Mielipiteesi äidistä joka...
- Ei puhu sanallakaan tyttärelleen seksistä, seksuaalisuudesta, kuukautisista
- Saa hirvittävät hepulit kun 13v tytär tulee illalla kotiin (klo20.30 jolloin kotiintuloaika) 1 fritsu kaulassaan.
Hepuli ilmenee huoraksi haukkumisena, kimppuun käymisenä, potkimisena kun tyttö makaa lattialla, hengarilla hakkaamisena
- Vaatii lapselta "vuokraa" tämän ollessa 15-17v
- Ei osta kuukautistarpeita ensimmäisen sidepaketin jälk koskaan
- Vahtii mitä jääkaapista on syöty ja onko syöty "liikaa"
- Jos kokeesta tuli alle 7 arvosana, tyttö ei uskalla näyttää koetta äidilleen vaan jättää sen esim keittiön pöydälle aamulla ja livistää kouluun peläten koko pvän mikä on rangaistus kun kotiutuu koulusta.
Pelkkää haukkumistako vai käsiksi käymistä vai mitä
- Haukkuu työtön lyttyyn tämän ostaessa 16v iässä 2kpl Levi´s-farkkuja tienaamillaan rahoilla (Hgin Palace-hotellin pesulassa kesätöissä)
- Vaatii velkakirjan tehtäväksi kun lainaa tytölle 200mk tämän ollessa tod tiukassa paikassa 20v iässä opiskelujen ja poikaystävän työttömyyden muassa
Ei koskaan, ikinä kysy tarvitstsiko tyttö apua tms.
- Kotoa pois muuttavalla tytölle ei anneta muuta mukaansa kuin oman huoneen tavarat paitsi ei titenkään koulupöytää, kirjahyllyä, sänkyä tms mikä yhtään arvokkaampaa, ts vaatteet, päiväkirjat yms ainoastaan.
Ei edes petivaatteita tai yhtäkään astiaa.
- Kotiintuloaika vielä 17v iässä klo22
Tässä jotakin ja kaipaan ulkopuolisten puolueettomien hlöiden mielipiteitä/ajatuksia tms.
Kommentit (16)
meidänkään lapset ei uskalla näyttä kokeita kui isälleen, koska mä vaadin parempia numeroita. Ja tiedän, että pystyvät siihen, jolleivat olisi niin laiskoja.
No en muuhun ota kantaa kuin tohon koenumeroon, meidänkään lapset ei uskalla näyttä kokeita kui isälleen, koska mä vaadin parempia numeroita. Ja tiedän, että pystyvät siihen, jolleivat olisi niin laiskoja.
ylpeä siitä, että lapsesi pelkäävät sua?
muuta kuin sen että pelon/arvaamattomuuden ilmapiiri on kauheinta mitä voi lapsella olla.
Ja sen että minulla kyse ei ollut laiskuudesta vaan mm siitä että olin koulukiusattu ja aiemmin lapsuudessa sanut ehkä lian monta iskua päähäni, kirjaimellisesti.
Koulu on kuitenkin käyty ja ammattikin hankittu, voisi olla huonomminkin se asia.
ap
meidänkään lapset ei uskalla näyttä kokeita kui isälleen, koska mä vaadin parempia numeroita. Ja tiedän, että pystyvät siihen, jolleivat olisi niin laiskoja.
Siskoni ei tuollaista äitiä taida muistaa ja toisekseen siskoni tuskin palstailee täällä.
Ei ainakaan pitäisi olla syytä Vauva-lehden saitilla hänen pyöriä..
Eikä äidillä mitään mt-ongelmia ollut diagnisoituna, taisi vain hänkin saada liian monta iskua "isältäni" sen n.12v ajan mitä yhdessä olivat.
Siitä en ihan perillä ole saiko äitini fyysistä kurista, tai henkistä, kasvaessaan itse..
ap
kirjoittanut tuosta velkakirjasta..
juu viimistä kohtaa lukuunottamatta voisi olla mun mummovainaa,kelle minäkin olin "kaiken maailman nainen" kun parikymppisenä apua tarjosin.
kylmä ja julma ihminen oli. kaikenlisäksi vielä opettaja..
en haluaisi olla itse samanlainen. Onko jyse täysin terveestä ihmisestä?
Aikuisena olen antanut anteeksi, koska äitini on pyytänyt minulta anteeksi tekojaan. Hän oli mielenterveysongelmainen eikä kestänyt kasvamistani naiseksi. Onneksi pääsin pois kotoa heti lukion kolmannella. Se jättää kyllä ikuiset arvet, kun oma äiti huorittelee, pitää täytenä epäonnistumisena ja kontrolloi jokaista liikettä. Huh, onneksi olen jo aikuinen.
Milloin äitisi on syntynyt ap? Oma äitini syntyi 50-luvulla ja häntä itseään kaltoinkohteli oma äitinsä ja sodasta traumatisoitunut isänsä. minä olen halunnut katkaista tämän sukupolvien ylittävän väkivallan ketjun.
Millaisissa väleissä olette nykyään?
v.1958 eli jos eläisi niin olisi nyt 53v.
Mutta äiti kuoli 5v sitten.
ap
Äidillä mielenterveysongelmia joita kukaan ei ole hoitanut. Sairastahan tuo on. onkohan äidille tapahtunut nuoruudessa jotain kauheuksia jotka jääneet kytemään sisään? Tyttärelle voimia ja tsemppiä elämään. Ei ole tehnyt mitään väärää.
No en muuhun ota kantaa kuin tohon koenumeroon, meidänkään lapset ei uskalla näyttä kokeita kui isälleen, koska mä vaadin parempia numeroita. Ja tiedän, että pystyvät siihen, jolleivat olisi niin laiskoja.
ylpeä siitä, että lapsesi pelkäävät sua?
tuota tekstiä, samalla mietin, onko totta ja oletko sinä tuo lapsi.
Eli on totta ja olit.
Väkivalta on AINA kielletty! Se sattui minuun kaikista eniten tekstissäsi.
Minäkin syyllistyn huutamaan lapsille tiukan paikan tullen, mutta siitä pidän huolta etten KOSKAAN, MISSÄÄN TILANTEESSA käy käsiksi lapseen.
Tiedän, että henkinen väkivalta on myös kamalaa, mutta lapsen ei pidä pelätä potkuja ja lyöntejä ihmiseltä, johon täytyisi eniten pystyä turvaamaan eli omalta äidiltä ja isältä.
Toivon, että kaikesta huolimatta pystyt jo äidillesi anteeksi antamaan, kaikki hänen pahat tekonsa, ei hän selvästikään terve ollut.
Yritä sinä itse olla hyvä äiti omille lapsillesi.
Kaikkea hyvää elämääsi
joita olet kokenut. Pidä huoli, ettet siirrä äitisi toimintatapoja tuleville sukupolville.
Ei sinun tarvitse antaa anteeksi äidillesi jos et sit kykene tekemään, mutta ole armollinen itsellesi ja unohda nämä ahdistavat kokemukset. Ne ovat menneitä ja ne eivät enää koskaan tule takaisin.
Minun äitinikään ei puhunut koskaan minulle naiseksi kasvamisesta. Muutekin hän siirsi kaiken kasvattamisvastuun isälleni joka oli kova huutamaan ja antamaan isän kädestä . En anna itselleni lupaa ajatella näitä asioita, sillä niillä olisi liian suuri vaikutus nykyiseen elämääni.
Toivon, että saavutat tasapainon menneisyytesi ja tulevaisuutesi suhteen. Sinä itse rakennat elämääsi, tee siitä sellainen jollainen haluat.
en ole väkivaltainen äiti mutta ääntä minusta lähtee ja olen joskus paha suustani.
Niistä tavoistani en ole ylpeä ja koen huono äiti-fiiliksiä niistä.
Mutta siitä olen ylpeä etten fyysisesti kurita ja heidän ei tarvitse pelätä mitään ja ennnekaikkea siitä että näytän rakkauteni sanoin ja teoin päivittäin.
Meillä pussaillaan ja halitellaan joka päivä monesti:)
Äiti pyysi anteeksi toimiaan viimeisena elinvuotenaan, mutta kyllä nämä asiat jäi kesken.
Vaikkakin tuon viimeisen 1-2v aikana uskaltauduin jo sanomaan äidilleni "ei" ja olemaan vatsaan ja mm kritisoimaan hänen tapojaan lasteni suhteen eli kielsin polttamasta silloin 4v ja 2½v lasteni vieressä, siitäkös äiti suuttui ja häipyi lasteni jäädessä ihmettelemään mitä tapahtui mutta tein äidille selväksi että minun lapsiani hän ei myrkytä ja minä (ja mies) päätän miten toimitan minun lasteni suhteen.
ap
Kuulostaa kauhealta äidinkuvatukselta, joka ei osaa rakastaa ja joka ei ansaitsisi yhden yhtä lasta.
Oletko itse siis tämä tytär?