naurettavia rajoituksia ja pelätään toisten vakaumuksia. Mä en halua osallistua sellaiseen toimintaan ollenkaan. Mutta sinä toki saat tehdä, mitä haluat.

Minusta keskustelu on tästä kaukana. Oma tekstisi on ollut typerää vakuuttelua, että olen uskonnollinen fanaatikko, ja itse pyrit esiintymään puhtaana ateistina, joka saa tehdä ihan mitä vain, ei pelkää mitään, jne. Vau. Oikea uskonsoturi.

Jos et tajua, mitä defensseillä tässä tarkoitetaan, niin en ala sitä selittää. Asiaan perehtyneet osannevat nähdä sen ilman selittämistäkin.

Jos nyt keskustellaan ateisimista, niin kai mä voin kertoa, mitä se merkitsee mulle ja miksi oon ateisti. Jos se ei kelpaa sulle keskusteluksi, niin en voi sille kyllä mitään. Mä en vaan käsitä, miksi mun pitäisi pelätä uskontoa, koska mulle se on satua. Mä en ole mikään "puhdas ateisti", en vaan usko jumalaan. Niin yksinkertaista. Mulla ei ole sen suurempaa tarvetta korostaa sitä vakaumuksenani, koska musta semmoisen todisteleminen, että ei usko johonkin, on aika turhaa. Sen kun jätän uskomatta. Tähän ateismiin ei myöskään liity mulla mitään sääntöjä tai rajoituksia, jotka liittyisivät vaikkapa juhlapyhiin.

Mä tiedän, mitä defenssi tarkoittaa, mutten käsitä, miten se liittyy tähän. Samoin en käsitä, miten vainoharhaisuus liittyy tähän keskusteluun. Vainoharhaisuus eli paranoidisuus on kohtuutonta levottomuutta tai pelkoa omasta hyvinvoinnista. Paranoia sisältää vainokuvitelmia mahdollisesta uhasta tai salaliittoteorioista. Käsittääkseni en ole tässä keskustelussa ilmaissut pelkääväni mitään tai puhunut salaliittoteorioista.

koska avioliitto ei ole sakramentti, jota kaste on. Kasteessa lapsi liitetään surakuntaan, se EI ole nimenanotilaisuus, joskin usein kasteen yhteydessä lapsen nimi paljastetaan. Tämä tapa, että kasteessa paljastetaan lapsen nimi EI tokikaan ole Raamattuun pohjautuva, vaan ihmisten tekemä tapa. Kasteella ja imenannolla ei varsinaisesti ole mitään tekemistä toistensa kanssa. Puku on KASTEpuku, EI nimenantopuku.



ap

Oli todella surullinen, kun ensimmäisen lapsenlapsensa nimiäisissä lapsella oli päällä normaalit juhlavaatteet. Olisi halunnut suvun vanhan kastemekon käyttöön, siis sinne nimiäisiin. Minusta se ei ollut hyvä ajatus, koska kastemekko liittyy kirkon rituaaleihin.



Nyt 10 vuotta myöhemmin kadun valintaa. Tuo lapsi jäi anopin ainoaksi lapsenlapseksi, eikä siis saanut koskaan nähdä kastemekkoa lapsenlapsensa päällä. Viime kädessä pitäisi aina muistaa, että rituaalit ovat ihmisten luomia ja ne kyllä joustavat.