Mikä on haastavinta koiran kanssa elämisessä? HArkitsemme

Työaamuina teen tunnin lenkin koiran kanssa, vapaapäivinä 1,5-2 tuntia. Ei ole reilua jättää energistä koiraa koko päiväksi yksin kotiin vain aamun pikapissatuksen jälkeen, lenkitetty koira jää rauhallisemmin yksin ja nukkuu mielellään enimmän osan yksinoloajasta.

lenkki, itse vien aina koiraa aamulla vähintään puoli tuntia. Niitä tolvanoita kyllä riittää jotka vie koiria 5 minuutin lenkille, kun eivät jaksa tai viitsi koiraansa ulkoiluttaa. Meillä ei koira heti edes tee tarpeitaan ja on aika pitkä aika koiran odottaa seuraavaa ulkoilua pitkän aikaa.

Lasten varaan ei koiran ulkoilutusta jättää vaan se on vaan ekstraa jos he vievät koiraa ulos.

Kaikki koirat tarvitsevat ulkoilua reilusti ja on ihan turha hankkia koiraa, jos ei ole valmis ulkoilemaan aikaisin aamulla ja ei ne huonot ilmatkaan saa olla este ulkoilulle.

Itse vien koiran aamulla 5.00 aikaan ulos ennnen töihin lähtöä ja lapsen kanssa menemme sitten yhdessä ulkoilemaan, kun haen lapsen tarhasta.

Meillä koiraa ulkoilutetaan paljon ja on tärkeää koirankin saada sosiaalisia kontakteja muista koirista.

tietysti pitää päästä ulos monta kertaa päivässä, mutta riittääkö esimerkiksi kiireisenä aamuna sellainen 10 minuutin "puistikon ympäri" -lenkki (esim juuri mopsilla), vai vaatiiko selvästi enemmän aikaa ja liikuntaa?

Monet käyttävät isompiakin koiria vain puskanjuurella, mutta ei se kai siitä hyvää asiaa tee.

Meillä on pian kaikki lapset jo kouluiässä, joten varmasti heistäkin olisi apua ulkoiluiden kanssa tulevaisuudessa.

kaikkein eniten riepoo se, että joka paikka on täynnä karvoja. Huusholli, omat vaatteet, jopa jääkaapissa on karvoja. Syyskurakelillä on sitten kuraa joka paikassa. Joo, asutaan maalla. Vaaleita mattoja ei voi kuvitellakaan, koskaan. Olemassaolevat matot ovat aina tunkkaisen näköisiä ja haisevat, vaikka pesisi kuinka usein. Lattiapinnat pilalla kynsien takia, vaikka niitä hoidetaan ja leikataan.



Ex tempore-lähdöt edes naapurikaupunkiin kylään yöksi sopii unohtaa. Koira oksentaa autossa, ja hoitopaikka, vaikka tuttu onkin, maksaa 20 e/päivä, kun en kehtaa ilmaiseksi hoidattaa. Kun maksan, kehtaan pyytää toistekin hoitajaa. Silti on aina vähän noloa kysyä, koska joskus tuntuu, että eivät haluaisi ottaa, mutta eivät kehtaa kieltäytyä. Ulkomaanmatkat kuitenkin vievät viikon-pari, ja joskus on kiva matkustaa. Koira on tosi rakas, mutta kun siitä aika jättää, en ota toista koiraa kaiken sen vaivan takia. Mm. aamulenkki metsässä klo 5.30, ja ainainen kiire töistä ja muualta kotiin, ettei koira ole tarvinnut pissata sisälle. Plus huono omatunto, että onkohan se saanut tarpeeksi liikuntaa. Sairaanhoitokuluista en viitsi edes kirjoittaa.

meijän koiralla on ainakin kaikki mahdolliset ja mahdottomat vaivat ollut. tällä hetkellä suoraan sanoen vituttaa toi karvanlähtö, allergikko ja atoopikko kun sattuu puppe olemaan, niin tää on jotain ihan kauheeta! voin imuroida/lakaista kolmekin kertaa päivässä ja silti, koko kämppä karvaa täynnä, infernaalista!!!

Mutta ei siitä sen enempää, kannattaa vaan tutustua rodulle tyypillisiin sairauksiin ja valmistautua pahimpaan, niin ei ainakaan pety ;)

Muistathan myös, että liikunnan tarve ei aina kävele käsikädessä koon kanssa, pienikin koira voi tarvita hurjasti lennkkeilyä!

Autossa matkustamiseen on monenmoista vaihtoehtoa, on kuljetushäkkiä, turvavyövaljaita, olempa nähnyt koirakärrynkin, siis sellaisen, jota vedetään auton perässä.

onnea koiran hankintaan, on ne kuitenkin korvaamattomia ystäviä

- pentu-ja nuoruusaikana jatkuva koulutus. Minulle oli yllätys kuinka paljon käskyjä kaupunkikoira tarvitsee jokapäiväisessä elämässä.

- koiran sairastelut. Koiramme (cockerspanieli) sairasti jatkuvaa ripulia ensimmäiset 1,5. Se tarkoitti, että joka ikinen yö se oli vietävä ulos vähintään kerran, yleensä ensin yhdeltä ja neljältä sitten toisen kerran. Aamulla oli kuitenkin herättävä töihin. Olin todella väsynyt. Aikuisemmalla iässä se saa korvatulehduksen todella helposti, ja pelkästään noiden vuoksi on mennyt eläinlääkärille satoja euroja



- lasten myötä koira lisää kotitöitä, sillä lattiat on oltava puhtaina kun lapset on pieniä. Minulla olisi muutakin tekemistä kuin pyyhkiä lattioita lähes joka päivä ja viettää vapaapäivät imuroiden koirankarvoja legopalikoista ja pehmoleluista...



- cockerin turkissa on oma työnsä, varsinkin uroscockerin kohdalla, sillä virtsa tarttuu turkkiin vaikka se olisi lyhytkin, ja sitä on ihan hygienian vuoksi pestävä ja leikattava aika usein.



- isommalla lapsella on jo kavereita, enkä mielelläni jätä koskaan koiraa ja lapsia ilman tarkkaa valvontaa. Oma huolensa on myös siinä, että koirattomista perheistä tulevat lapset eivät ymmärrä kuinka helposti koira pääsee ovesta karkuun, eivätkä hoksaa sulkea niitä kunnolla

Et kai tarkoita pyörän perässä vedettäviä kärryjä? Ei koiralle ole auton perässä vedettäviä kärryjä ellei sitten hevoskärryissä koiraa kuljeta...

meijän koiralla on ainakin kaikki mahdolliset ja mahdottomat vaivat ollut. tällä hetkellä suoraan sanoen vituttaa toi karvanlähtö, allergikko ja atoopikko kun sattuu puppe olemaan, niin tää on jotain ihan kauheeta! voin imuroida/lakaista kolmekin kertaa päivässä ja silti, koko kämppä karvaa täynnä, infernaalista!!!

Mutta ei siitä sen enempää, kannattaa vaan tutustua rodulle tyypillisiin sairauksiin ja valmistautua pahimpaan, niin ei ainakaan pety ;)

Muistathan myös, että liikunnan tarve ei aina kävele käsikädessä koon kanssa, pienikin koira voi tarvita hurjasti lennkkeilyä!

Autossa matkustamiseen on monenmoista vaihtoehtoa, on kuljetushäkkiä, turvavyövaljaita, olempa nähnyt koirakärrynkin, siis sellaisen, jota vedetään auton perässä.

onnea koiran hankintaan, on ne kuitenkin korvaamattomia ystäviä

koirani selkä leikattiin vuosi sitten ja meidän lapset oli 1 ja 3-vuotiaat. Se kuntoutus ja huoli mikä siitä seurasi.. Ja kun samalla piti hoitaa lapsiakin.

Nyt on koira ihan ok, mutta kyllä tämä on raskain juttu ollut, koiramme on nyt 6-vuotias.



No ei se ulkoilutuskaan pienten lasten kanssa mitään hauskaa ole. Koirakirjat ja muut ovat ihan oikeassa siinä että koiran saapuessa taloon olisi lasten hyvä olla kouluikäsiä..

Onneksi meilläkin jo helpottaa..

kuin isot rodut!

Muuten niistä tulee vittumaisia pikku räkyttäjiä, jota haukkuvat ja tekevät tuhojaan tylsistyttyään. Varsinkin chihut, pinserit ja russelit on näitä.

Eli jos ette ole valmiit viemään koiraa lenkille useamman kerran päivässä ja antamaan sille aktiviteetteja, niin unohtakaa koko juttu.

Ja pienet rodut tarvitsevat KUNNOLLISEN koulutuksen ja niille pitää näyttää kuka on pomo, muuten niistä tulee ns. korttelin kauhuja.

Ei voi jäädä ex-tempore koulun tai työn jälkeen kaupoille kuljeksimaan, aamulla on herättävä ulkoilemaan ajoissa ja huolehdittava riittävästä liikunnasta. Eli koiran tarpeet aina tavallaan etusijalle, sillä sille ei voi selittää, että ootappa nyt kun käyn siellä tai teen sitä tai tätät, vaan sen tarpeet on hoidettava alta pois ensin.



Ensimmäiseen vuoteen on panostettava täysillä, hidas yksinoloon totuttaminen on kaiken a ja o, ettei eroahdistusta pääse syntymään. Ja koirakoulussa on käytävä, oli sitten pieni tai iso koira. Koiran kanssa eläminen ei ole kivaa, jos se ei tottele peruskäskyjä eikä osaa perussääntöjä ihmiselämästä.

Et kai tarkoita pyörän perässä vedettäviä kärryjä? Ei koiralle ole auton perässä vedettäviä kärryjä ellei sitten hevoskärryissä koiraa kuljeta...

Et näköjään ainakaan ole palveluskoiraihmisiä...

mikään pakko käydä koirakoulussa, koiran voi kouluttaa ilman kursseja ja koulujakin. Tietysti jos mitään tietoa ja kokemusta koirista ei ole, kannattaa koirakouluun mennä, mutta ilmankin pärjää jos on järkeä päässä.

Ei voi jäädä ex-tempore koulun tai työn jälkeen kaupoille kuljeksimaan, aamulla on herättävä ulkoilemaan ajoissa ja huolehdittava riittävästä liikunnasta. Eli koiran tarpeet aina tavallaan etusijalle, sillä sille ei voi selittää, että ootappa nyt kun käyn siellä tai teen sitä tai tätät, vaan sen tarpeet on hoidettava alta pois ensin.

Ensimmäiseen vuoteen on panostettava täysillä, hidas yksinoloon totuttaminen on kaiken a ja o, ettei eroahdistusta pääse syntymään. Ja koirakoulussa on käytävä, oli sitten pieni tai iso koira. Koiran kanssa eläminen ei ole kivaa, jos se ei tottele peruskäskyjä eikä osaa perussääntöjä ihmiselämästä.

Siinä on yksi rotu, joka pitäisi lopettaa.

Täysin pilalle jalostettu ja täysin terveitä yksilöitä saa etsimällä etsiä. Eli sairauksia löytyy vaikka muille jakaa!

Ottakaa joku terveempi rotu! Niitä löytyy paljon! Ja mopsit on niin perhanan rumiakin, yök!

(Ja niin on muuten perskitkin, turkki on kyllä nätti jne. mutta se naama, yöks).

Koirahoitolaan en koiraa vie. Yhdessä sellaisessa töissä ollut kuvaili, että se oli kuin koirien vankila. En voi nauttia lomasta, jos koiralla on huonot oltavat.

Lyttykuonoiset koirat kärsivät siitä, että hengitystiet ovat liian lyhyet eivätkä viilennä ilmaa tarpeeksi. Lisäksi lyttykuonot kuorsaavat.

Katsomalla jalostustietojärjestelmästä Suomessa on vain yksi mopsi kuollut hengitysteiden takia, samanlaisia löytyyä paremmistakin roduista. Ja pienistä ei kovin helpolla löydy sakua sairaampaa... Perinnöllisiä sairauksia on eniten suppeilla roduilla. Parhaat mahdollisuudet terveeseen koiraan saa hankkimalla koiran hyvältä kasvattajalta, jolla on jalostusnäyttöä ja rekisteröidyt koirat. Pentutehtaasta ei saa kunnon koiraa (esimerkiksi Salossa asuva "Matti" ja Suvikasteen kennel http://chihuahua.cjb.net/forum/viewtopic.php?t=8575&highlight=).

Meillä koiran (sekarotuinen...) kanssa on ollut raskainta krooninen sairaus ja eroahdistus, johon ei kissat tai koirat auta. Lopputulos on se, ettei koira jää taloon koskaan yksin. Yritetty ties mitä, mutta mikään ei auta.

Normikoirassa haastavinta on hyvän hoitajan löytäminen reissujen ajaksi. Koirasta on aina huoli ja mopsikin pitää lenkillä käyttää 3krt päivässä ja liikunta pitää koiran kunnossa. Tosin mopsin tarvitsema aktiviteetin määrä ei ole mitenkään verrattavissa vaikka bordercollieen. Koulutus nyt ei ole niinkään haastavaa kuin hauskaa, sehän on sitä koiran kanssa yhdessä tekemistä.

Kaikissa koirissa haastavinta on ehdottomasti luopuminen ja koiran lähettäminen viimeiselle matkalleen.

Lyttykuonoiset koirat kärsivät siitä, että hengitystiet ovat liian lyhyet eivätkä viilennä ilmaa tarpeeksi. Lisäksi lyttykuonot kuorsaavat.

Katsomalla jalostustietojärjestelmästä Suomessa on vain yksi mopsi kuollut hengitysteiden takia, samanlaisia löytyyä paremmistakin roduista.

koko elämän kestävää piinaa, kun henki kulkee huonosti. Ja ihan turha sanoa, ettei kulje, kyllä normaalikuonoisessa koirassa ja kuonottomassa on aika suuri ero. Aika paljon oon koirien kanssa tekemisissä, joten kaikenlaista oon nähnyt.

http://jalostus.kennelliitto.fi/frmTerveystilastot.aspx?R=253

Mopsin tilastot.



Verrataan vaikka "perusterveiden pystykorvan" tilastoihin:

http://jalostus.kennelliitto.fi/frmTerveystilastot.aspx?R=42

http://jalostus.kennelliitto.fi/frmTerveystilastot.aspx?R=97



Ottakaa tuolta "kuolinsyytilasto" joka kertoo varsin hyvin koko rodun tilasta. Mopsi kuuluu perusterveisiin koiriin, vaikkakin ulkomuoto voisi hämätä. Mutta ei ole koiraa karvoihin katsominen.

joka on aina ollut terveenä, helppoa on ollut. Haastetta on siinä, että sitoutuu koiraan n 10- 14 vuoden ajaksi tai minkäajan ne nyt sitten elävätkin.

mopsi ei ole muita sairaampi

että sen hengittäminen on vaikeaa.

ei tosiaan ole sairaus, vaan ominaisuus. Se ei silti tee asiasta yhtään sen hyväksyttävämpää.

-pentuaika on yllättävän raskasta. pennut on älyttömän suloisia silloin kun ne nukkuvat. Ja muulloinkin. mutta ne pissivät pitkin, pureskelevat tavaroita... toiset enemmän ja toiset vähemmän. Mutta vaativat jatkuvaa koulutusta ja johdonmukaisuutta, joka toki jatkuu koko koiran iän.



Marraskuiset aamulenkit... Minusta kyllä aamulla riittää se varttitunti, kun kuitenkin töiden jälkeen tehdään kunnon lenkki. Ja se, että aina pitää lähteä ulos, oli sää ja oma vointi mikä tahansa. Teini-ikäiset voi ulkoiluttaa koiraa, kunhan osaavat sen kanssa olla.



Sitten ne sairastumisent. Meillä onneksi olleet terveitä, tosin pari kertaa vuodessa vatsatauti (todennäköisesti syöneet jotain kakkaa ulkona). Töistä tullessa ripulit pitkin olohuoneen lattioita ja osin myös seiniä ja kämppä haisee kuin...



Mutta on koirista ollut meillä hurjan paljon iloa, positiivisia puolia on paljon enemmän kuin noita ikäviä.

häiritsee naapureita