Lue keskustelun säännöt.
Olen huolissani 10-vuotiaasta pojastani
02.08.2011 |
Kavereita on ollut, vaikka poika aikuisten seurassa onkin aina ollut ujo. Nyt kavereiden kanssa vietetty aika on vähentynyt dramaattisesti, vain muutaman kanssa harvakseltaan. Ei enää tervehdi kaikkia vanhoja kavereitaan. (Tästä sanoin tiukasti, että pitää kaikkia tuttuja moikata.) Ei kuitenkaan ole kuulemma mitään ikävää sattunut. Poika tuntuu käpertyvän kotiin ja peli- ja mielikuvitusmaailmaan. Hän harrastaa kuitenkin joukkuelajia talvisin, ja tuntuu siinä porukassa pärjäävän eikä koulustakaan mitään ikävyyksiä ole kuulunut. Alkukesästä joku kaveri soitteli, mutta poika ei usein halunnut olla kimpassa eikä ole sitten itse aloitteita tehnyt juuri lainkaan koko kesänä. Pelkään, että syrjäytyy.
Kommentit (7)
Mene sinne ilman poikaa ja kerro huomiosi + miltä tilanne sinusta vaikuttaa. Voitte sitten yhdessä neuvolapsykologin kanssa miettiä onko tarvetta jututtaa poikaakin
Tuntuu vain kovin isolta askeleelta. Kaipa se on otettava, jos ei koulun alettua näytä paremmalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisiko mitään vähemmän järeitä vinkkejä tai ajatuksia? Ap
On just niin, että tuom ikäistä yleensä kaverit kiinnostavat, ja muutos kaveriaktiivisuudessa voi olla avun tarpeen merkki. Voi olla, että lapsen tai perheen tilanteessa on jotain, mikä painaa. Ota vaikka yhteyttä perheneuvolaan asian selvittelemiseksi.
vaikuttaa aika tyypilliseltä vaiheelta,kun koulu alkaa kysy opelta miten koulussa menee kavereiden kanssa.
Pojilla on myös nykyään järkkyä draamaa kaverisuhteissa, ihan kuin teinitytöillä!
Joten ei ehdotella sille mitään mistä saisi apua!
Tätä samaa täti kyseli pari päivää sitten. Sääli ettei äiti välitä enempää lapsestaan. Siinähän odottelet jouluun saakka! KOhta lapsella on hemmetin syvällä ongelmat jos et toimi ja tee mitään "järeää"!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ne ovat nykyään perheneuvoloita. Koulu alkaa kohta, olepa yhteydessä kouluterkkaan, hän voi alkaa viedä asiaa eteenpäin, jos on tarvis.
Mene sinne ilman poikaa ja kerro huomiosi + miltä tilanne sinusta vaikuttaa. Voitte sitten yhdessä neuvolapsykologin kanssa miettiä onko tarvetta jututtaa poikaakin