Lue keskustelun säännöt.
olen lapsettoman ystäväni mielestä hankala,
03.08.2011 |
kun en voi lähteäkään mökkireissulle viikonloppuna vaikka siitä sovittiin. Meillä on siis kaksi alle kolmivuotiasta lasta, ja normaalitilanteessa tämmöinen vuorokauden poissaolo onnistuisikin niin että lapset on miehen kanssa kotona. Nyt vaan kävi huonosti, ja molemmat tulivat kipeiksi. En halua jättää miestä yksin kahden kipeän kanssa kun en haluaisi itsekään jäädä yksin ja nyt olen sitten hankala. Emme kuulemma koskaan lähde mihinkään. Ei pidä paikkaansa.
Ylipäätään olen sitä mieltä, että kun olemme kerran lapset hankkineet, en voi ajatella vain itseäni. Olisi ollut kiva lähteä ja kyllä harmittaa, mutta ei voi mitään.
Lisäksi kyseessä on ystävä, jonka kanssa ollaan oltu kuin paita ja peppu 22 vuotta. :(
Kommentit (41)
lapset heräilevat ja itkevät syliä samaa aikaan ja KOKO ajan. Kyllä tuossa on jo sairaalareissun paikka mun mielestä..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
lähteä sinne mökille sun tyttökaverin kanssa?
tekisi. Minä kahden lapsen yh pärjäsin talvella viikon vatsatautisten lasten kanssa, vaikka sain tuon taudin itsekin. Olihan se kamalaa, mutta selvisi. Pelkäätkö, että miehesi syyllistää? Podetko huonoa omatuntoa? Hoitaako miehesi lapsia muutoin paljon?
ja ap:lla se on varmaan korkealla. Mutta sanopa rehellisesti, jos kyseessä olisi isä, joka olisi suunnitellut vkl-reissua, ja taaperot sairastuisivat. Arvioisitko ko. isän vastuuntunnon tasoa sen perusteella, lähtisikö hän mökille vai ei?
Ja ap:lle sympatiaa. Kaverisi olisi voinut kyllä olla ymmärtäväisempi, mutta häntä tietysti harmitti reissun peruuntuminen. Kyllä pitkä ystävyytenne varmaan tästä selviää kuitenkin. Ja vaikka meillä hoidetaan lapset todella tasapuolisesti niin en olisi minäkään välttämättä lähtenyt tuossa tilanteessa. Kyse ei ole siitä, että isä ei pärjäisi, vaan siitä, että univelkaisena ja mahdollisesti itse kipeäksi tulossa on tosi rankkaa hoitaa kahta kipeää taaperoa, eikä sitä välttämättä halua laittaa puolisoaan tuohon tilanteeseen.
pystyy huolehtimaan lapsistaan siinä missä äitikin ja kelpaa lapsille ihan yhtä hyvin. Ehkä johtuu siitä, että en ole opettanut lapsia olemaan mitään äititakiaisia, vaan isä on alusta asti puhallellut pipejä siinä missä minäkin. Ovatpa isänsä mukana olleet ihan pienestä pitäen jopa ulkomailla ja hienosti on mennyt.
Joillakin se on voimakkaampi kuin toisilla. Samoin on hoivavietin laita.
tosiaan en koe niin tärkeäksi sellaista, johon tulee myöhemminkin mahdollisuus. Nyt mua tarvitaan kotona. Halusin sopia tän ajoissa, etten sitten joudu tuntia aikasemmin soittamaan että en tuukaan. Se olis kaikille vielä kurjempi. Lapsilla puhkes eilen vesirokko, joten luultavasti on vielä päällä pe. Saan kyllä mahdollisuuden vapaaseen muuloinkin, koska isä hoitaa lapsia ihan mielellään kunhan ovat terveistä. Esikoiselle ei muu kuin äidin syli kelpaa tällä hetkellä, ei voi mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En lähtisi minäkään eikä miehenikään kuulemma haluaisi lähteä, jos hänen reissustaan olisi kyse. Itse en ainakaan voisi missään mielessä pitää hauskaa tai rentoutua, jos tietäisin, että kotona tarvitaan tavallistakin enemmän. Ja meillä siis saman ikäiset lapset kuin ap:lla. Eri asia jos kyseessä olisi pakolliset työasiat tai esim. häät tai muu aivan ainutkertainen juttu.
Ainahan on noita isoja vaippahousuja, joilla ei ole mitään käsitystä siitä millaista on olla pienten lasten äiti, tai äiti, joka aidosti välittää ja kantaa huolta läheisistään ja perheestään.
Ymmärrystä ei näissä tilanteissa tule itsekeskeisiltä ihmisiltä: niiltä lapsettomilta, jotka eivät osaa samaistua muuhun kuin omaan itsekeskeiseen elämäänsä, ja äideiltä, joilla aina oma menojalka on vipattanut siihen tahtiin että lasten tarvitsevuus on jäänyt inisemään ilman, että sitä on kukaan kuullut.
Tuossa ap:n tilanteessa pitää olla melko kovanahkainen äitiliini, että jättää miehensä hankalaan tilanteeseen, joka vaatii erityistä jaksamista ja samalla riskeeraa lasten parhaan mahdollisen hoidon. Jos toisen vanhemman jaksaminen tai lasten hyvinvointi on millään tavalla uhattuna on kyllä suorastaan edesvastuutonta ja vaatii kylmyyttä lähteä silloin hauskanpitoon oli kyseessä äiti tai isä. Velvollisuudet ensin ja hauskuudet sitten, ja jos aikuista vauvaa itkettää kun ei saa kaikkea tänne heti niin se on voi voi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kunnollista kiintymyssuhdetta pienenä, jolloin he eivät kykene kiintymään vastaavalla tavalla myöskään omiin lapsiinsa aikuisina. Eivätkä pysty siten luomaan omalle lapselleen turvallista kiintymyssuhdetta.
Sukupolvesta toiseen tuo menee ja niin vain on, että ihmiset, jotka hönkivät kovaan ääneen kuinka kummallista on hyysätä lapsia ja asettaa oma perhe etusijalle vaikkapa tällaisessa tilanteessa, eivät itsekään ymmärrä, että heillä itsellään on varhaislapsuudesta juontava vika.
ja että täytyy katsoa, mikä tilanne on lauantaina että voitko tulla. En olisi siis suorilta käsin perunut, koska muutamassa päivässä voi tapahtua paljon parannusta lasten voinnissa, ja sitten turhaan kökit kotona, kun lapset jo tyytyväisinä katselevat viikonlopun piirrettyjä jätskit kädessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ylipäätään olen sitä mieltä, että kun olemme kerran lapset hankkineet, en voi ajatella vain itseäni. Olisi ollut kiva lähteä ja kyllä harmittaa, mutta ei voi mitään.
Eli onko tämä ystävä lasten isä?
Ylipäätään olen sitä mieltä, että kun olemme kerran lapset hankkineet, en voi ajatella vain itseäni. Olisi ollut kiva lähteä ja kyllä harmittaa, mutta ei voi mitään.
Eli onko tämä ystävä lasten isä?
en vieläkään ymmärrä, mutta ei siis ole lasten isä tämä ystävä. Lasten isä on mieheni, jonka kanssa asun.
Enkä myöskään ole itse sellainen, että pitäisi jotenkin laittaa tasa-arvoisuus linjalle tässä asiassa tyyliin "minähän nyt lähden kun kerran on sovittu ja mies saa pärjätä lasten kanssa kun minäkin pärjäisin". Minä ja mieheni olemme tiimi ja meidän parisuhde ja vanhemmuussuhde toimii todella hyvin, varmaan juuri siksi, että molemmilla on perhe ja toisemme tärkeysjärjestyksessä ensin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ylipäätään olen sitä mieltä, että kun olemme kerran lapset hankkineet, en voi ajatella vain itseäni. Olisi ollut kiva lähteä ja kyllä harmittaa, mutta ei voi mitään.
Eli onko tämä ystävä lasten isä?
en vieläkään ymmärrä, mutta ei siis ole lasten isä tämä ystävä. Lasten isä on mieheni, jonka kanssa asun.Enkä myöskään ole itse sellainen, että pitäisi jotenkin laittaa tasa-arvoisuus linjalle tässä asiassa tyyliin "minähän nyt lähden kun kerran on sovittu ja mies saa pärjätä lasten kanssa kun minäkin pärjäisin". Minä ja mieheni olemme tiimi ja meidän parisuhde ja vanhemmuussuhde toimii todella hyvin, varmaan juuri siksi, että molemmilla on perhe ja toisemme tärkeysjärjestyksessä ensin.
ja pystymme silti hoitamaan asioita ilman että pitää nyhjätä kylki kyljessä. Minä käyn harvoin kavereiden kanssa ulkona ja uskon että mies yhden illan/yön pärjää lasten kanssa, vaikka muksuilla vesirokko olisikin. Myös lapset ovat tottuneet siihen, että myös isältä saa hoivaa ja hellyyttä, ei pelkästään äidiltä.
Jos lapsella olisi raju vatsatauti tms. niin en lähtisi. Vesirokko meillä vaan oli aika läpihuutojuttu, vaikka molemmat olivat yhtä aikaa sairaana, joten en sen vuoksi jäisi kotiin vaan iskä hoitaisi muksut.
kun joku peruutti menon ystävänsä kanssa, koska piti päästä joululahjaostoksille. Oli kuulemma ainoa päivä että voi tehdä sen kaksin, vaikka vuodessa on vaan 365 päivää.
Mun kummityttöni äiti on samanlainen.
Kutsuin hänet meidän kanssa ulos perjantaina, ei voi lähteä, koska lähtevät mökille sunnuntaina. On nyt lomalla, mutta viikonloppuna pestään pyykkiä ja pakataan.
Kyseessä olisi siis ollut muutaman tunnin pyrähdys eikä mikään muutto. Tämä oli varmaan 4.s krt kun pyydän tänä vuonna heitä jonnekin ja tuntuu että aina kutsua ei oteta vastaan kun vedotaan johonkin joka tapahtuu hyvin kaukana.
Mä ymmärrän täysin ystävääsi, joka vetää herneet nenään. Olet taatusti viettänyt aikaa lastesi kanssa ja hylännyt ystäväsi paljon aikaisimmalta ajoilta, joka on tietenkin ymmärrettävää. Mutta jos 1/2 vkoa aikaisemmin peruutat vuorokauden matkan et kyllä ystävyyttä ajattele yhtään.
Meillä on duunipaikka täynnä äitejä, jotka eivät ikinä voi lähteä minnekään, korkeintaan jos talo tarjoo.
Syy on aina se että minun pitää peitellä lapseni vaikka lapsella on isä, mutta se on minun tehtävä ja lapsi näkee pahoja unia ilman. Sitten nämä samat mammat itkee, kun me muut mennään sen 2 x vuodessa, pidetään hauskaa, ja toiset eivät tajua kuinka paljon tämä parantaa yhteishenkeä, pelkkä parin siiderin juominen ja yhdessä olo toisessa ympäristössä.
Itse olet valintasi tehnyt, pakko sanoa huono ystävä olet, jos asian tähän jätät. Sinuna soittaisin ja selittäisin asian ja sitten järjestäisit itse, eli itse todellakin teet jotain, että siirrätte asian eteenpäin. Ei lapsettoman pidä tulla sun housuihin. Kyllä kuka tahansa sivusta näkee että asian olis voinut tehdä toisin ja haluat tehdä näin. Muista että sinä tässä tilanteessa peruutat ja sinun pitää se ystävällesi paikata. Eli ota sinä yhteyttä uuden vastaavan johdosta ja tee jotain extraa sen hyväksi ja vielä paikan päällä muista kiittää että ystäväsi suostui vaihtamaa, koska lapsesi ovat tälläisiä mammanpoikia ettei halua isän kanssa sairastaa.
kun joku peruutti menon ystävänsä kanssa, koska piti päästä joululahjaostoksille. Oli kuulemma ainoa päivä että voi tehdä sen kaksin, vaikka vuodessa on vaan 365 päivää. Mun kummityttöni äiti on samanlainen. Kutsuin hänet meidän kanssa ulos perjantaina, ei voi lähteä, koska lähtevät mökille sunnuntaina. On nyt lomalla, mutta viikonloppuna pestään pyykkiä ja pakataan. Kyseessä olisi siis ollut muutaman tunnin pyrähdys eikä mikään muutto. Tämä oli varmaan 4.s krt kun pyydän tänä vuonna heitä jonnekin ja tuntuu että aina kutsua ei oteta vastaan kun vedotaan johonkin joka tapahtuu hyvin kaukana. Mä ymmärrän täysin ystävääsi, joka vetää herneet nenään. Olet taatusti viettänyt aikaa lastesi kanssa ja hylännyt ystäväsi paljon aikaisimmalta ajoilta, joka on tietenkin ymmärrettävää. Mutta jos 1/2 vkoa aikaisemmin peruutat vuorokauden matkan et kyllä ystävyyttä ajattele yhtään. Meillä on duunipaikka täynnä äitejä, jotka eivät ikinä voi lähteä minnekään, korkeintaan jos talo tarjoo. Syy on aina se että minun pitää peitellä lapseni vaikka lapsella on isä, mutta se on minun tehtävä ja lapsi näkee pahoja unia ilman. Sitten nämä samat mammat itkee, kun me muut mennään sen 2 x vuodessa, pidetään hauskaa, ja toiset eivät tajua kuinka paljon tämä parantaa yhteishenkeä, pelkkä parin siiderin juominen ja yhdessä olo toisessa ympäristössä. Itse olet valintasi tehnyt, pakko sanoa huono ystävä olet, jos asian tähän jätät. Sinuna soittaisin ja selittäisin asian ja sitten järjestäisit itse, eli itse todellakin teet jotain, että siirrätte asian eteenpäin. Ei lapsettoman pidä tulla sun housuihin. Kyllä kuka tahansa sivusta näkee että asian olis voinut tehdä toisin ja haluat tehdä näin. Muista että sinä tässä tilanteessa peruutat ja sinun pitää se ystävällesi paikata. Eli ota sinä yhteyttä uuden vastaavan johdosta ja tee jotain extraa sen hyväksi ja vielä paikan päällä muista kiittää että ystäväsi suostui vaihtamaa, koska lapsesi ovat tälläisiä mammanpoikia ettei halua isän kanssa sairastaa.
Ei tarvitse ruveta arvostelemaan kysymättä. Mä hoidin just tämän saman ystävän polttarit ja kaasoilut, joihin on kulunut tän kesän aikan monta iltaa, viimeksi viime viikonloppuna oltiin kaupungilla päivä yhdessä. Eli en jatkuvasti ja aina torju häntä, niinkuin siellä nyt oletetaan. Tämän kerran vaan, ja tosiaan sanoin, että mennään sitten toisen kerran yhdessä sinne mökille.
Eipä kannata näköjään täällä ongelmiaan jaella kun ihmiset sen paremmin mistään tietämättä haukkuvat huonoksi ystäväksi ja äidiksi. Pitäkää mielipiteenne.
Kiva kuitenkin, että löytyy myös ymmärtäviä ihmisiä.
Aivan varmasti se isä osaa hoitaa lapset, mutta minusta vaan sairaat lapset tarvitsevat äitiä enemmän kuin kännäävät kaverit joten olen mieluummin kotona tuossa tilanteessa.
Miksi lapsettomat ihmiset ovat aina "kännääviä"? Ja jos johonkin lähdetään ilman lapsia, niin se on aina automaattisesti ryyppyreissu?
Minkälainen maailmankuva teillä oikein on?
vastaavassat tilanteessa :)
siksi näin teen itsekin
ap
on isä ottamassa vastuuta? Onko isä vain äidin apulainen? Hoivavietti on aivan normaali, ilmeisesti järjenkäyttö myös.