Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Sinun ja puolisosi taustoista

Vierailija
02.08.2011 |

Onko teillä puolisosi kanssa huomattava ero taustoissa, tyyliin lapsuudenkotinne on akateeminen/duunari, kaupunkilainen/maalainen jne. Millaiset erot ovat ja onko ne jotenkin vaikuttaneet suhteeseenne, positiivisesti tai negatiivisesti?

Kommentit (18)

Vierailija
1/18 |
02.08.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

positiivisesti on vaikuttanut - täydennämme toisiamme

Vierailija
2/18 |
02.08.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

Luultavasti sillä joku vaikutus on, mutta en osaa sanoa mikä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/18 |
02.08.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

Paljasjalkainen kaupunkilaistyttö ja maalaispoika. Kyllä vaikuttaa. Mies on avannut silmäni aistimaan luonnon, tuntemaan lintuja ja kalastamaan jne. ja itse olen ehkä tuonut mieheni elämään vähän säpinää luulisin ;)

Vierailija
4/18 |
02.08.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

vaikka toinen ruotsinkielisestä perheestä jossa vanhemmat eronneet ja toinen supisuomalaisesta ydinperheestä. Mutta yhdistäviä tekijöitä on enemmän kuin erottavia: asuinpaikka, vanhempien tulotaso ja koulutus, missä matkailtiin lapsuudenperheiden kanssa. Samankaltaisuus henkilköhistoriassa on ollut meille positiivista :)

Vierailija
5/18 |
02.08.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mies on ainut lapsi ja minulla taas on veli pienellä ikäerolla ja tämä on kaikista suurin "kulttuuriero" meillä ja joka on hiertänyt jonkin verran vuosien saatossa (nykyään mies on jo "oppinut tavoille", ollaan oltu yhdessä 15v ja lapsia on kaksi, juuri sillä pienellä ikäerolla...)



Toisaalta taas ne "oikeat" kulttuurierot - olemme eri maista, meillä on ollut hyvin erilainen lapsuus ja perhetaustammekin ovat hyvin erilaiset - eivät tule ilmi oikeastaan ollenkaan.

Vierailija
6/18 |
02.08.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

Omassa suvussani on tosin hiukan enemmän koulutusta yms.joka on minusta vain hyvä, koska mieheni suku on melko nousukasmaista ja ulkokultaista ja tämä pieni ero auttaa minua suhteuttamaan käytös/arvostuseroja.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/18 |
02.08.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

ainakin nyt koulutustaustassa, asuinpaikkatyypissä, tulotasossa, perhekoossa, uskonnossa, kasvatustyylissä, alkoholinkäytössä, sosiaalielämässä, ruokailutavoissa, suhtessa kulttuuriin, tavoissa ilmaista mielipiteitä ja osoittaa kiintymystä tai suuttumusta.



Vaikutus suhteeseemme on ollut yksinomaan negatiivinen, mutta onneksi vaikutus vähenee vuosi vuodelta.

Vierailija
8/18 |
02.08.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

itse olen kaupunkilaistyttö ja mieheni on ikänsä maalla asunut.

Olin töissä pankissa ja muutin mieheni tilalle ja nykyään lypsän lehmiä.

Välillä tulee todella ikävä LOMIA. En ollenkaan tajunnut, että lomaa on 26 päivää vuodessa ja siihen luetaan viikonloput, joulut, juhannukset, vaput, kaikki!

Ensimmäisenä jouluna tuntui, et ihanko totta: Pitääkö ne lehmät mennä lypsämään jouluaattona, joulupäivänä, uudenvuodenaattona, uutenavuotena? Olin jo niin tottunut pitämään pyhät vapaana, kuten vappuaatot ja vaput ja juhannusaatot ja juhannukset.

Eroja on muutenkin.

Välillä tuntuu, että eroja on liikaa. On vain jaksettava myötä-ja vastamäessä, kuten olen luvannut.

Työtä on kaikki päivät täynnä aamuvarhaisesta iltamyöhään. Mies on edelleen töissä, minä poikkesin "maksamaan laskuja"

Mies on tottunut, että koko ajan tehdään töitä.

Telkkarin katsomisesta tai tietokoneella olosta tulee mainintaa heti. Nykyään en kesällä katsokaan ollenkaan telkkaria, talvella katson salkkarit, tuli mitä tuli.

Rakastan miestäni kuitenkin valtavasti.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
9/18 |
02.08.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

itse olen kaupunkilaistyttö ja mieheni on ikänsä maalla asunut.

Olin töissä pankissa ja muutin mieheni tilalle ja nykyään lypsän lehmiä.

Välillä tulee todella ikävä LOMIA. En ollenkaan tajunnut, että lomaa on 26 päivää vuodessa ja siihen luetaan viikonloput, joulut, juhannukset, vaput, kaikki!

Ensimmäisenä jouluna tuntui, et ihanko totta: Pitääkö ne lehmät mennä lypsämään jouluaattona, joulupäivänä, uudenvuodenaattona, uutenavuotena? Olin jo niin tottunut pitämään pyhät vapaana, kuten vappuaatot ja vaput ja juhannusaatot ja juhannukset.

Eroja on muutenkin.

Välillä tuntuu, että eroja on liikaa. On vain jaksettava myötä-ja vastamäessä, kuten olen luvannut.

Työtä on kaikki päivät täynnä aamuvarhaisesta iltamyöhään. Mies on edelleen töissä, minä poikkesin "maksamaan laskuja"

Mies on tottunut, että koko ajan tehdään töitä.

Telkkarin katsomisesta tai tietokoneella olosta tulee mainintaa heti. Nykyään en kesällä katsokaan ollenkaan telkkaria, talvella katson salkkarit, tuli mitä tuli.

Rakastan miestäni kuitenkin valtavasti.

kohtalotoveri :)

Vierailija
10/18 |
02.08.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

ainakin nyt koulutustaustassa, asuinpaikkatyypissä, tulotasossa, perhekoossa, uskonnossa, kasvatustyylissä, alkoholinkäytössä, sosiaalielämässä, ruokailutavoissa, suhtessa kulttuuriin, tavoissa ilmaista mielipiteitä ja osoittaa kiintymystä tai suuttumusta.

Haitaksi nämä erot ovat ainoastaan olleet. Mieheni perhe on se kouluttamaton, köyhä, monilapsinen, kiihkouskovainen jne + kaikki yllämainittujen ominaisuuksien negatiivisimmat puolet.

Että eipä hurraamista.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
11/18 |
02.08.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

itse olen akateemisesta 3lapsisesta perheestä, emme kuulu kirkkoon tai mihinkään seurakuntaan.



Mies on uskovaisesta perheestä jossa 15lasta (ei lesta) ja vanhemmat duunareita.



Eli meillä on erona ollut uskonto, lapsien määrä, tulotaso, suhteessa kulttuuriin.

Vähemmän niitä samankaltaisia taustoja.



Silti olemme hyvin tulleet toimeen alusta lähtien ja rakastamme toisiamme todella paljon.

Kumpikin siis kunnioitamme toisiamme, ja annamme toisen olla semmoinen kun on.



Mies ei kuitenkaan "sisäistänyt" lapsuuden kodin oppeja, kun huoli minut tyttöystäväkseen ja vaimokseen vaikka olen ns. syntinen.

Vierailija
12/18 |
02.08.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

ja on ollut helpotus suhteessa. Joskus seurustelin "hienostoperheen" pojan kanssa ja heillä oli jotenkin ahdistavaa olla, kun kaikki oli niin paskajäykkää.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
13/18 |
02.08.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

Itse olen ydinperheestä, neljästä sisaruksesta vanhin ja asunut koko elämäni kaupungissa. Mies taas on asunut lapsuutensa ja nuoruutensa maalla, on avioero perheestä ja on asunut puolet lapsuudestaan kahdestaan isänsä kanssa siskonsa asuessa äidin kanssa.



Eniten tausta eron huomaa, että itse tykkään, että on hälinää ympärillä, kun taas mies viihtyy paremmin kotona omalla porukalla.

Vierailija
14/18 |
02.08.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

Olen keskikokoisen kaupungin omakotilähiön kasvatti. Mieheni suvulla on ollut maatila 1700-luvulta lähtien.



Itse en kyllä koe elämää tilallisena raskaaksi, kuten aiemmat vastaajat. Minä ajattelen asian niin, että minut ja mieheni on "tarkoitettu yhteen". Ilman häntä en olisi päässyt osalliseksi tästä elämäntavasta, jota suuresti rakastan. Toisaalta ilman minua mieheni tuskin olisi ottanut sukunsa tilaa hoidettavakseen.



Erilaiset taustat ovat antaneet tilanpitoonkin perspektiiviä. Mies pitää toisia toimintamalleja itsestään selvyytenä, koska on niihin kasvanut. Minä taas katson asioita tuorein silmin uusilta näkökannoilta. Molenpien parhaat ideat ja käytännöt yhdistämällä saadaan aikaiseksi entistä toimivampia ratkaisuja ja ajatusmalleja.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
15/18 |
02.08.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kulttuuri (olemme eri maista), uskonto, koulutustausta, perhekoko, perhekulttuuri/arvot, mitäs muuta vielä. :) tämä on tuonut välillemme haasteita, jopa riitoja, etenkin suhteen alkuaikoina. Toisaalta asioista on joutunut puhumaan ja sitä kautta on oppinut tuntemaan toista entistä paremmin. Olemme viettäneet aikaa molempien maissa/kulttuureissa, joka on auttanut minua ymmärtämään miestäni paremmin. Vakituisesti, ainakin tällä hetkellä, asumme suomessa. Haasteiden lisäksi erot ovat tuoneet suurta rikkautta, itse koen oppineeni miehen kulttuurista ja tavoista paljon hyvää.

Vierailija
16/18 |
02.08.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

Silti molemmilla on viikonloput vapaat, vaikka lypsylehmiä onkin. Meillä on hyvin samanlaiset taustat ja selkeä yhteisymmärrys siitä, että minä olen tilan ulkopuolella töissä enkä siirrä edes viljakuormaa pellolta kuivurille.



Samanlainen tausta auttaa ymmärtämään toisen työtä ja sitä, että vaikka toinen on maanviljelijä, ei toisen tehtävänä ole "autella tilalla" vaan tehdä ihan jotain muuta. Nauramme yhdessä maajussiohjelmille ja sille oletukselle, että puoliso on sama asia kuin työnteon jakaja. Mieheni ei tule työpaikalleni kirjoittamaan raportteja enkä minä mene navettaan.

Vierailija
17/18 |
02.08.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mieheni lapsuudenperheessa oli 2 lasta, kuten myos minun. Molempien vanhemmat ovat akateemisesti koulutettuja, miehen tosin luonnotieteilijoita ja minun yhteiskuntatieteiljoita - aloja, jotka vetavat puoleensa monesti aika erityyppisia ihmisia. Mies on pienen yliopistokaupungin esikaupungista kotoisin, mina suuren kaupungin keskustasta. Mies on luterilaisesta perheesta, minun lapsuuden perheessani uskonto naytteli hyvin pienta roolia. Ehka isoimmat erot tulevat tasta: omat vanhempani ovat kumpikin suvussaan ekaksi yliopistossa opiskelleita, kun taas miehen suku on ollut satoja vuosia koulutettua keskiluokkaa ja osin aateliakin - heilla on siksi jotenkin erilainen asenne "olemassaolon oikeutukseensa" kuin minun suvullani ja esim. kynnys valittaa ruuasta ravintolassa huomattavasti matalampi... ;-) Lisaksi iso ero on ollut se etta miehen vanhemmat ovat 10 vuotta omiani vanhempia vaikka miehella ja minulla on vain 2 v ikaeroa. Miehen vanhemmat kuuluvat selvasti siihen sukupolveen, missa miesten ja naisten perinteiset roolit olivat kunniassa, kun taas omassa perheessani ei noin ole ollut. Siita tulee joskus vaantamista miehenkin kanssa, koska vaikka han esim. tykkaa ruuanlaittamisesta, silti hanella on joskus hyvin perinteisia odotuksia naisen roolista kotona... Mutta taytyy sanoa etta ehka se ulkopuolisen silmiin isoin ero - etta olemme eri maista kotoisin - on vaikuttanut meihin hyvin vahan, samanlaisen koulutuksen ja kaytannossa hyvin samanlaisen oman aikuiselamamme takia.

Vierailija
18/18 |
02.08.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

mutta itse köyhistä oloista ja mies taas hyvin toimeentulevasta taustasta. Näkyy ehkä erityisesti asenteessa riskinottoa kohtaa, mies on urallaan ottanut monia taloudellisia riskejä, eikä pelkää, etteivätkö asiat järjestyisi, vaikka hetkellinen takaisku tulisikin. Itse taas kituutan pienellä palkalla alalla, josta en pidä, koska haluan tietää, että mulla tulee aina olemaan katto pään päällä ja ruokaa, mitä syödä. (Ja vaikka yhteinen talouskin on, niin en silti vaan voi luottaa, ellen itse hanki jotain säännöllistä tuloa, jolla tarvittaessa pärjäisin.)



Samoin miehelle on helpompi vaan tokaista asioita tyyliin "no ostetaan sitten uusi" tai "ostetaanpa tuo" sellaisista hankinnoista, jotka omalla mittapuullani ovat todella kalliita ja joita pitäisi harkita kauan aikaa.