Eka eläkepäiväni: klo 11 ylös, pitkä lounas kiinalaisessa, shoppailua, päiväunet

25-vuotiaana, tosin määräaikaiselle sellaiselle vakavan sairauden vuoksi. Onneksi on toipunut työkykyiseksi.



Eläkkeelle on nykyisin tosi vaikea päästä. Jos joku saa eläkepaperit, niin sitten hän on ne "ansainnut". Vanhuuseläkkeen saajan arvaa jo naamasta, mutta muuten toisille ei eläkkeen syytä tarvitse kertoa.



Mutta tuo ap:n eka eläkepäivä kelpaisi sitten minullekin.

keskivaikea masennus. Näiden perusteella lekuri piti minua tällä hetkellä yleisille työmarkkinoille sopimattomana, hyvä niin.

Mene iilimato töihin. 37 vuotias ei ole eläkeiässä ja sinunlaisiasi loisia pitää muiden töissäkäyvien elättää. Häpeä.

Onko ylpeä olo kun voit loisia muiden kustannuksella? Sietäisit olla kiitollinen kaikille niille jotka maksavat sinunkin sluibailusi kun vähän masentaa ja ei nappaa herätä aamulla töihin.

psykis voisi hyvinkin vaikka mennä hoitamaan ja kasvattamaan juuri sinun lapsiasi päiväkotiin tai kouluun. Ja minäkin voisin, kaikkine harhaluuloisuushäiriöineni ja pakko-oireineni.

omia enkä vieraita. Viimeiseen asti kehittelen esteitä jos joskus työkkäri yrittää lastenhoitajaksi pakkotyöllistää.

Jalkavamma onneksi estää päiväkotityön tekemisen nyt ja tulevaisuudessakin, ei siis pelkoa paskapalkalla paskaperseitä pesemään joutumisesta.

Huomenna uusi rankka eläkepäivä tiedossa.

terv. toinen sylkykuppi

keskivaikea masennus. Näiden perusteella lekuri piti minua tällä hetkellä yleisille työmarkkinoille sopimattomana, hyvä niin.

Parhaimmillaan kotiäidin päiväkin on tuollainen, kun mies katsoo lapsia.

Mene iilimato töihin. 37 vuotias ei ole eläkeiässä ja sinunlaisiasi loisia pitää muiden töissäkäyvien elättää. Häpeä.

itse. Sairaseläke ei tosiaan tule helpolla kuin manulle illallinen, ei edes psykis sitä ole ihan huvikseen saanut. Kehtaatkin sairasta ihmistä tulla haukkumaan.

Onko ylpeä olo kun voit loisia muiden kustannuksella? Sietäisit olla kiitollinen kaikille niille jotka maksavat sinunkin sluibailusi kun vähän masentaa ja ei nappaa herätä aamulla töihin.

ehkä ei kannata täällä kerskailla kuin pikkulapsi- en tiedä ketään joka vaihtaisi työ-arkensa sairaseläkkeeseen. Ihan suotta kaivat verta nenästäsi. Jos jo muutenkin voit huonosti niin nyt eläkkeellä on varmaan aikaa vähän miettiäkin elämän peruskysymyksiä, sosiaalisia taitoja yms? Jos sulla on lapsia, olet ainakin heille sen velkaa. Vai haluatko että heille käy kuten sulle? Toivottavasti saat hyvää hoitoa.

terv. toinen sylkykuppi

Psykis kaivaa verta nenästään minkä kerkiää, ihan itse. Sosiaaliset taidot surkeat. Niitä voi opetella, samalla saattaa muutkin ongelmat vähän helpottaa. Aikuinen ei ole vauva joka voi rypeä miten vaan ja kuvitella et muut ihmiset vaan paapoo ja ymmärtää. Varsinkaan jos itse käyttäytyy vain loukkaavasti ja provosoivasti.

muutaman tuhat euroa, joita en maksa kun saan pysyvän eläkkeen.

Ja sosiaaliset taidot, mitä niillä tekee? Ei tartte ketään mielistellä eikä olla tekemisissä ihmisten kanssa,joita inhoan.

Kellekään en ole velkaa, työarkeen en vaihtaisi ikinä, nyt takas nukkumaan..

enemmän ihmisiä ärsyttää. ja näitä haukkumasanoja, käytän saadakseni pysyvän eläkkeen, kun teeskentelen että mua haukkumisten takia masentaa, hah.

Ja nyt väsyttää liikaa, ei viitsi vielä herätä, takaisin nukkumaan...

jos siis kirjoittamasi on edes totta? Olen sh ja nähnyt kyllä paljon sairaita, onhan tuo mahdollista toki. Harmi vaan, että antisosiaalinen käyttäytymismalli periytyy herkästi myös lapsille.

kanssa, jotka eivät kyllästytä minua. Isukki hoitakoot muut sosiaaliset suhteet, neuvolat, isovanhemmat, yms. tylsän.

revinkö sen vai nakkaanko postilaatikkoon? Neuvokaa, ei ole itsellä taitoa päättää, repimisen puoleen kallistuisin.

kanssa, jotka eivät kyllästytä minua. Isukki hoitakoot muut sosiaaliset suhteet, neuvolat, isovanhemmat, yms. tylsän.

jos sulla on jonkin sortin mies/lasten isä?Ei taida työtä tehdä hänkään :DD Aivan uskomatonta paskaa tääkin teksti, miks edes vaivauduin vastaamaan...hoh hoijaa. Keksi parempaa.

Ja toinen kyssä: mitä mieltä siitä että en päästänytkään lasten mummoa lapsen synttäreille sunnuntaina, mummo tuli 200km päästä.

Mummo pyörsi puheensa eräässä asiassa ja olikin eri tuulella kuin viime viikon keskiviikkona, minä tein samat ja pyörsin puheeni enkä päästänytkään äitiäni eli lasten mummoa ollenkaan lapsen synttäreille vaikka se tuli junalla 200 kilometrin päästä.

Äitini sai maistaa omaa lääkettään siitä miltä tuntuu kun luvattu ei toteudukaan.

Saan kyllä tonnin, mutten sossusta, vaan ilmariselta ja kelalta.

ensi vuoden toukokuussa, kun toisella lapsella on synttärit, niin eipä tartte sitäkään luuskaa täällä enää näkyillä.