Suostunko seksiin vai en??

Mielestäni sinun kannattaa olla ensimmäisenä rehellinen itsellesi. Tuntuuko seksin jälkeen yhtään paremmalta, jos sen jälkeen seuraa taas kauhea kuiva kausi? Ja onko sinun oltava aina valmiina ja vain odottaa kiltisti, että mies ehkä joskus suvaitsee haluta? Entä jos sinua ei vaan sitten haluta samaan aikaan? Pitäisikö ehkä sen miehen välillä kokea torjunta, jos sinä et aidosti seksiä halua?



Itselleni saattaa tulla silloin juuri seksin jälkeen tai sitä ennen sellainen kauhea epätoivon ja vihan tunne, eikä se ainakaan seksiä ja oloa paranna. Mieleen tulvii kaikki torjunnat ja syytökset, että olen nymfomaani jne. minä olen ottanut sen linjan, että mieskin saa ihan vapaasti kokea torjuntoja, jos minua ei nyt sillä taianomaisella sekunnilla satu haluttamaan, kuin häntä. Mieheni on torjunut lähestymisiäni niiin monia kertoja ja ollut millään tavalla välittämättä seksuaalisesta hyvinvoinnistani, että todellakin nain vain silloin, kun todella haluan.



Ja kauheinta tuossa olisi, jos mies vaikka laukeaisi liian pian ja jos hän ei tajuaisi edes pyytämällä tyydyttää minua. Ja onhan se kauhea tunne, kun pääsee taas kerran seksin makuun ja sitten se viedään taas pois kuukausiksi. Sattuu vielä enemmän.



Tsemppiä sinulle ap ja kuuntele itseässi.

pitääkö naisen haluta juuri silloin, kun miestä sattuu harvakseltaan huvittamaan. Samaa olen miettinyt, jos miehellä on vaikeuksia seisokin kanssa, olipa syyt mitä tahansa. Eli jos yleensä ei eteen ota ja joskus sitten niin tapahtuu, niin onko naisen kiljuttava riemusta, että jee, nyt se saattaa onnistua.

Minulle ainakin tulisi tuntu, että miehen käytössä olisin ja vain miehen tarpeilla on merkitystä.

Aika oudolta tuntuisi sykli saada seksiä muutaman kuukauden välein pari kertaa ja sitten taas odotella sitä, kun mies olisi valmiustilassa.

Mulla ei juuri minkäänlaisia haluja enää ja ukko kärsii...

Mutta kun kroppa janoaa kosketusta ja kaikkea sitä mitä seksimme sisältää vaikka mieli olisikin hieman sitä mieltä, että olkoon vaan kun kuitenkin sitten tulee taas pitkäkin tauko.

Helvetillinen tilanne:´(

Sekin tuntuu niin idioottimaiselta etten suostuisi ihan vaan siksi että mieskin kokisi sen torjumisen (vaikka toki ymmärränkin sen pointin ja olen samaa mieltäkin siitä), koska kärsisinhän siinä silloin minäkin.

Tässä on nyt lähestymis-lähestymisristiriita:(



ap

että pitäisi vaan alkaa harrastaa sitä seksiä, vaikka ei niin haluttaisikaan, että kyllä ne halut siitä syttyvät. Miehelle kun olen joskus tuosta maininnut, niin ei kuulemma vaan voi tehdä minun kanssani mitään seksiin viittavaa, jos ei tee mieli. Niin olen sitten ajatellut, että miksi minunkaan pitäisi syttyä aina, kun vaan mies suvaitsee haluistaan ilmoittaa. Vastavuoroisuus ja se, että kokisin itseni kunnioitetuksi ja arvostetuksi haluineni, olisi minulle tärkeää. Mutta tähän asti mies on viis veisannut haluistani ja tosiaan sanonut minua jopa seksiaddiktiksi ja vaikka mitä. Ja silti olettaa, että olen valmis heti, kun vaan vähän sormia napsauttaa.



Ja tuossahan on tosiaan se paha puoli myös, että itse tulen ainakin niin kiimaiseksi silloin harvoin, kun sitä seksiä saan, että sitten tekisi mieli useamminkin tai edes peräkkäisinä päivinä. Nälkä kasvaa syödessä ja sitten sitä vaan jää taas nälkäiseksi. Ja sitä en kovin montaa kertaa ehkä enää kestä.



Voinko ap kysyä, että millaisia aloitteita miehesi on tehnyt, vai meneekö se niin, että hän ilmaisee, että jos sinä nyt teet taas aloitteen, niin saattaa lykästää?



t. toka vastaaja

Mikä meitä ihmisiä oikein vaivaa kun kysynnän ja tarjonnan laki ei muutaman avioliittovuoden jälkeen tahdo kohdata, ei sitten millään?



Jos nyt jotain teet niin koita olla rankaisematta miestäsi siitä että ei ole halunnut pitkään aikaan. Se ei ainakaan paranna parisuhdetta. Tiedätkö yhtään järkisyytä siihen, miksi hän ei halua? Stressiä töissä? Rahahuolia? Suorituspaineita? Joku noista voisi hyvinkin vaikuttaa.



Miksi et nauttisi kun kerrankin saat? Voit sitten jälkilöylyissä ottaa asian esille. Jos miehelläsi on yhtään aivoja, hän kuuntelee huolesi ja olette ainakin saaneet keskustelun avattua.



Jep. Minä en vaihtaisi vaimoani mihinkään enkä kehenkään mutta joskus olisi kiva kun homma toimisi tällä saralla paremmin. Minä tykkäisin saada 2-3 kertaa viikossa ja aina vähän eri tyyliin, uusia juttuja keksien mutta kun ei niin ei... :(

Minuakin usein haluttaa niin, että melkein sattuu kroppaan ja olo on todella tuskainen. Silloin olo on tosiaan niin pakahduttava, että en ihmettele, jos kieltäytyminen henkisistä syistä ei níin innosta. Vaikea asia. Ja en kyllä mitään kostomentaliteettia suosittele, mutta itse vaan olen ajatellut, että myös minä saan kielttäytyä, jos sillä hetkellä en ole henkisesti tai fyysisesti halukas seksiin. En siis ala yrittämään virittäytymistä sille tuulelle vain mieheni mieliksi. Vaikka tietenkin noita kertoja, jolloin hän haluaa mutta minä en, on ehkä kerran kahdessa vuodessa.



Se toka taas

nyt on elokuu ja kohta on marraskuu. Kyllä nyt pitää ainakin itse pihdata, jos toinen on pihdannut, ainakin kostoksi! Eikös.

kaikilla menee paremmin.

On me tästä puhuttu ja kaikenlaista olen koittanut mutta ei muutosta.

Ei edes lisähormonipiikeillä vaikka hormonitaso oli ilmankin normaalirajojen sisällä.

Ilm mies on vain kyllästynyt:( yhdesäs olemme olleet 19v ja minä olen nyt 34v.

Eikä johdu siitä ettenkö haluaisi erilaisia asioita kokeilla, päinvastoin meillä se olen ollut minä joka niitä on ehdotellut jne.

Olen kuulema "ihanan pervo" mutta eipä sekään enää auta.



ap

että jos joku mies minut tästä "vapauttaisi" ja säänn haluaisi niin aika peto olisi irti...

Miesparka, olisi varmana helisemässä halujeni/kokeilujeni kanssa kun sellaiset patoutumat jo kertyneet.



ap

naisen pitää oppia haluamaan eli suostua seksiin, vaikkei huvittaisi. Samaa ei todellakaan tyrkytetä miehille.

Tietysti naisen on helpompi suostua ilman haluakin, mutta miehen pitää "ryhdistää" elimensä. Kuitenkin minulle seksiä on kaikki muukin kuin yhdyntä ja mies tyydyttää minut muillakin keinoin.

Tuntuu vallankäytöltä, jos mies ei huomioi naisen tarpeita ja naisen taas pitäisi suostua miehen mieliksi.

Oletteko jutelleet asioista?

Pitäisin loukkaavana, jos mies sanoisi, ettei kanssani voi tai huvita rakastella kuin harvakseltaan.

Olen kuulema "ihanan pervo" mutta eipä sekään enää auta.

ap

Tuon ominaisuuden kun saisin lisättyä omaan vaimooni niin kuin tietokonepelissä konsanaan... Voisin maksaa aika paljon.

Luulisi että miehesi tosiaan osaisi avautua sinulle mistä kiikastaa kun olette noin kauan olleet yhdessä. Aika surullista että olisi vain kyllästynyt. Etkö muista mitään erikoista ajalta jolloin kiinnostus alkoi lopahtaa? Tapahtuiko jotain tavallisuudesta poikkeavaa?

T: 8

vaikken ap olekaan.



Alkuaikoina, noin viitisen vuotta suhteemme alusta, mieheni nautti suuresti halukkuudestani ja estottomuudestani. Tehtiin kaikkea mahdollista ja mieheni sai kokea kaikkea uutta kanssani. Hän usein hehkuttikin halukkuuttani ja sitä, että olen niin ennakkoluuloton ja pidän aidosti esim. suuseksin antamisesta miehelleni. Kuvittelin löytäneeni unelmapartnerin, sillä mieheni oli niin sopiva vastinpari minulle.



Sitten uskoisin vaan kyllästymisen tai oikeammin ehkä erisuuruisten libidojen astuneen kehiin ja seksi alkoi vähentyä mieheni aloitteesta. Eli hän ei oikeastaan tehnyt enää juuri aloitteita, enkä minä alussa tajunnut mistä kiikasti ja lopettanut ehdottelemista. En ymmärtänyt ahdistavani miestä suurempine haluineni, joten meni jonkin aikaa, ennen kuin saimme keskusteltua aiheesta. Koskaan ei keskusteluissa ole mitään varsinaista syytä löytynyt miehen haluttomuudelle. Hän pitää minua edelleen kuulemma seksikäänä ja kauniina, mutta ei vaan halua seksiä kovin usein. Itse haluaisin mieluiten vähintään viikottain, muuta mieheni seksihalut syttyvät ehkä kerran muutamassa kuukaudessa. Ja aina en ehdi laukeamaan, joten jää tosi kaihertava ja tuskainen olo seksin jälkeen. Laukeaminen on joskus minulle vaikeampaa nykyisin, koska minun pitää olla hyvin mukana seksissä, ettei mieleeni tulvahda ikäviä muistoja torjunnoista, tai etten vaan yhtäkkiä seksin aikana muista, että saan todennäköisesti olla ilman taas seuraavat pari kolme kuukautta.





Se toka taas

Liikaa yhdessä vai yhteistä aikaa liian vähän? Ruokavalio, unen määrä, työn stressaavuus?

jos siis minulta kysyit. Suhteemme viimeisten vuosien aikana olemme muuttaneet toiseen kaupunkiin ja vaihtaneet molemmat työpaikkaa. En ainakaan stressiä usko syyksi mieheni haluttomuuteen, koska hänen työnsä ei ole stressaavaa eikä muitakaan stressin aiheita pitäisi olla. Rennompaa meillä nykyisin on kuin silloin alkuaikoina. Mieheni on lihonut suhteemme aikana kymmenisen kiloa, itse olen pysynyt mitoissani. Samanlaista ruokaa syömme kuin ennenkin.



Ei vain ole mitään tuollaista "järkevää syytä", ei mt-ongelmia, ei erektiovaikeuksia, ei masennusta, ei normaalista poikkeavaa stressiä, ei lyhyempiä unia...eikä rumaa, haisevaa tai ylipainoista ja mäkättävää vaimoa. Ja tosiaan, kaikkeni olen kokeillut. Ollut ahdistelematta niin paljon kuin pystyn, toisinaan ehdotellut jotain vaihtelua tai uutta, sama se miltä näytän tai miten laittaudun - ei mitään vaikutusta.



Se toka

paita ja perse -pariskunta, vaan molemmilla on ollut aina vapaus mennä myös ystävien kanssa ja harrastaa. Eikä mitään ulkopuolisia suhteita ole ollut. Siitäkin olin aiemmin huolissani, mutta nykyisin pitäisin jopa terveempänä, jos mieheni osoittaisi edes jotain seksuaalista kiinnostusta mihinkään elolliseen ;) Ja mies ei ole pornoaddikti eikä pimppani ole löystynyt. Heh.

miehesi kuulosta tyypilliseltä AV-mammalta. Onneksi olokoon!

Olen kuulema "ihanan pervo" mutta eipä sekään enää auta.

ap

Tuon ominaisuuden kun saisin lisättyä omaan vaimooni niin kuin tietokonepelissä konsanaan... Voisin maksaa aika paljon.

Luulisi että miehesi tosiaan osaisi avautua sinulle mistä kiikastaa kun olette noin kauan olleet yhdessä. Aika surullista että olisi vain kyllästynyt. Etkö muista mitään erikoista ajalta jolloin kiinnostus alkoi lopahtaa? Tapahtuiko jotain tavallisuudesta poikkeavaa?

T: 8

Olen pe tai la lähdössä liikenteeseen parin likkakaverin kanssa ja jos osuisit kohdalle niin...

ap

ota se vaikka väkisin, ei saa pihdata liitossa.¨¨:)

Millään tavalla sinua syyllistämättä (tiedän -valitettavasti- kokemuksesta, että tuntuu oikeasti pahalta) sanon, että tuollainen ajattelu tietää parisuhteen loppua.



En missään tapauksessa ole niitä naisia, jotka ovat sitä mieltä että miehiä pitää aina vain ymmärtää ja miehiltä pitää sietää mitä vain shaissea, että nalkutus se on joka pilaa suhteen jne. Uskon kuitenkin liian monta karitunutta parisuhdetta nähneenä (ja itseki pari kokeneena) että parisuhteessa pitää haluta antaa anteeksi ja pitää haluta ymmärtää toisen heikkouksia. Ei tarvitse ymmärtää sitä, että äijä ei vain viitsi, tai että hänen miehiselle arvolleen ei sovi siivota tai ottaa mitään vastuuta mistään tms., tarkoitan niitä oikeita "sielun heikkouksia", pelkoja, estoja ym.



Siinä vaiheessa kun parisuhteessa aletaan miettiä kostoa (en minäkään kun sinäkään et silloin, vaikka haluaisinkin jne.), vaikka "motiivina" olisikin aito loukkaantuminen tai loukatuksi tulemisen pelko, niin homma alkaa olla aika huonolla tolalla.



Seksi on NIIN herkkä asia että siinä ei ole varaa mihinkään muuhun kuin parhaansa yrittämiseen ja hyvän tahtomiseen toiselle ja "meille". Kotitöistä ym. voi riidellä ja kiukutella ja vaikka vähän kostaa ja tehdä jäynääkin, mutta oma neuvoni on, että älä tee sitä seksissä. Kun asia kerran on, syystä tai toisesta tai molemmista, miehellesi vaikea, niin seuraukset voivat olla pitkäaikaiset, tai jopa pysyvät jos siinä menet tuolle linjalle. Toki teidän täytyy selvittää asia ja miehellä ON velvollisuus ajatella sinua ja sinun kokemustasi ja tunteitasi ja kantaa vastuunsa asiasta. Mutta ei noin.



Summa summarum: suostu jos oikeasti tekee mieli. Ja sen jälkeen pistät miehesi selvittämään asioita kanssasi.