Vanhempani ja aikuiset sisarukseni reissaavat yhdessä, meidän perhettä ei edes kysytä mukaan...

vie lapset mummolaan viikoksi hoitoon...

Lähtekää siis kahdestaan miehen kanssa

hemmottelemaan toisianne...

Varakkaista, matkustelevat ympäriinsä ja leikkivät ikinuoria. Määrittelivät tarkasti alusta pitäen millä nimellä heitä pitää kutsua tultuaan isovanhemmiksi...Ei ainakaan mummoksi ja papaksi vaan keksivät omat " kevyemmät" korvikkeet ja sanoivat, että minun vanhempiani kutsutaan sitten mummoksi ja papaksi, että poika erottaa kummista puhutaan! Argh! Todella pikkumaista enkä voi tajuta tuollaista pintaliitoa, vaikka luultavasti kaikki tulevaisuuden mummit jatkavat tuota kylmäkiskoisuuden perintöä. Tulee aina tunne, että miehen porukat kokevat meidät vaan taakaksi joka asiassa ja kauhean säädön takana, että saa edes silloin tällöin jotain hoitoapua, vaikkei me mitään koskaan pyydetäkään. Ei juurikaan mitään yhteydenpitoa muutoin.

Omat vanhempani, varsinkin äiti on huomattavasti vanhempi ja avoimen innokas mummi ja osaa arvostaa rooliaan. Hän ihmettelee yhtälailla anopin ja kumppaneiden käytöstä. Omat vanhempani ovat huomattavasti vaatimattomampia ihmisiä, mutta paljon lämpimämpiä. Oma edesmennyt mummini oli samaa luokkaa. Sukuvika kai se miten haluaa pitää huolta toisistaan. Enpä tiedä...

Meillä on perheessä hieman samankaltainen tilanne. Minä ja perheeni matkustelemme useasti omien vanhempieni kanssa, jotka ovat hyvin lapsirakkaita. Sen sijaan sisartani ei useinkaan syystä tai toisesta tule pyydetyksi mukaan. Hänellä ei ole lapsia mutta mies on, jonka kanssa taas me muut emme tule luontevasti toimeen (mies ulkomaalainen, vaikea luonne jne). Lisäksi molemmat ovat vuorotyössä, joten aikataulujen ja lomien järjestelykin olisi heidän kanssaan hankalaa. Rahaakaan heillä ei ole niin paljoa käytettävissä.



Olemme joskus pyytäneet vain siskoani mukaamme. Valitettavasti näin mutta hänen miehensä mukanaolo " pilaisi" koko reissun. Voisiko teillä olla kyseessä tällaiset syyt?

meidän äiti on" kiva mummi" ja ja miehen äiti on" ei mikään mummi" kun kysyin, että miten mummit pojan mielestä eroavat toisistaan...Toivottavasti ei mene terveiset perille anopille ihan tuossa muodossa. :/ Lapsi kyllä muodostaa suhteensa keneen haluaa. Oli minullakin paremmat välit vain toiseen mummiin ja toista en tavannutkaan kuin pari kertaa. Meillä perhe matkustanut aina yhdessä jos jonnekin lähdetty...pienillekin reissuille. Ei olisi ollut matka äitini ja mummini mielestä mitään, ellei meitä olisi mukana. Sama juttu poikamme kohdalla. Äiti ei malta olla viikkoakaan kommunikaatiopimennossa pojan kokemuksista ja kehityksestä ja onhan se totta, että jos ei koskaan lähdetä perheellä mihinkään niin kyllä sen lapsi tuntee hylkäämiskokemukseksi, ainakin 3-vuotias. Kummaa asennetta jos ei mummit ja vaarit osaa hyväksyä, että matkoja voi tehdä kimpassakin ja löytää halua iloita lapsen kokemuksista. Omasta lapsenlapsestahan on kysymys!

jos minä tai lapset oltaisiin lähdössä, ollaan tosi tervetulleita. Sitten jos mieskin tulisi niin alkaa tulla kaikenlaisia esteitä ja hankaluuksia. Sukulaiset ovat sitten myöntäneet että mieheni läsnäolo " pilaisi" kaikkien loman. En oikeastaan ihmettele koska hän on hankala ja töksäyttelijä eikä arvosta paljonkaan muita kuin itseään...

Vanhempasi antavat perheettömille sisaruksillesi mahdollisuuden ylipäätään lähteä lomalle. Heillä on hyvää seuraa, harva nauttii lomasta aivan yksin. Kyllä se seura vaan tekee hyvää. Sinun perheesi ei tarvitse tällaista lomatukea, koska teistä on aina seuraa toisillenne ja voitte näin ollen lähteä lomalle keskenännekin ja nauttiakin siitä.



Minusta näin ajatellen vanhempiesi toiminta on aivan loogista.



T. Perheellinen, usein lomaileva, entinen sinkku, joka ei silloin vuosikausiin käynyt yhdelläkään lomareissulla.

Pisti miettimään tuo ajatus, että ehkä vanhempani arastelevat miestäni tai jotain. Siinä voi olla kyllä vähän perääkin, ainakin äitini on aina ollut vähän varautunut hänen kanssaan ja isänikin tuntuu usein yrittävän " väkisin" olla mukava appiukko.

Kehuvat kyllä aina sitä, kun mies jaksaa leikkiä lastemme kanssa ja hoitaa heitä hyvin, mutta ovat vähän nyrpeitä siitä, kun hänellä ei ole vakituista työpaikkaa. On kyllä ollut aina tykätty työntekijä siellä missä on ollut, mutta vakipaikkaa ei ole vielä tullut. Niin että välillä minusta kyllä tuntuu, että joudun puhumaan heille jotenkin siloitellusti, ettei tulisi uutta aihetta päivittelyyn.



Näitä reissuporukoita on ollut monenlaisia. Kerran oli mummo mukana, toisella kerralla siskon mies (lapseton avopari). Sisko kyllä muistaa korostaa, että hänelle nuo reissut ovat ihan täyttä työtä, koska joutuu tekemään kaikki järjestelyt, että liikkumiset, autovuokraukset, ruokailut sujuisivat jotenkin järkevästi. Niin että hän ei edes suhtaudu matkaan lomana, lomareissut ovat hänellä kuulemma ihan erikseen.



Nyt marraskuun alkaessa tiedän, että olisin itsekin loman tarpeessa, enkä ole varmaan ainoa . Jos voisin olla 100-varma, että perheellämme ei tulisi mitään hätää, lähtisin minäkin lomalle, luonnonkauniiseen Lapinlahteen meren rannalle.